Kansanedustajan työn parhaita puolia on, että aina välillä sattuu saamaan mahdollisuuksia puuttua asioihin, joihin muuten olisi aika vaikea saada kosketuspintaa. Turkulaisen ihmisoikeusaktivistin Jyri Jaakkolan murha 27.4. 2010 Oaxacassa Meksikossa on yksi niitä asioita, joihin haluaisi reagoida, mutta on vaikeaa löytää toimivia kanavia saada viesti perille. Satu Hassi ja Heidi Hautala ovat vihreistä eniten perehtyneet tähän tragediaan, Hassi on mm. vieraillut alueella. Äskettäin itse sain tällaisen mahdollisuuden, kun osallistuin parlamenttienvälisen liiton IPU:n yleiskokoukseen Genevessä 4.–6.10. Kokouksessa olivat esillä muun muassa väestönkasvuun ja luonnonvarojen riittävyyteen, demokratiaan ja puoluerahoituksen läpinäkyvyyteen liittyvät kysymykset.
Vuonna 1889 perustettu IPU (Inter-Parliamentary Union) on maailman vanhin ja laajapohjaisin parlamenttien välinen yhteistyöjärjestö. Järjestön jäseninä on yli 150 parlamenttia. IPUn tavoitteena on edistää ja vahvistaa edustuksellista demokratiaa maailmassa.
Ensimmäisenä päivänä keskustelun pääosassa oli Pakistanin luonnonkatastrofi, ja kaikki kertoivat vuorotellen haluavansa auttaa Pakistania. Toivottavasti näillä sanoilla on myös käytännön merkitystä. Jotkut toivat myös esiin syitä lisääntyviin tulviin, myrskyihin ym. Etenkin Kanadan edustaja puhui hyvin ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, ettei meidän pidä vaan jälkeenpäin reagoida tuhoihin ja pohtia talojen rakenteiden vahvistamista vaan puuttua myös itse syihin.
Näissä kansainvälisissä kokouksissa, jossa suuri osa delegaateista joutuu puhumaan itselleen vierasta kieltä, on usein hieman turhauttavaa kuunnella jo kotimaassa valmiiksi kirjoitettuja monisanaisia ympäripyöreitä puheenvuoroja. Olisi hyödyllisempää pitää spontaaneja puheenvuoroja, jotka oikeasti kommunikoisivat muiden puheenvuorojen kanssa.
Toisena päivänä sain tilaisuuden osallistua erikoisistuntoon migraatiosta ja kehityksestä, jossa neljän alustajan joukossa oli kaksi meksikolaista: Meksikon pysyvän edustajan sijainen Genevessä YK:n päämajassa ja muissa järjestöissä, Arturo Hernandez Basave sekä Meksikon alahuoneen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, Porfirio Muñoz Ledo. Pyysin heti puheenvuoroa, sillä halusin ottaa esille Jyri Jaakkolan kohtalon ja ylipäätään San Juan Copolan kylän intiaanien tilanteen kokonaisuudessaan kansainvälisellä foorumilla siten, että Meksikon edustajan on myös vastattava. Tämän erikoisistunnon piti päättyä kello 12 Suomen aikaa ja juuri ennen kokouksen alkua olin luvannut tuurata toista kansanedustajaa puhelimitse suorassa puolen tunnin radiohaastattelussa poliittisista virkanimityksistä klo 12.10, kun hänelle tuli yllättäen tärkeä este. Ajattelin, että kyllähän kymmenessä minuutissa ehdin löytämään suuresta konferenssitilasta hiljaisemman paikan, jossa voin puhua rauhassa puhelimeeni.
En tullut ajatelleeksi, ettei kansainvälisissä tilaisuuksissa aikataulut useinkaan pidä. Eli tunnit kuluivat ja kello lähenteli uhkaavasti kahtatoista ja en ollut vielä edes saanut pyytämääni puheenvuoroa, vaikka puheenjohtaja toistuvasti pyysi puhujia tiivistämään sanottavansa. Sitten suuntasin puheenvuoroni paneelin kahdelle meksikolaiselle ja kysyin Jyri Jaakkolan kuolemaan johtaneesta kiväärihyökkäyksestä Meksikossa sekä San Juan Copolan kehityksestä. Meksikolainen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja tuli luokseni heti puheenvuoroni jälkeen, kertoi olevansa Meksikon opposition edustaja ja sanoi, että hänen mielestän huoleni oli täysin oikeutettu ja hän paheksui maansa tapaa kohdella intiaaneja maan eteläosassa. Virallisen vastauksen saisin hallitusta edustavalta Basavelta. Taas tuli esiin IPU:n tärkeimpiä puolia demokratiassa, tämä on kansainvälinen foorumi, jossa opposition edustajilla on yhtä paljon sanavaltaa kuin hallitusten edustajilla. Näinhän ei ole esim. YK:ssa.
