Tahti tuntuu vain kiihtyvän näin loppua kohden eduskunnassa. Esimerkiksi keskiviikkona eduskuntatyön merkeissä meni 17 tuntia yhteen putkeen. Ystäväni, oikeusministeri Tuija Brax on niin ikään tuomassa vielä niin paljon lakiehdotuksia lakivaliokunnan käsittelyyn, että mietin, miten saamme ne hoidettua. Teemme kyllä kaikkemme, sillä suurin osa niistä on todella tarpeellisia muutoksia, kuten raiskaus- ja pedofilirangaistusten koventaminen. Nyt keskiviikkona lähdin Turusta klo 7 bussilla, sillä bussit ovat viime aikoina olleet huomattavasti paremmin ajoissa perille kuin junat. Bussi oli taas jopa hivenen etuajassa perillä niin, etten ihan ehtinyt edes lukemaan kaikkea, mitä olin suunnitellut matkalla lukevani.

Ilta venyi puoleenyöhön siksi, että minun piti esitellä kolme tärkeää valiokuntamme mietintöä. Yksi, jolla annetaan mahdollisuus saada sovittelija sovittelemaan avoliittojen erotilanteiden omaisuudenjako-ongelmia. Toinen, joka tekee lievän pahoinpitelyn lähisuhteessa, työhön liittyen tai alaikäiseen kohdistuvana yleisen syytteen alaiseksi. Kolmas esittelemäni mietintömme koski merirosvoutta, sillä Suomi on osallistumassa kansainväliseen laivojensuojeluun Afrikan rannikolla. Ilta venyi myöhäiseksi ennen kuin pääsimme edes aloittamaan näiden mietintöjen käsittelyä siksi, että ensin käsittelimme opposition välikysymystä työllisyydestä ja harmaasta taloudesta. Otin osaa myös tähän keskusteluun.

Viimeksikin, kun yömyöhään esittelin valiokuntamme työtä istuntosalissa, tunsin kuinka puhemies ei olisi halunnut meidän puhuvan aiheesta enempää kuin aivan välttämättömimmän, mikä johti siihen, että puhuin vielä nopeammin kuin yleensä ;o). Samoin oli nytkin, kun puhemies Niinistö oli päästänyt varapuhemies Filatovin pois puhemiehen korokkeelta. Toive puheiden vähyydestä ei jäänyt vain omiin tuntemuksiini, vaan puheenvuorojen pyytämistä rajoitettiin sulkemalla puheenvuoronpyyntopainike niin, että puheenvuoro piti pyytää kirjallisesti tuomalla paperilapun puhemieskorokkeelle. Kun esittelin valiokuntamme mietintöä Atalantaan liittyen, niin painike suljettiin jo esittelypuheenvuoroni aikana eli ennen kuin keskustelu oli edes alkanut. Kun myöhemmin tätä toimintatapaa ihmeteltiin, niin minuakin pidempään eduskunnassa ollut konkari kertoi, että tällainen puheenvuorojen tekninen rajoittaminen on äärimmäisen harvinaista. Sitä ei käytetty aikoinaan edes EU-jarrutuskeskustelun aikana. Itse en muista vastaavaa ennen kokeneeni.

Viesti siitä, että puhemies toivoi meidän keskustelevan keskiviikon myöhäisiltana niin vähän kuin mahdollista, tuli hyvin selväksi. Ymmärrän häntä oikein hyvin, sillä ei ole mielekästä venyttää istuntoja yömyöhään, jolloin myös talon väki joutuu ylitöihin. Mutta ongelma on, että niin valiokunnissa kuin istunnoissakin meillä on niin paljon töitä, että aikaa väkisinkin kuluu. Olen aina puhunut nopeasti siksi, että en halua viedä muiden aikaa, mutta nyt pidin kyllä puheenvuoroni niin kovaa vauhtia, että pöytäkirjaan puheita ylöskirjaavaa henkilöä kävi jo sääliksi. En tiedä miten tätä eduskuntatyötä vielä voisi tehostaa, mutta nyt kun yrittää vain tehdä työnsä eikä puhua yhtään turhaa sanaa, niin tuntee kuitenkin tekevänsä väärin myöhäisen ajankohdan takia.