Eilen illalla järjestimme yhdessä Elina Rantasen kanssa keskustelutilaisuuden lasten luokkayhteiskunnasta nuoriso- ja kulttuuritalo Vimmassa.

Minulle tuli todella lämmin ja hyvä olo tilaisuudessa, vaikka aihe on kaikkea muuta kuin mukava. Kävimme samalla läpi opiskelijoiden ja pelkällä kansaneläkkeellä elävien ahdinkoa, vaikka teemana oli etenkin yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet sekä pienten lasten perheet. Apurahalla olevien väliinputoaminen tuli myös todella selväksi.

Perustulosta haimme ratkaisua näihin ongelmiin, mutta sitä laajaa muutosta ennen tarvitaan minimiturvan nostamista ja verottomuutta. Eli minimivanhempainraha, opintotuki, elatustuki, kansaneläke...

Iltamme loppui pohdintaan siitä mikä oikeasti tekee meidät onnelliseksi. Oikein pienillä tuloilla rahalla on vaikutusta onnellisuuteen, mutta aika nopeasti raha ei enää vaikuta onnellisuuteemme. Eli meidän hyvätuloisten veroale ei juurikaan lisää onnellisuutta.

Hyvät ihmissuhteet ja aika toisillemme sitä vastoin lisää sitä. Oli hauska lukea Osmo Soininvaaran uudesta Vauraus ja aika -kirjasta tänään, sillä hänen viestinsä on juuri tämä sama...