Valitettavasti vain juuri silloin kello oli niin paljon, etten voinut enää jäädä kokoussaliin, sillä radiolähetys juuri oli alkamassa. Pahoittelin lähtemistäni puheenjohtajalle ja juoksin ulos. Lähetys oli juuri alkamassa, kun ryntäsin ison aulan yhteen nurkkaan, jossa sitten istuin kyykyssä puolen tunnin haastattelun verran yrittäen samalla minimoida salin ääniä. Lähetyksen aikana kännykkäyhteys katkesi kerran, mutta muuten kaikki meni verraten hyvin.
Noustessani pystyyn turtuneilla jaloillani löysin Meksikon virallisen edustajan. Hän kertoi tapahtuneesta näkemyksensä, johon en voi sanoa olevani tyytyväinen. Hänen mukaansa tapahtuneet johtuivat siitä, ettei Meksikon hallitus ollut tietoinen kyseisestä avustussaattueesta eivätkä he siksi kuulemma pystyneet varautumaan tilanteeseen. Hänen mukaansa myöskään Oaxacan alueella ei ole tapahtumassa mitään muutosta, vaan tilanne on stabiili. Minä kun olin kysymyksessäni kysynyt toiveikkaasti, josko alueella on tapahtumassa muutoksia parempaan. Istuntosalissa hän oli myös kertonut Meksikon liittovaltion tekevän yhteistyötä Oaxacan alueen kanssa tilanteen selvittämiseksi. Hän lupasi lähettää lisätietoja vielä, joten annoin hänelle käyntikorttini. Jään odottamaan parempia tietoja.
Ajankohtaisista asioista paneelissa nousi esille esimerkiksi Itä-Euroopan romanien tilanne. Romaneita äskettäin karkottanut Ranska tosin ei pitkässä puheenvuorossaan maininnut romaaneja ollenkaan. Italia sen sijaan kertoi, että he ovat ottamassa Ranskan linja romaneihin, sillä he eivät halua maahansa ihmisiä, joilla ei ole varaa elättää itseään, vaikka EU-kansalaisilla onkin vapaa oikeus liikkua unionissa. Omassa puheenvuorossani yritin mahdollisimman tiiviisti puhua romanien tilanteesta elää ilman koulujärjestelmää ja terveydenhoitoa EU:n sisällä.
Tämän hässäkän jälkeen kävelin rauhallisesti pohjoismaisten edustajien tapaamiseen. Tässä tapaamisessa satuin istumaan yhdessä Norjan edistyspuoleen 23-vuotiaan naisedustajan sekä keski-ikäisen Tanskan kansanpuolueen miesedustajan kanssa. Tanskalainen kertoi hänen puolueensa olevan samoilla linjoilla ruotsidemokraattien kanssa ja hän sanoi myös Norjan edistyspuolueen olevan heidän kanssan yhtä mieltä. Kun kysyin tästä norjalaiselta, joka vaikutti olevan kovasti kiinnostunut nuorten kansainvälistymisestä, niin hän kovasti vakuutti, ettei hänen puolueensa ole tällaisilla linjoilla. Hän sanoi, että heidän sisarpuolueensa Tanskassa on oikeistoliberaali Venstre. Aloin pohtimaan, kuinka erilaisia vastauksia Suomessakin saisi, jos kysyisi eri perussuomalaisilta heidän suhteestaan ruotsidemokraatteihin.
Viimeisenä kokouspäivänä ennen kotiinlähtöä puhuttiin eniten IPU:n budjetista ja sen karsimispaineista tässä tilanteessa, kun moni maa taistelee talousongelmien kanssa. Jokaisessa IPUn kokuksessa raportoidaan myös kansanedustajiin kohdistuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Eri maiden edustajat saavat hävetä, kun kaikille kerrotaan heidän maissaan tehdyistä törkeistä vääryyksistä kansanedustajia kohtaan. Pahimmissa tapauksissa kansanedustajia on jopa saanut surmansa. Kukin tapaus käsitellään yksitellen kuvan kanssa. Häpeäpenkillä olivat tällä kertaa Myanmar, Afganistan, Bangladesh, Valko-Venäjä, Burundi, Kambodza, Kolumbia, Ecuador, Eritrea, Irak, Libanon, Madagaskar, Malesia, Mongolia, (PLC) Palestinan Legaslative Council, Filippiinit, Venäjä, Ruanda, Sri Lanka, Turkki ja Zimbabwe.
