Kokouksen viimeisenä päivänä käsittelimme muun muassa parlamentaarikkoja koskevan ihmisoikeuskomitean päätöksistä. Kävimme maakohtaisesti läpi parlamentaarikkoihin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia: murhia, kidutusta, pahoinpitelyjä, vangitsemista syytä kertomatta. Eniten tapauksia oli Equadorissa, Sri Lankassa, Israelissa, Kolombiassa ja Myanmarissa. Useita muita maita oli listalla myös: Eritrea, Libanon, Filippiinit, Turkki, Pakistan, Zimbabwe, Ruanda,  Bangladesh, Honduras, Malesia, Mongolia, Valkovenäjä, Burundi ja Egypti. Egypti oli ainoa maa, joka halusi käyttää puheenvuoron selittääkseen maansa tapahtumia. Muut maat vaikenivat häpeällisten syytteidensä edessä. Kuvassa Etelä-Afrikan puhemies julistaa IPU:n suuren huolen Zimbabwen tilanteen takia. Me vaadimme heitä julistamaan vaalituloksensa välittömästi, palauttamaan kokoontumis- ja sananvapaus maahan ja kutsumaan eduskunta koolle. 

Uutena tapauksena nostettiin esiin tapaus, jossa Afganistanissa ihmisoikeuksien puolesta taisteleva naisedustaja Malalai Joya oli esiintynyt televisiossa ja kritisoinut eduskuntaa. Puheenvuorossaan hän oli sanonut joidenkin kollegoistaan olevan rikollisia ja verrannut parlamenttia eläintarhaan. Tämän seurauksena hänet erotettiin kansanedustajan tehtävästä vaalikauden loppuun asti ja häneen on kohdistettu useita tappouhkauksia. Taustaksi todettakoon, että Afganistanissa kansanedustajat  yleisesti kritisoivat toinen toisiaan, eikä kenenkään muun kansanedustajuutta ole sen takia peruutettu. Esimerkiksi juuri kyseistä edustaja Joyaa on kutsuttu mm. huoraksi.

Me päätimme pitkästä listasta vaatimuksia näitä ihmisloukkauksia tehneitä maita kohtaan. Valitettavasti varmaan seuraavassakin kokouksessa listalla roikkuu suurin osa näistä tapauksista, eikä niihin ole saatu korjausta. On kuitenkin parempi kuin ei mitään, että tämä kansainvälinen elin seuraa parlamentaarikkojen kohtaloita, ja tapaa kyseessä olevia edustajia sekä pitää kansainvälisesti esillä näitä häpeätahroja.

Kirjoitin kokouksen alussa, että Palestiinan tilanne päätettiin ottaa listalle. Kokouksessa päätettiin lopulta valmistella seuraavaan kokoukseen sääntömuutos, joka mahdollistaa Palestiinan jäsenyyden IPU:ssa. Eli Palestiina sai vahvan tuen tässä kokouksessa, mikä luultavasti johti siihen, ettei Israel osallistunut  viimeisiin kokouksiin. He sanoivat syyksi, että heillä oli pyhäpäivä eilen ja tänään he eivät kai halua olla läsnä, kun eivät voi enää estää Palestiinaa pääsemästä mukaan.

Näin kokouksen loppuessa on hyvä kysyä, oliko tästä kokouksesta mitään hyötyä. Ainakin naisten asema eri maissa, naiskauppa ja välinpitämättömyys raskaana olevia naisia sekä heidän lapsiaan kohtaan tuotiin niin vahvasti esiin, ettei kukaan voinut olla täysin sitä huomaamatta. Viron puhemies, rouva Ene Ergmaa, tiivisti aika hyvin tällaisten kokousten tärkeimmän tarkoituksen kertomalla tarinan, jonka hän oli kuullut Moskovassa opiskellessaan siellä: neljä ihmistä päätyi kannibaalien saarelle, jossa sen johtaja päätti yhden päätyvän aamiaiseksi, yhden lounaaksi, yhden illalliseksi ja yksi päästettäisiin vapaaksi. Kun muut kysyivät miksi tämä yksi päästettiin vapaaksi, niin johtaja sanoi tavanneensa hänet opiskeluaikoinaan Moskovassa. Poliittisten johtajien tapaamiset lähentävät maita toisiinsa ja ovat osa maailman rauhan työtä.Tätä eri maiden tahtojen yhteensovittamista johti tässä kokouksessa menestykseekkäästi meidän kansanedustajamme Katri Komi (kesk.). Kuvassa hän on yhdessä IPU:n ruotsalaisen pääsihteerin Anders B. Johnssonin kanssa.

Tämä on toinen IPU:n kokous, johon olen osallistunut. Ensimmäisessä koin, ettei se välttämättä ollut niin antoisa ja poliittisesti tärkeä kuin mitä olisin toivonut. Tämä toinen oli ilokseni paljon konreettsempi ja toivoakseni saimme oikeasti päättäjien ymmärryksen kasvamaan esimerkiksi tyttöjen voimistuttamisen tärkeydestä.

Nelson Mandela oli 27 vuotta vankina ja todisti suuruutensa antamalla anteeksi vangitsijoilleen. Kävelimme hänen jalanjälkiään Robben Islandilla, joka on todistanut paljon kärsimystä vuosien saatossa. Sinne on karkotettu aikoinaan lepraan sairastuneet, kuten meillä Seilin saarelle. Kautta aikojen sinne on myös viety ihmisiä, joista kulloisetkin vallanpitäjät ovat halunneet päästä eroon. Sabotaasi ja terrorismi olivatkin yleisimmät syytteet, jonka takia täällä oltiin.Meillä oli oppaana itsekin viisi vuotta poliittisena vankina ollut mies. Hänet vangittiin 17-vuotiaana eikä hän ollut edes nuorimpia vankeja. Nuorimmat vangit olivat vain 13-vuotiaita.

