Olin saanut aiempaan kirjoitukseeni kommentin, että mitä kuuluu kirjalliselle kysymykselle Afganistanin tilanne ja turvapaikanhakijat , johon osallistuin helmikuussa ja jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli edustajamme Ulla Anttila.

Kysymykseen on tullut jo vastaus, ja kysymys vastauksen kera (också på svenska) löytyy viitteellä "KK 1146/2006 vp" eduskunnan nettisivuilta kohdasta Valtiopäiväasiat ja -asiakirjat, mutta laitan ministeri Rajamäen vastauksen tähän myös muiden kiinnostuneiden nähtäväksi:

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ulla Anttilan /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1146/2006 vp:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Afganistanin olojen vakauttaminen ja maan jälleenrakennus etenevät ja että Afganistanista saapuneet turvapaikanhakijat saavat Suomessa asianmukaista suojelua?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

 

Huomattavista haasteista ja suhteellisen heikosta turvallisuustilanteesta huolimatta Afganistanissa on tapahtunut myös myönteistä kehitystä. Uuden parlamentin toiminta on ollut aktiivista, talous on kasvussa ja hallituksen koordinoimat laajat kansainväliset apuohjelmat ovat toteutusvaiheessa. Kansallinen armeija ja poliisi ovat kehittyneet ja tulleet operatiivisiksi. Toisaalta maan kehitys- ja turvallisuushaasteet ovat edelleen suuria ja maa kuuluu maailman köyhimpien maiden joukkoon. Huumetuotantoa ei ole saatu kuriin ja maan hallintoa vaivaa korruptio. Infrastruktuuri on kehittymätöntä ja hallintorakenteet ovat heikot. Ihmisoikeuksien parantaminen ja naisten heikko asema ovat suuria haasteita.

 

Suomen osallistuminen Afganistanin vakauttamiseen ja jälleenrakentamiseen on osa YK:n valtuutuksella toteutettavaa kansainvälistä taakanjakoa ja vastuun kantamista. Tämän tavoitteena on estää Afganistanin luisuminen takaisin sotaan luomalla edellytykset toimintakykyisen valtion ja yhteiskunnan muodostumiselle.

 

Suomi on tukenut Afganistanin jälleenrakennusta vuoden 2002 jälkeen n. 10 miljoonalla eurolla vuodessa. Suomen tuki Afganistanille tulevina vuosina perustuu ulkoasiainministeriön syksyllä 2006 valmistelemaan kehitysyhteistyölinjaukseen, jonka tasavallan presidentti ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta hyväksyivät helmikuussa 2007. Tämän mukaisesti Suomen tuki Afganistanille jatkuu vuosina 2007-2010 n. 10 miljoonan euron vuositasolla. Suomen tavoitteena on omalta osaltaan pyrkiä estämään Afganistanin luisuminen takaisin sotaan, tukea maan omia turvallisuusrakenteita sekä edistää maan demokraattista kehitystä ja taistelua huumetuotantoa vastaan luomalla korvaavia elinkeinomahdollisuuksia. Afganistanin roolia Suomen pitkäaikaisena kehitysyhteistyökumppanina tullaan arvioimaan seuraavalla hallituskaudella.

 

Suomen kehitysyhteistyö Afganistanissa tullaan keskittämään kahdelle päätoimialueelle: 1) hallinnon kehittämiselle, erityispainopisteenä turvallisuussektori, ja 2) maaseudun kehitykselle, erityispainopisteenä huumetuotantoa korvaavien elinkeinojen tukeminen. Suomen apu ohjataan lähes kokonaan kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten ja YK:n järjestöjen kautta. Ohjelman hallinnon ja seurannan tehostamiseksi henkilöstöresursseja Suomen Kabulin-suurlähetystössä lisätään.

 

Suomen rauhanturvaajien osallistuminen laajaan YK-mandaatilla toimivaan kansainväliseen rauhanturvaamisoperaatioon (ISAF, International Security Assistance Force) täydentää osaltaan Suomen roolia Afganistanissa. Maassa toimii 104 suomalaista rauhanturvaajaa pohjoisen alueen Mazar-i-Sharifin ja Maimanan PRT-jälleenrakennusryhmissä sekä pääkaupungin Kabulin ISAF-esikunnassa. Suomen toiminnan kehittämisen tavoitteena on lisätä toiminnan vaikuttavuutta sotilas- ja siviilikomponenttien yhteistoimintaedellytyksiä parantamalla sekä etsiä ratkaisuja mahdollisimman suuren henkilöstömäärän kohdentamiseen operatiiviseen toimintaan. Tavoitteena onkin keskittää sotilas- ja siviilikomponentit Mazar-i-Sharifin jälleenrakennusryhmään vuoden 2007 aikana.