Kambodza puolisti itseään IPUn ihmisoikeuskomiteaa vastaan. Heidän mukaansa komitea ei antanut oikeaa kuvaa heidän kahden edustajan kohtelusta. He kun eivät pitäneet kahden edustajansa vaikeuksia poliittisena. Malesian edustaja protestoi myös voimakkaasti. Kyse oli tapauksesta, jossa Malesian oppositiojohtaja oli asetettu syytteeseen maassa kriminalisoidusta sodomiasta, mikä käytännössä tarkoitti homoseksuaalisuutta. Malesian edustajan mukaan mitään laitonta ei ollut valtion taholta ole tapahtunut. Uskomatonta, että yhä edelleen tällaista tapahtuu. Monen maan edustajat puhuivatkin voimakkaasti ihmisoikeuksien puolesta raportin jälkeen. Meksikon edustaja puhui ensimmäisenä Myanmarin demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Toivottavasti tämä sama huoli kohdistuu jatkossa myös omiin kansalaisiin.
Israelin nimi puuttui häpeälistalta, mikä kovasti suututti joitakin arabimaiden edustajia. Siihen vastattiin, että IPUn ihmisoikeuskomitean kohteena ovat ainoastaan kansanedustajiin kohdistetut ihmisoikeusrikokset. Keskustelussa tulivat esille myös Somaliassa tapahtuneet rikokset, joihin IPU on puuttunut äsken. Tilannetta seurataan nyt IPUn toimesta.
Kuulimme myös Lähi-Idän tilanteesta raportin, jossa kerrottiin IPUn tavoitteista saada dialogi aikaan Israelin ja arabimaiden IPU-edustajien välillä. Suunnitelmissa oli komiteavierailu alueelle. Tämä ryhmä tarvitsee enemmän rahaa pystyäkseen tekemään työnsä, mikä on tietenkin ristiriidassa yleisen taloudellisen kireyden kanssa. Jordanian edustaja tosin oli sitä mieltä, ettei lisäraha tai dialogi auta, kun Israel ei halua rauhaa. Palestiinan edustaja sen sijaan antoi toivoa leveämmän poliittisen rintaman mahdollisuudesta auttaa ongelman ratkaisussa. Hän piti tärkeänä, että komiteassa olisi kaikki eri konfliktialueen maiden puolueet edustettuina.
IPUn jatkuvaan työhön kuuluu myös naisten esiin nostaminen poliittisina päättäjinä. Tämä työ on myös näkynyt joka kokouksessa, johon olen osallistunut. Tämä taitaa nyt olla minun osaltani viimeinen IPU-kokous, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus vielä tuo mukanaan ;o). Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole kauheasti parantunut IPUn vaatimuksista huolimatta. Tässäkin kokouksessa oli mukana 17 maata, joilla oli yli kaksi edustajaa mutta he eivät kuitenkaan olleet ottaneet mukaan yhtään naisedustajaa. Tällä häpeälistalla oli tässä kokouksessa esimerkiksi: Bosnia Herzegovina, Tanska (2 miestä), Kolumbia (6 miestä), Israel, Japani (5 miestä), Malta, Pakistan (7 miestä), Qatar ja Saudi Arabia, jossa kummassakaan ei koskaan ole ollut yhtään naista mukana. Olen ollut mukana, kun naiset saivat poliittiset oikeudet Kuwaitissa, ja ilokseni maa ei ollut häpeälistalla enää :o).
Ylhäällä kuvassa näkyy innokkaita suomalaisia edustajia. Kokous on jo loppunut ja muut edustajat poistuneet, mutta Suomen IPU-ryhmän puheenjohtaja Katri Komi puhuu vielä IPUn YK-asioista vastaavan sihteerin kanssa. Sain Komin hetkeksi jättämään kokoustilat yhtenä päivänä, ja kiersimme Genevejärven rantoja Euroopan ensimmäisen aurinkoenergialla kulkevan pikkujunan kyydissä. Opin mm. että järvi on 72 km pitkä, 14 km leveä ja maksimissaan 310 m syvä. Vesi oli todella kirkasta, mikä varmaan johtuu osaltaan suuresta vesimäärästä mutta rannoilla ei myöskään näkynyt teollisuutta tai maanviljelyä ja varmasti kaikkien talojen jätevedet puhdistetaan tehokkaasti.
Tässä kuvassa olen eduskunnan apulaispääsihteeri Jarmo Vuorisen kanssa matkalla tapaamaan Viron edustajia. Suomalaiset edustajat tapaavat aina erikseen kokouksissa muiden Pohjoismaiden edustajia sekä suomalais-ugrialaisia edustajia eli virolaisia ja unkarilaisia.
