Olin eilen mielenkiintoisessa, korkean tason ilmastoseminaarissa. Luennoitsijana oli vuonna 2007 Nobel-palkitun Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) puheenjohtaja Rajendra K. Pachauri. Lisäksi ohjelmassa oli paneelikeskustelu, johon osallistuivat komissaari Olli Rehn, europarlamentaarikko Riitta Myller, päätoimittaja Janne Virkkunen, Pekingin yliopiston ekologian professori Jinqyun Fang ja Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professori Atte Korhola.

Pachauri aloitti toteamalla, että ilmaston lämpeneminen on kiistämätöntä. Viimeisestä 12 vuodesta 11 on ollut mitatun historian lämpimimpiä. Lämpeneminen myös kiihtyy. Keskilämmön on arvioitu nousevan 1.8-4 astetta tällä vuosisadalla. Lämpeneminen johtaa mm. jäätiköiden sulamisen aiheuttamiin tulviin ja pohjaveden suolaantumiseen sekä toisaalta kuivuuteen. Myös myrskyt ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, ruoasta ja vedestä tulee pulaa ja taudit leviävät helpommin. Pachauri kertoi, että erityisesti veden saatavuuden kanssa tulee suuria ongelmia maailmanlaajuisesti. Veden puutteesta tulevaisuudessa kärsivien määrää on arvioitu seuraavasti:
Aasiassa 120 miljoonaa-1,2 miljardia ihmistä vuoteen 2020 mennessä
Afrikassa 75-250 miljoonaa ihmistä vuoteen 2020 mennessä
Euroopassa 16-44 miljoonaa ihmistä vuoteen 2080 mennessä

Jo nyt ilmastonmuutos näkyy esimerkiksi jäätiköiden voimakkaana sulamisena, mikä on jo nyt nostanut merenpintaa. Lisäksi esimerkiksi lämpöaaltojen, lisääntyneiden tulvien ja rajujen sääilmiöiden seurauksena kuolee jo huomattavasti ihmisiä. Vaikka tämä kuulostaa hassulta puhuttaessa tämän mittaluokan asioista, niin itse taannoin kuulin, että Suomen tämän talven poikkeuksellisen laajat flunssa- ja vatsatautitartunnat johtuvat osittain pakkasten puutteesta. Normaalisti pakkaset haittaavat tautien leviämistä, koska pakkanen tappaa taudinaiheuttajia. Tämä esimerkki kuitenkin kertoo mielestäni siitä, miten pienetkin muutokset ekosysteemissä aiheuttavat negatiivisia seuraamuksia, ja siksi on vaikea edes arvioida, miten suuria seurauksia isoilla muutoksilla on.

Sekä tämä luento että taannoin lukemani Pasi Toiviaisen kirja muistuttivat minua jälleen yhdestä asiasta. Nimittäin vaikka Eurooppa, ja erityisesti meidän asuinalueet, näyttää selviytyvän keskimääräistä paremmin ilmastonmuutoksen edetessä, niin tähän ajatukseen ei voi tuudittautua. On selvää, että kun yhä laajemmat alueet muuttuvat elinolosuhteiltaan huonoiksi tai jopa kelvottomiksi, niin se tulee lisäämään muuttoliikennettä. Koska kaikki maailman ihmiset eivät mahdu asumaan näille vähiten kärsiville alueille, niin meidän on kannettava vastuumme koko maailman elinkelpoisuudesta.

Pachauri kertoi Venäjällä olleen samansuuntaista puhetta kuin meilläkin joskus vielä kuulee eli, että Venäjä olisi ilmastonmuutoksen hyötyjä. Pachauri kertoi Venäjänkin ymmärtäneen nyt, että näin ei ole, vaan että myös Venäjää koskee se, että ilmastonmuutoksen torjunta tulee halvemmaksi kuin ilmastonmuutoksen seuraukset. Ilmastonlämpenemisen seuraukset ovat niin valtaisia, että parhaassa asemassakin olevien tilanne on huono.

Pachauri oli optimistinen sen suhteen, että maailmassa olisi tahtoa ja keinoja puuttua lämpenemiseen niin, että pahimmat skenaariot eivät toteutuisi. Mutta hän korosti, että ilmastonmuutos on jo alkanut ja siksi me tarvitsemme strategioita sekä päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen että ilmastonmuutoksen haittoihin sopeutumiseen. Hän korosti, että seuraavat 20-30 vuotta ovat ratkaisevat ja niiden aikana tehdyistä toimenpiteistä riippuu ilmastonmuutoksen suuruus. Pachauri korosti useaan otteeseen samaa, mitä viime vuonna paljon puhuttanut Sternin raporttikin sanoi, eli että ilmastonmuutoksen torjunta tulee halvemmaksi kuin ilmastonmuutoksen seuraukset. Nyt tarvittaisiin  reilusti investointeja uusiin tekniikoihin. Pachaurin mukaan ilmastonmuutoksen torjunta ei edes kääntäisi talouskasvua, vaan hidastaisi tai korkeintaan pysäyttäisi sen vähäksi aikaa. Tämä tuntuu pieneltä hinnalta pahimpien skenaarioiden välttämisestä.

