Tänään tiistaina oli vaalikauden viimeinen täysistunto. Itselleni viimeinen puserrus oli kansanedustajien lahjontaa koskeva laki, jonka esittelin lakivaliokunnan puheenjohtajana viime perjantain täysistunnossa. Tällä vaalikaudella on tehty paljon työtä politiikan ja vaalirahoituksen avoimuuden lisäämiseksi, ja tämä kansanedustajien lahjontapykälien kiristäminen oli tärkeä osa tätä kehitystä.

Olen iloinen, että sain viimeisenä työnäni esitellä tämän lain, sillä politiikan avoimuuden lisääminen on ollut vihreiden keskeisiä tavoitteita koko olemassaolomme ajan.

Tätä lainsäädäntöä on yritetty tehdä jo aikaisemmin, ja iso kiitos vihdoin aikaiseksi saadusta lakimuutoksesta kuuluu oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.). Oli hilkulla, että lakia ei olisi tälläkään vaalikaudella saatu valmiiksi, vaikka esitys tuotiin käsittelyyn jo hyvissä ajoin viime kesänä. Laki hyväksyttiin lopullisesti tänään viimeisessä täysistunnossa.

Lakimuutoksessa oli kyse lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen, eli niin kutsutun korruptiosopimuksen lisäpöytäkirjan, hyväksymisestä sekä kansanedustajan lahjusrikoksia koskevien rikoslain säännösten muuttamisesta niin, että ne vastaavat selkeämmin korruptiosopimuksen määräyksiä. Taustalla oli, että Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco esitti vuoden 2007 lopulla antamassaan raportissa Suo suosituksia lainsäädännön kehittämiseksi.

Nyt säädettiin kansanedustajan lahjusrikoksia varten erityisen törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt. Näiden rikosten enimmäisrangaistus nousi kahdesta neljään vuoteen vankeutta. Muutosta nykytilaan merkitsee myös se, että lahjuksen ottamisesta voidaan jatkossa rangaista, vaikkei siihen liittyisi lupausta toimia jonkin eduskunnassa käsiteltävän asian päättämiseksi tietyllä tavalla. Rangaistussäännöksissä kiellettyä on se, että kansanedustaja pyytää tai ottaa vastaan lahjan tai muun edun toimiakseen tietyllä tavalla tai tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Uusi muotoilu perustuu Grecon nykyistä sääntelyä kohtaan esittämään arvosteluun.

Lakiin tehtiin rinnakkaisaloite, joka olisi kriminalisoinut myös vaikutusvallan väärinkäytön. Tämä aloite on kannatettava, mutta valitettavasti nyt aika loppui kesken eikä tätä ehditty kunnolla käsitellä. Vaihtoehtoina oli joko jättää koko lain käsittely seuraavalle eduskunnalle tai hyväksyä laki tässä muodossaan nyt, jolloin sitä voidaan sitten jatkossa täydentää.

Minusta oli erittäin tärkeää, että laki saatiin nyt edes näin pääosin hyväksyttyä. Lakivaliokunta antoi kuitenkin lausunnon, joka edellyttää hallitusta kiireellisesti valmistelemaan lainsäädäntöehdotusta vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisoimiseksi. Toivon, että seuraava oikeusministeri ja hallitus tarttuvat tähän pikaisesti.