Epäiletkö vielä ilmastonmuutoksen todellisuutta? Onko kaikki voitava jo tehty Itämeren pelastamiseksi? Olisiko aika ottaa ympäristöasiat vakavasti?

Mustan joulun uhka ja viimeaikaiset myrskyt ovat jo herättäneet monia. Kesällä puolestaan herättelee vuotuinen sinileväongelma. Ihmisten kasvava huoli on saanut monen sellaisenkin poliitikon, joka ei ennen ole ympäristön puolesta puhunut, avaamaan sanaisen arkkunsa aiheesta. Tämä on sinänsä hyvä asia, mutta ilmastonmuutoksen torjunnan ja Itämerenpelastamisen tärkeys pitäisi osoittaa myös teoilla.

Ympäristö halutaan pelastaa vain silloin, kun se ei vaadi kuin pieniä satsauksia. Sen sijaan todellisia muutoksia toimintatapoihimme vältellään viimeiseen asti. Jotakin tästä ajattelumallista kertoo se, että vihreä ympäristöministeri Satu Hassi, joka taisteli kansainvälisillä areenoilla päästökaupan aikaansaamiseksi, on monissa poliittisissa piireissä leimattu melkeinpä petturiksi tästä hyvästä. Arvostelijoiden mielestä Hassin tärkein tavoite olisi pitänyt olla Suomen vastuun minimoiminen eikä päästökaupan aikaansaaminen. Kuitenkin päästökauppa on tähän mennessä selvästi tärkein poliittinen teko ilmastomuutoksen pysäyttämiseksi. Päästökauppa on mainio väline vähentää EU:n tasolla päästöjä siellä, missä se on edullisinta. Jo viime vuonna päästökauppa onnistui tässä vähentämisessä, kun yritykset joutuivat suhtautumaan päästöihinsä kustannuksina.

Järjestelmä epäonnistui kuitenkin siinä mielessä, että varoituksista huolimatta sähkömarkkinoiden erittäin huonosti toimiva kilpailutilanne tarjosi ansiottomien voittojen mahdollisuuden muun muassa Fortumille. Nämä voitot me vihreät olisimme halunneet verottaa pois näiltä yhtiöiltä ns. windfall-veroina, jolloin ylisuuret optioit olisivat kohtuullistuneet

Nyt tarvitsemme päästökaupan veroista tapaa vähentää myös liikenteen päästöjä,mieluiten maailmanlaajuisesti. Tässä asiassa voisimme aloittaa Suomesta,
jossa hallitus on päinvastoin heikentänyt sekä junaliikenteen että bussiliikenteen kilpailutilannetta. Hallituksen liikennepolitiikka on suorastaan vauhdittanut ilmastonmuutoksen etenemistä. Yksi konkreettinen tapa muuttaa suuntausta olisi seurata muiden EU-maiden esimerkkiä ja maksaa valtiontukea suurten kaupunkien joukkoliikenteelle sekä samalla nostaa joukkoliikenteen kokonaismäärärahaa. Ellei eduskunta äänestä esityksemme puolesta, Turun joukkoliikenteen pitää jatkossakin kituuttaa ilman valtion tukea.

Satu Hassin ollessa ympäristöministeri hallitus sai WWF:ltä palkinnon erittäin hyvin tehdystä ohjelmasta Itämeren pelastamiseksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nykyinen hallitus voisi tyytyväisenä lepäillä laakereillaan. Tavoitteita ja päätöksiä on koko ajan kirkastettava ja toimeenpantava. Nyt meillä on esimerkiksi käsissämme tieto siitä, että nykyinen maatalouspolitiikka ei ole tarpeeksi ohjaavaa Saaristomeremme pelastamiseksi. Tällöin on toimittava, vaikka nämä toimenpiteet eivät olisikaan poliittisesti myyviä tai aiheuttaisivat itselle ongelmia omassa vaalipiirissä. Maatalousteknologiset keinot on otettava velvoittavina käyttöön uuden hallituksen ohjelmassa. Jos todella haluaa pelastaa ilmaston tai meren, niin ei voi koko ajan pohtia sitä, suuttuuko joku äänestäjäni näistä päätöksestä. Nykyinen aivan liian varovainen ympäristöpolitiikka on luultavasti seurausta juuri tällaisesta eri tahojen miellyttämistarpeista.

Tällä hetkellä karhujen talviuni on katkonaista Siperiassa, koska talvehtimispaikat ovat liian lämpimiä ja märkiä. Alppien laskettelukeskuksissa jännitetään, tuleeko kunnollisia laskusäitä. Norjassa otettiin siitepölytiedotteet uudelleen käyttöön. Esimerkkejä ilmastonmuutoksesta ja koko ajan tapahtuvasta ympäristökatastrofista riittää, joten nyt on aika kääriä hihat ja ryhtyä ilmastotalkoisiin valkoisten talvien puolesta!