Suomessa kuulee usein mainintoja siitä, että ei ole väliä, mitä pieni Suomi tekee, kun isot saastuttajat ovat toisaalla. Tätä kysyttiin myös yleisökeskustelun aikana. Paneelin puheenjohtajana toiminut europarlamentaarikko Lasse Lehtinen vitsaili aiheesta osuvasti, että kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: että naapurin tulisi vähentää päästöjään. Pachauri korosti vastauksessaan sitä, että on erittäin tärkeää, mitä pienessäkin maassa tehdään. Hän puhui päästövähennysten suorien vaikutusten lisäksi myös hyvän esimerkin voimasta. Hän korosti sitä, että kaikkien tulee muuttaa elämäntyyliään.

Toisaalta Pachauri puhui kehittyvistä maista, kuten Intiasta ja Kiinasta, joiden elintaso parhaillaan nousee. Ei ole oikein, että näiden maiden asukkailta evätään mahdollisuus siihen elintasoon, joka meillä on ollut jo pitkään. Hän sanoi, että meidän täytyy auttaa näitä maita antamalla heille kestävää teknologiaa. Erityisen ilahtunut olin siitä, että Pachauri puhui näiden maiden väestönkasvuun vaikuttamisesta samoja asioita, joita itse olen korostanut. Pachauri sanoi, että meidän täytyy kiinnittää huomiota erityisesti naisten aseman parantamiseen, koulutustason nostamiseen ja terveystietoon, sillä nämä johtavat syntyvyyden vähentymiseen, ja siten väestönkasvun vähenemiseen.

Komissaari Olli Rehn esitteli tilaisuudessa EU:n uusiutuvien energioiden paketin. Paneelin aikana Greenpeacen edustaja yleisössä kysyi, mikä on Pachaurin tuntuma siihen, jääkö EU yksin tekemään ilmastotalkoita. Pachauri kehui EU:n asemaa edelläkävijänä ja sanoi, että meidän ei tule aliarvioida EU:n voimaa. Hänen mukaansa muiden maiden on pakko lähteä kilpailemaan esimerkiksi uusiutuvien tekniikoiden kehittämisessä EU:n kanssa, koska muuten EU saa liian suuren kilpailuedun. Pachauri toisti useaan kertaan, että "välillä te ette ymmärrä sitä voimaa, mikä EU:lla on". Myös Rehn oli sitä mieltä, että mikäli panostukset ilmastonmuutoksen torjuntaan aloitetaan nyt etujoukoissa, niin nämä on mahdollista tehdä ilman kilpailukyvyn ja työllisyyden heikkenemistä. Sekä Pachauri että Rehn suhtautuivat toiveikkaasti tulevaan vuoden 2009 Kööpenhaminan ilmastokokoukseen, ja Pachauri toivoi, että siellä otettaisiin huomioon myös lentoliikenteen päästöt.

Itse nostin yleisökeskustelun aikana esille Suomen poliittisessa keskustelussa ajankohtaisen turpeen. Vastoin joidenkin suomalaisten poliitikkojen toiveita IPCC ei ole luokitellut turvetta uusiutuvaksi energianlähteeksi. Lisäksi IPCC:n raporteista selviää, että turpeen päästöt ovat jopa kivihiiltä suuremmat. Olisin mielelläni kuullut tästä asiasta lisää, kun Suomessa eräät poliitikot haluaisivat luokitella turpeen "hitaasti uusiutuvaksi". Valitettavasti Pachauri totesi, että ei ole tähän kysymykseen perehtynyt, mutta jos se kerran on hitaasti uusiutuva, niin lähtökohtaisesti hän suhtautuu siihen positiivisesti. Jouduin valitettavasti tässä vaiheessa poistumaan, mutta onneksi jo poistuttuani Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen oli nostanut tämän asian uudelleen käsittelyyn ja sanonut Pachaurin lausunnon huolestuttavan häntä. Hän valoitti turpeen ongelmallisuutta, jonka siis myös IPCC on todennut raporteissaan. Tämän jälkeen Pachauri oli pahoillaan lausunnostaan, koska ei ole perehtynyt tähän aiheeseen, mutta lupasi tutustua aiheeseen tarkemmin tämän johdosta.

Kokonaisuutena Pachauri jätti minulle toiveikkaan olon ja sain lisää voimaa taistella ilmastonmuutosta vastaan esimerkiksi uusiutuvien energioiden käytön lisäämiseksi. Pachauri päättikin esityksensä Mahatma Gandhin sanoihin: "Be the change you want to see in the world".