 

Afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden määrä Suomessa on vähentynyt huomattavasti vuodesta 2005 (237) vuoteen 2006 (97). Suurin osa Suomesta turvapaikkaa hakevista afganistanilaisista on nuoria miehiä. Hakijoiden joukossa on vain vähän yksinäisiä naisia ja perheitä.

 

Turvapaikkahakemuksen tutkii ja ratkaisee ensimmäisessä asteessa Ulkomaalaisvirasto. Turvapaikkamenettelyssä, edellytysten täyttyessä, annetaan turvapaikka, myönnetään oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella sekä ratkaistaan oleskeluluvan myöntäminen myös muilla mahdollisilla esille tulevilla perusteilla. Kaikki turvapaikkahakemukset käsitellään ja ratkaistaan yksilöllisesti.

 

Afganistanilaisille turvapaikanhakijoille on myönnetty vuosina 2005 ja 2006 oleskelulupia suojelun tarpeen vuoksi (17), yksilöllisen inhimillisen syyn nojalla (55) ja perhesiteen perusteella (2). Osa hakijoista on ollut ns. Dublin-tapauksia (94 hakijaa). Suurin osa myönnetyistä oleskeluluvista on ollut tilapäisiä oleskelulupia ulkomaalaislain 51 §:n nojalla (161). Tämän oleskeluluvan saaneilla hakijoilla ei ole ollut ulkomaalaislain mukaisia perusteita kansainväliseen suojeluun eikä oleskelulupaan muillakaan perusteilla. Heidän maasta käännyttämisensä ei ole ollut kuitenkaan teknisluonteisten esteiden vuoksi mahdollista. Helsingin hallinto-oikeus on muutoksenhakutuomioistuimena valtaosassa valitetuista päätöksistä pysyttänyt Ulkomaalaisviraston ratkaisun.

 

Ulkomaalaisvirasto on joulukuussa 2006 katsonut, että enää ei ole perusteita myöntää afganistanilaisille turvapaikanhakijoille ulkomaalaislain 51 §:n tarkoittamia tilapäisiä oleskelulupia, koska ne hakijat, joilla ei ole lainmukaisia perusteita saada turvapaikkaa ja joilla ei ole myöskään oleskeluluvan saamisen perusteita, voidaan nyttemmin käännyttää Suomesta Afganistaniin. Ulkomaalaisvirasto on joulukuusta 2006 antanut turvapaikka- ja oleskelulupaperusteita vailla oleville afganistanilaisille hakijoille kielteisen turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksen sekä tähän liittyvän käännytyspäätöksen. Näistä päätöksistä yksi on tällä hetkellä lainvoimainen.

 

Soveltamiskäytännössään Ulkomaalaisvirasto seuraa kansainvälistä ihmisoikeusraportointia Afganistanin tilanteesta, muutoksenhakutuomioistuinten ratkaisuja, UNHCR:n raportteja sekä muiden EU-maiden ja erityisesti Pohjoismaiden ratkaisukäytäntöjä. UNHCR ei pidä Afganistanin tilannetta sellaisena, että se sinällään olisi riittävä peruste kansainvälisen suojelun myöntämiselle. Myöskään muut EU-maat tai Pohjoismaat eivät pidä maan tilannetta sellaisenaan kansainvälisen suojelun tai muun oleskeluluvan myöntämisen perusteena vaan edellyttävät, että hakijalla on yksilöllisiä oleskelulupaan oikeuttavia perusteita.

 

Muista Pohjoismaista Ruotsi, Norja ja Tanska ovat solmineet palautuksia koskevan kolmikantasopimuksen Afganistanin hallituksen ja UNHCR:n kanssa. Myös UNHCR hyväksyy kielteisen päätöksen saaneiden afganistanilaisten hakijoiden palautukset alueille, joita UNHCR pitää turvallisina.

 

Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2007

 

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki