Kun olin lapsi ja teini-ikäinen, joululahjojen antaminen oli minulle tärkeä asia. Annoin usein lapsena sellaisia lahjoja, joita olisin itsekin halunnut saada. Joskus tämä meni vähän liiankin pitkälle, kun esimerkiksi annoin äidilleni kylpyvaahtoa, vaikka olin ainoa, joka meillä kävi kylvyssä. Eli sain sillä tavalla itse käyttää hienoa lahjaani...

Teini-ikäisenä vastustin voimakkaasti turhaa kuluttamista ja materiaalin haaskaamista sekä eläinkokeita. Niinpä annoin sukulaisille lahjaksi säästölamppuja, ekologisia pesuaineita, Body Shopin tuotteita ja niin edelleen.

Lahjojani en suostunut paketoimaan lahjapaperiin, koska se oli mielestäni turhaa kuluttamista. Eräs mieleen jäänyt keksintöni on, että otin salaa poikaystäväni, nykyisen mieheni, farkut ja vein ne ompelijalle, joka teki housuihin hyvännäköisiä paikkoja. Sitten annoin ne hänelle takaisin joululahjana.

Viime vuosina olemme antaneet sukulaisille joululahjoina yhteistä aikaa ja lahjojen saajat ovat kiittäneet näistä lahjoistaan lämpimämmin kuin mistään muusta. Olemme tarjonneet heille muun muassa yhteisiä ravintolahetkiä, taidekokemuksia ja elokuva- sekä teatteri-iltoja. Itse olemme myös saaneet lahjaksi yhteisiä hemmottelupäiviä sukulaisten kanssa, mitä ei luultavasti muuten olisi tullut vietetyksi. Tätä traditiota aiomme jatkaa myös tulevana jouluna.

Yhteiskuntamme arvokkaimpia luonnonvaroja on ihmisten toisilleen antama aika, ja tämä luonnonvara uusiutuu sitä paremmin mitä enemmän sitä käyttää!