Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) on lähettänyt eduskunnan käsiteltäväksi lain, joka langettaisi ydinvoimayhtiöille rajoittamattoman korvausvastuun mahdollisesta ydinvoimaonnettomuudesta. Olen iloinen tästä. On välttämätöntä saada pikaisesti voimassa olevaa lakia parempi laki. Tämäkään laki ei kuitenkaan ole ongelmaton.
Suomessa on tällä hetkellä edelleen voimassa auttamattomasti vanhentunut ydinvastuulaki, jossa ydinvoimayhtiöiden vastuu mahdollisesta ydinvoimaonnettomuudesta ulottuu enintään n. 205 miljoonaan asti. Vuonna 2005 eduskunta hyväksyi uuden kansainvälisiin sopimuksiin perustuva ydinvastuulaki, joka parantaisi tilannetta huomattavasti. Se velvoittaisi ydinvoimayhtiöt hankkimaan vastuuvakuutuksen n. 700 miljoonan korvaussummalle ja asettaisi ydinvoimayhtiöille lisäksi rajattoman korvausvastuun.
Lakia ei ole kuitenkaan voitu saattaa voimaan, koska ei ole löytynyt vakuutusyhtiötä, joka suostuisi vakuuttamaan ydinvoimaloiden riskit uuden lain vaatimalla laajuudella. Kun tästä tivattiin Pekkariselta kesällä ydinvoimapäätösten yhteydessä, lupasi hän tuoda oman kansallisen lain ydinvoimayhtiöiden rajoittamattomasta vastuusta vielä tänä syksynä.
Nyt tämä laki on tuotu. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta lakiesitys jättää avoimia kysymyksiä. Ensinnäkin tämä laki edellyttää ydinvoimayhtiöitä ottamaan samanlaisen vastuuvakuutuksen kuin vuoden 2005 lakikin. Mutta vuoden 2005 laki on jumissa, koska halukkaita vakuuttajia ei ole löytynyt. Löydetäänkö tällekään laille vakuuttajia? Pohjoismainen ydinvakuutuspooli totesi tämän lain lausuntovaiheessa voivansa antaa vahvistuksen korotetulle vastuumäärälle vasta, kun lain lopullinen sisältö on tiedossa, ja pooli on neuvotellut riskin jälleenvakuuttamisesta jälleenvakuuttajiensa kanssa. Ministeri Pekkarinen on aiemmin todennut, että valtio joutuu takaajaksi, mikäli vakuutusta ei muuten saada.
Suurempi ongelma on, että korvausvastuu ei ulotu ydinvoimayhtiöiden omistajayhtiöihin. Otetaan esimerkiksi Fennovoiman tulevan ydinvoimalan suuromistaja Eon, joka omistaa kolmanneksen Fennovoimasta. Se on saksalainen yritys ja ydinvoimalan voitoista iso osa menee siten sinne. Jos Fennovoiman ydinvoimalassa tapahtuu suuronnettomuus, korvaa mahdollinen vakuutusyhtiö vahingot sovittuun summaan asti. Suuronnettomuudessa tämä vakuutussumma ei oletettavasti kattaisi kuin osan vahingoista. Sen jälkeenkin Fennovoima vastaa rajoittamattomasti omaisuudellaan niistäkin vahingoista, joita vakuutukset eivät kata. Mutta millä omaisuudella Fennovoima vahingot korvaa?
Suomessahan on sellainen tilanne, että viimeisimmät luvat saaneiden ydinvoimaloiden omistajina ovat sellaiset yhtiöt, jotka omistavat vain ydinvoimaloita eli TVO ja Fennovoima. Jos tuolla tapaa omistetussa ydinvoimalassa tapahtuu suuronnettomuus, pääsevät ydinvoimayhtiöiden takana olevat, varsinaiset omistajat kuin koira veräjästä. Ne menettävät pahimmillaankin vain ydinvoimayhtiönsä arvon. Tämä vastaisi sitä, että BP:n öljykatastrofista Meksikonlahdella olisi seurannut öljy-yhtiö BP:lle vain porauslautan arvon menetys. Pahimpien seurauksien korvaaminen jäisi Suomen valtiolle.
Kysyin kesällä ministeri Pekkariselta mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä niin, että vastuut ulottuisivat myös ydinvoimayhtiöiden omistajayhtiöihin. Se ei olisi normaali käytäntö, mutta ydinvoimalat eivät myöskään ole normaalia liiketoimintaa, sillä niihin sisältyy yhteiskunnan kannalta poikkeuksellisen suuronnettomuuden riski. Siksi Vihreiden mielestä ydinvoimayhtiöiden pitäisi joko hankkia myös rajoittamattoman vastuun kattava vakuutus tai edes ulottaa ydinvoimayhtiöiden kohdalla korvausvastuu myös näiden omistajayhtiöihin.
