Saavuin eilen Tansanian Dar es Salaamiin yhdessä eri puolueiden naisjärjestöjen jäsenten kanssa. Olen tällä kertaa delegaatiomme ainoa kansanedustaja Demon järjestämässä seminaarissa "Training workshop on gender, democracy and leadership".

Ulkona paistaa ihana aurinko, mutta me istumme verhot kiinni ilmastoidussa kokoushuoneessa. Äsken eräs miehistä kertoi, että naisten asiat ovat täällä todella tärkeitä, kuten esimerkiksi vesi. Hän selvensi, että se on itsestään selvää, että vaimo joka aamu tuo veden miehelleen, jotta tämä voisi peseytyä, ja mies ei voisi ajatellakaan hakevansa vettä itse. Huudahdin väliin, ettei ehkä hän, mutta ehkä hänen poikansa jo voisi hakea vettä. Mies puolestaan oli sitä mieltä, että asia pitää ratkaista rakentamalla vähitellen vesihanoja joka taloon.

Tämä tasa-arvoon liittyvä esimerkki muistutti minua monien asenteesta ympäristöpolitiikkaan. Emme voisi kuvitella muuttavamme käytöstapoja vaan sen sijaan odotamme tekniikan pelastavan tilanteen vähitellen. Valitettavasti voi vielä kestää kauan ennen kuin kaikilla on vesihanat. Vastaavasti ympäristö ei ehkä kestä käytöstämme siihen asti, että tekniikalla voidaan lopettaa sen tuhoaminen. Tekniikan kehittämisen lisäksi meidän pitää muuttaa käytöstämme.