Kun eilen astuin Pariisin lentokoneeseen, toivoin hartaasti, että löytäisin jonkun joka voisi neuvoa, miten löytäisin oikean junan ja metron lentokentältä hotelliini. Netissä kun reitti vaikutti varsin monimutkaiselta. Kävin viimeksi Pariisissa 16-vuotiaana kielikurssilla enkä luota suuntavaistooni laisinkaan.
Suureksi ilokseni vierustoverini sattui olemaan Ratahallintokeskuksen yli-insinööri Juha-Pekka Pasanen, joka on jo 60-luvulta asti käynyt useaan otteeseen Pariisissa. Eli sain avun lisäksi antoisan keskustelun joukkoliikenteen ja etenkin raideliikenteen todellisen ekspertin kanssa. Yhdessä matkustimme sitten junalla ja bussilla, jotta näkisin paremmin kauniin kaupungin, kun metrossa ei niin paljon näe... Näin seminaarini sai todella hyvän alun ja tuntemukseni etenkin Pariisin joukkoliikenteestä kasvoi paljon, kuten myös näkemykseni Suomen raideliikenteestä.
Itse seminaarissa aloitin keskustelun avauspuhujan jälkeen kytkemällä innovatiivisuuden sen tärkeimpään voimavaraan eli luoviin ihmisiin ja yliopistojen tärkeyteen luovien ihmisten kasvattajana. Moni kannatti puheenvuoroani laadukkaasta koulutuksesta, jossa erityisen tärkeää on antaa opiskelijoille todellinen mahdollisuus käydä dialogia luennoitsijoiden kanssa. Puheenjohtaja Pier Carlo Padoan totesi, että se on tärkeää myös luennoitsijoiden jatkuvan kehittymisen ja oppimisen kannalta.
Kävin pienen väittelyn tiede- ja teknologiaosaston johtajan, Dirk Pilatin, kanssa lukukausimaksujen tarpeellisuudesta. OECD suosittelee meille näitä, mutta emme siis ole päässeet tästä yhteisymmärrykseen. Hän suositteli opiskelijoille lainan ottamista lukukausimaksujen maksamiseen. Tätä tietä eriarvoisuus taas kasvaisi Suomessa. Luin juuri, että suurella osalla opiskelijoita vanhemmat jo nyt kustantavat elinkustannuksia opiskelujen aikana. Eli ne, joiden vanhemmat eivät tähän pysty tai halua, olisivat vielä enemmän lainataakan alla astuessaan työelämään ja siitä asuntomarkkinoille uutta lainaa hakemaan. Taloudellisten paineiden taakka tulee siis jakautumaan aika epätasaisesti nuorten perheiden harteille. Lisääntykööhän myös avioerojen määrä köyhimmistä akateemisista perheistä tulleilla tätä myötä? Vai onko tämä tapa ohjata vähävaraisten perheiden lapset pois yliopistoista, elleivät he ole todella lupaavia akateemiselle uralle.
Otin esiin naisten ongelman yhdistää lasten hankkiminen ja akateeminen ura, ja OECD:n edustaja sanoi heidän paneutuvan tähän. Hän totesi, että nykyinen tapa pisteyttä akateemisia henkilöitä ei ota huomioon äitiyslomia, ja näin naisten kilpailukyky kärsii lasten saamisesta. Iso-Britannian edustaja totesi saman kuin F-Secure Oy:n perustaja Risto Siilasmaa totesi toissa päivänä Teollisuussijoituksen sijoitusneuvostossa eli että opettajien tulisi kannustaa oppilaita USA:n tapaan keskustelemaan ja esiintymään. Hän myös totesi, että emme pysty kilpailemaan Kiinan ja Intian kanssa, vaan meidän on kehitettävä yhteistyötämme heidän kanssaan ja löydettävä täydentäviä tehtäviä.
Yksi Japanin edustajista kertoi, että Japanissa on paljon kodittomia nuoria, joilla on kännykkä, mutta ei kotia. He asuvat internetkahviloissa ja hakevat netistä pätkätöitä. Viron edustaja kertoi, että siellä voi parissa tunnissa perustaa yhtiön netin kautta!
Suomi oli useasti alustuspuheenvuoroissa esimerkkinä hyvin toimivasta maasta. Onpa helppo puhua Suomen hallituksen edustajana kansainvälisissä kuvioissa ;o). Otin esiin Suomen tavan hoitaa maata konsensus-tavalla, jossa kaikki puolueet voivat tehdä yhteistyötä, mikä takaa jatkuvuuden. Poliittinen jatkuvuus todettiin tärkeäksi innovatiivisuuden kasvualustaksi. Meillä oikeisto ja vasemmisto ovat oikeastaan kaikki aika keskellä poliittista karttaa, jos vertaa moneen muuhun maahan, joissa vallan vaihtuminen kaksipuoluetapaisissa järjestelmissä on paljon dramaattisempaa.
Lounastauolla sain melkein aikaan riidan mukavan australialaisen naiskansanedustajan kanssa, siitä onko oikein, että he aikovat ensin polttaa hiilensä loppuun (vielä vähintään 30 vuotta), ennen kuin siirtyvät muihin energiamuotoihin tai korottavat tällä hetkellä erittäin halvan energian hintaa. Lopulta sain hänet myöntämään, että ilmastonmuutos on jo aikaansaanut heidän 7 vuotta kestäneen kauhean kuivuuden. He puuttuvat nyt ongelmaan tekemällä suolavedestä makeaa, ja tämä prosessi vie kuulemma hirveästi energiaa. Onneksi sain hänet kuitenkin puhumaan innostuneesti pikajunista lentoliikenteen sijasta, koska muuten tulikin aika masentunut olo.
Viimeinen keskustelu koski sitä, että kerroin miten meillä epätasa-arvo on kasvanut Suomessa. Tähän OECD:n tutkija vastasi, että hän onkin ihmetellyt, miten tilastoissa suomalaisten tuloerot ovatkin kasvaneet ihmeellisen nopeasti. Hän totesi, että olemme edelleen muihin verrattuna tasa-arvoinen maa, mutta muutoksemme on ollut viime vuosina silmiin pistävän nopeaa. Hän oli jo luullut, että tilastoissa oli jotakin häikkää, mutta kuunneltuaan minua hän totesi helpottuneensa, ettei tilastoissa ole mitään väärää. Muuten muutoksemme ei tietenkään ilahduttanut häntä.
