Kokouksen viimeisenä päivänä käsittelimme muun muassa parlamentaarikkoja koskevan ihmisoikeuskomitean päätöksistä. Kävimme maakohtaisesti läpi parlamentaarikkoihin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia: murhia, kidutusta, pahoinpitelyjä, vangitsemista syytä kertomatta. Eniten tapauksia oli Equadorissa, Sri Lankassa, Israelissa, Kolombiassa ja Myanmarissa. Useita muita maita oli listalla myös: Eritrea, Libanon, Filippiinit, Turkki, Pakistan, Zimbabwe, Ruanda, Bangladesh, Honduras, Malesia, Mongolia, Valkovenäjä, Burundi ja Egypti. Egypti oli ainoa maa, joka halusi käyttää puheenvuoron selittääkseen maansa tapahtumia. Muut maat vaikenivat häpeällisten syytteidensä edessä. Kuvassa Etelä-Afrikan puhemies julistaa IPU:n suuren huolen Zimbabwen tilanteen takia. Me vaadimme heitä julistamaan vaalituloksensa välittömästi, palauttamaan kokoontumis- ja sananvapaus maahan ja kutsumaan eduskunta koolle.
Uutena tapauksena nostettiin esiin tapaus, jossa Afganistanissa ihmisoikeuksien puolesta taisteleva naisedustaja Malalai Joya oli esiintynyt televisiossa ja kritisoinut eduskuntaa. Puheenvuorossaan hän oli sanonut joidenkin kollegoistaan olevan rikollisia ja verrannut parlamenttia eläintarhaan. Tämän seurauksena hänet erotettiin kansanedustajan tehtävästä vaalikauden loppuun asti ja häneen on kohdistettu useita tappouhkauksia. Taustaksi todettakoon, että Afganistanissa kansanedustajat yleisesti kritisoivat toinen toisiaan, eikä kenenkään muun kansanedustajuutta ole sen takia peruutettu. Esimerkiksi juuri kyseistä edustaja Joyaa on kutsuttu mm. huoraksi.
Me päätimme pitkästä listasta vaatimuksia näitä ihmisloukkauksia tehneitä maita kohtaan. Valitettavasti varmaan seuraavassakin kokouksessa listalla roikkuu suurin osa näistä tapauksista, eikä niihin ole saatu korjausta. On kuitenkin parempi kuin ei mitään, että tämä kansainvälinen elin seuraa parlamentaarikkojen kohtaloita, ja tapaa kyseessä olevia edustajia sekä pitää kansainvälisesti esillä näitä häpeätahroja.
Kirjoitin kokouksen alussa, että Palestiinan tilanne päätettiin ottaa listalle. Kokouksessa päätettiin lopulta valmistella seuraavaan kokoukseen sääntömuutos, joka mahdollistaa Palestiinan jäsenyyden IPU:ssa. Eli Palestiina sai vahvan tuen tässä kokouksessa, mikä luultavasti johti siihen, ettei Israel osallistunut viimeisiin kokouksiin. He sanoivat syyksi, että heillä oli pyhäpäivä eilen ja tänään he eivät kai halua olla läsnä, kun eivät voi enää estää Palestiinaa pääsemästä mukaan.
Näin kokouksen loppuessa on hyvä kysyä, oliko tästä kokouksesta mitään hyötyä. Ainakin naisten asema eri maissa, naiskauppa ja välinpitämättömyys raskaana olevia naisia sekä heidän lapsiaan kohtaan tuotiin niin vahvasti esiin, ettei kukaan voinut olla täysin sitä huomaamatta. Viron puhemies, rouva Ene Ergmaa, tiivisti aika hyvin tällaisten kokousten tärkeimmän tarkoituksen kertomalla tarinan, jonka hän oli kuullut Moskovassa opiskellessaan siellä: neljä ihmistä päätyi kannibaalien saarelle, jossa sen johtaja päätti yhden päätyvän aamiaiseksi, yhden lounaaksi, yhden illalliseksi ja yksi päästettäisiin vapaaksi. Kun muut kysyivät miksi tämä yksi päästettiin vapaaksi, niin johtaja sanoi tavanneensa hänet opiskeluaikoinaan Moskovassa. Poliittisten johtajien tapaamiset lähentävät maita toisiinsa ja ovat osa maailman rauhan työtä.Tätä eri maiden tahtojen yhteensovittamista johti tässä kokouksessa menestykseekkäästi meidän kansanedustajamme Katri Komi (kesk.). Kuvassa hän on yhdessä IPU:n ruotsalaisen pääsihteerin Anders B. Johnssonin kanssa.
Tämä on toinen IPU:n kokous, johon olen osallistunut. Ensimmäisessä koin, ettei se välttämättä ollut niin antoisa ja poliittisesti tärkeä kuin mitä olisin toivonut. Tämä toinen oli ilokseni paljon konreettsempi ja toivoakseni saimme oikeasti päättäjien ymmärryksen kasvamaan esimerkiksi tyttöjen voimistuttamisen tärkeydestä.
