Sivusin edellisessä bloggauksessani naiskauppaa. Kirjoitan siitä nyt vähän lisää. YK:ssa työskentelevä suomalainen Riikka Puttonen alusti vakuuttavasti kertomalla Olgan tarinan, joka herätti meidät naiskaupan pelottavaan todellisuuteen. Tästä syntyikin sitten todella elävä keskustelu. Harvoin olen kuullut yhtä elävää ja aktiivista keskustelua kansainvälisissä kokouksissa. Naiset todella puhuivat sydämestään.

Naiskaupan uhrit vaiennetaan uhkailemalla satuttaa heidän rakkaitaan kotimaassaan, mikäli he kertovat viranomaisille. Myös häpeä ja pelko estää näitä naisia puhumasta. Pitkästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja toistuvista raiskauksista on todella vaikea puhua, joten tarvitaan osaavia naisammattilaisia helpottamaan vaikeista asioista puhumista. Jotta näistä naiskaupparikoksista saataisiin tuomioita, niin tarvitaan ehdottomasti naisia hoitamaan tulkkausta, kuulemisia ja syyttämisiä. Puttonen lopetti puheenvuoronsa toteamalla, että 170 vuotta sitten orjuus kiellettiin Etelä-Afrikassa, mutta naiskauppa on tämän päivän orjuutta.

Keskustelussa miesedustaja Pan-Afrikan delegaatiosta totesi, että kyse on köyhyydestä. Afrikassa isät joutuvat myymään jonkun lapsensa voidakseen saada ruokaa muille lapsilleen. Nämä lapset joutuvat esimerkiksi elinkaupan uhreiksi tai seksiorjiksi. Naisia saatetaan pakottaa myös sota-alueille armeijoiden käyttöön.

Pidin puheenvuoron seksistisistä asenteista, joita voi muuttaa. Kerroin Ruotsin ja Suomen lainsäädännöstä, joissa seksin ostaminen on tehty Ruotsissa täysin laittomaksi, ja meillä laitonta on seksin osto henkilöltä, josta on pienikin epäilys, että hän toimii jonkun toisen alaisuudessa eli on parituksen tai ihmiskaupan uhri. Kerroin myös kuinka erään eurooppalaisen maan naiskeskuksessa opetetaan ulkomaalaisille naisille seksityöntekijöiden taitoja, jotta he voisivat työllistyä uudessa asuinmaassaan! Meillä Suomessa ulkomaisille naisille opetetaan suomenkieltä ja atk-taitoja.

Argentiinan edustaja sanoi, että hänenkin mielestä pitäisi minun puheenvuoroni mukaisesti keskittyä myös käyttäjiin eikä vain uhreihin. Samat korkean tason miehet, jotka paheksuvat tätä naiskauppaa virallisesti, sitten vapaa-ajallaan käyttävät hyväkseen näitä naisia. Ruotsin edustaja kiitti minua heidän lainsäädännön kehumisesta, mutta heilläkin on vielä paljon tehtävää hänen mukaansa.

Etelä Afrikkalainen naistoimittaja ja saksalainen naistutkija pitivät todella vahvoja feministisiä puheenvuoroja naisten kohtelusta mediassa. Kun itse aikoinani opiskelin sosiologiaa ja naistutkimusta, niin keskityin jonkin verran naisten asemaan mediassa. Nämä täällä pidetyt puheenvuorot stereotypioista ja naisten aliedustuksesta asiauutisissa olisivat hyvin voineet olla luentoja opiskeluajoiltani. Eli kunnon gender puheenvuoroja. Keskustelussa nostettiin esiin kuinka naiset aina ja päällimmäisenä ovat seksiobjekteja. Tärkeiden naispoliitikoiden ulkonäöstä kirjoitetaan paljon ja tavalla, jota ei koskaan tehtäisi miehistä. Samoin vanhenevat naiset häviävät mediassa, toisin kuin vanhenevat miehet. Täällä on toki vielä erityisen räikeitä esimerkkejä, esimerkiksi Etelä-Afrikassa oli hiljattain lehtijutussa keskitytty tytön lyhyeen hameeseen ja ylipäätään nuorten naisten epäsopivaan pukeutumiseen, eikä uhrin kokemaan traumaattiseen kokemukseen.

Sain pitää viimeisen puheenvuoron kaikkien angstisten puheenvuorojen jälkeen. Kerroin Suomen tilanteesta, jossa hallituksen enemmistö on naisia, meillä on naispresidentti ja yliopisto-opiskelijoista enemmistö on naisia. Yritin tuoda esiin, että muutos on mahdollinen, ja kerroin jällen kerran tarinan Suomesta, jossa kirkko vaati lukutaidon sekä pojilla että tytöillä, ennen kuin he saivat mennä naimisiin. Kansakuntamme ei olisi pärjännyt ilman tyttöjenkin aivokapasiteettia.

Onneksi en pitänyt aivan samanlaista puheenvuoroa kuin vuosi sitten, sillä naistenhuoneessa eräs urugualainen edustaja tervehti minua nokialaisena ja sanoi muistavansa hyvin yhden viimevuotisen puheenvuoroni, jossa olin mm. kertonut kuinka poikani ei voinut uskoa, että mieskin voi olla presidentti. Eipä täällä siis ihan turhaan puhuta kuin vielä vuosi myöhemmin tämä nainen muisti puheeni paremmin kuin mitä itse olisin muistanut ;o).

1467522.jpg

Lopuksi oli vielä tämän kokouksen virallinen avaustilaisuus. Eli aamusta iltaan saamma kuunnella eri maiden politiikkoja ja senhän tiedämme, että kaikki politiikot rakastavat kuulla omaa ääntään ;o).

Kokouksen alkupuolen puhujat olivat kaikki naisia: Etelä Afrikan puhemies, YK:n edustaja ja meidän oma Katri Komi, joka toimii täällä puheenjohtajana kun miespuheenjohtaja ja miesvarapuheenjohtaja eivät ole saapuneet paikalle. YK:n edustaja kertoi, että nousseiden ruokakustannusten takia maailman köyhien maiden taistelu nälkää vastaan on ottanut seitsemän vuoden askeleet taaksepäin.

Avajaisjuhlissa videon välityksellä saimme myös kuulla Nelson Mandelan viisaita sanoja. Kun sen jälkeen kuulimme ison kuoron laulavan Etelä-Afrikan kansallislaulun, niin kyyneleet nousivat silmiin. Olen nuorena kuunnellut laulua "Free Nelson Mandela" ja itkenyt katsoessani Etelä-Afrikan taistelusta kertovaa elokuvaa, joka loppui juuri tähän samaan kansallislauluun. Kuoro on yllä olevassa kuvassa.