Mandela oli yksin pienen pienessä sellissään. Toisaalta oma vankila selli oli jo luksusta, sillä suuri osa vangeista oli yhteisselleissä, joissa oli 20-60 vankia. Toisaalta yhteissellissä hyvä puoli oli yhteisöllisyys ja vangit kouluttivat toisiaan ja tukivat toinen toisiaan. Ulkoisten puitteiden lisäksi myös vankien kohtelu oli järkyttävää. Eräskin vanki kaivettiin kaulaan asti kuumaan hiekkaan. Kun hän pyysi vettä janoonsa, niin vartijat virtsasivat hänen kasvoilleen.

Myös rasismi näkyi vahvasti vankien kohtelussa. Jopa vankilaruokakin oli eri valkoisille kuin mustille: mustat vangit eivät esimerkiksi saaneet leipää eivätkä vihanneksia, kun taas valkoiset vangit saivat jopa hilloa leivän päälle. Aasialaiset ja värilliset saivat kohtelua näiden kahden välimaastossa. Mustat vangit jakoivat keskenään kaiken saamansa ruoan selvitäkseen yhdessä.

Nykyään entiset vangit ja vartiat työskentelevät yhdessä. Tämä on anteeksiannon prosessi: pitää antaa anteeksi joka päivä. Entiset vangit taistelevat näin rauhan ja hyvinvoinnin puolesta joka päivä. Päivän loppuessa me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä.

Matkalla takaisin Kapkaupunkiin laiva keinui niin paljon, että melkein tuli paha olo. Mutta tällaisen matkan jälkeen ei varmaankaan voi olla muuta kuin paha olo... Vaikka oppaamme viimeiset sanat anteeksiannosta antoivatkin toivoa.

Alla kuvia matkaltamme:

Matkalla vankilaan


Oppaamme


Kansanedustajat tutustumassa Robben Islandin menneisyyteen


Vankilan piha


Robben Islandin vankilarakennus


Nelson Mandelan entinen vankiselli


Näkymä Robben Islandilta Kapkaupunkiin


Portti vapauteen

Matkani vahvin kokemus tähän asti on ollut keskustelu äitien, vastasyntyneiden ja lasten terveydestä. UNICEF isännöi tätä keskustelua yhdessä IPU:n kanssa.

Katselimme aluksi UNICEF:in videon, joka toi elävästi mieleeni kaikki näkemäni surevat äidit, jotka ovat menettäneet lapsensa ja tämän tuskan lisäksi kärsivät fistulasta lopun elämäänsä. Fistula on pitkittyneessä synnytyksessä tapahtuva vaurio, joka aiheuttaa avanteen emättimen ja virtsarakon ja/tai peräsuolen välille. Tämä johtuu siitä, että vauva ei jostain syystä tule synnytyskanavan läpi normaalisti ja menehtyy synnytyskanavaan, koska keisarinleikkaus ei ole mahdollista tai siihen ei ehditä ajoissa. Jos äiti selviää tästä hengissä, vuotaa hän virtsaa ja ulosteita siihen asti, että hän mahdollisesti onnellisessa tapauksessa pääsee leikkaukseen. Esimerkiksi Etiopiassa kävin fistula-sairaalassa, jossa näitä onnettomia äitejä leikataan. Jos heitä olisi ollut synnytyksessä auttamassa kätilö ja heillä olisi ollut mahdollisuus keisarinleikkaukseen, niin koko tämä kauheus olisi voitu välttää. Kyyneleet nousivat taas silmiini niin kuin aina ennenkin, kun kohtaan näitä edelleen jatkuvia, valtavaa surua aiheuttavia tilanteita. Kun minä olen pelännyt synnyttämistä Suomessa, niin miltä tuntuu synnyttää 13-vuotiaana yksin ilman mitään apua.

Tansanialainen naisedustaja Gertrude Ibengwe Mongella Pan-Afrikan parlamentista, kertoi kuinka hän oli suututtanut maansa presidentin sanomalla, ettei tämä ole ollenkaan yhtä huolissaan yhdestä vaarassa olevasta sadosta kuin toisesta asiasta. Tämä asia on lasten kuolleisuus. Tämän jälkeen Tansaniassa alettiin satsata lasten selviytymiseen. Jotta lapsi voisi selviytyä, pitää äidinkin voida hyvin. Hänen vaalipiirissään naiset liikkuvat kanooteilla synnytyssairaalaan ja moni äiti on kuollut kanootissa matkalla sairaalaan. Yksi näistä naisista kuoli hänen autoonsa, kun hän ei ehtinyt keisarinleikkaukseen. Hän on nyt perustamassa joitakin huoneita sairaalan viereen, jotta naiset voivat tulla pari viikkoa etuajassa odottamaan synnytystä.

Filippiiniläinen senaattori Pia Cayetano piti todella valaisevan ja vahvan puheenvuoron oman maansa tilanteesta. Filippiineillä on sanonta: "A woman giving a birth has one foot in the grave." Jos todella kuulin oikein, niin siellä vähintään kymmenen äitiä kuolee synnytyksen yhteydessä joka päivä. Tavoite on nyt saada edes yksi koulutettu kätilö joka kaupunkiin Filippiineillä. Pia itse kiertää maataan ja luennoi imettämisen tärkeydestä. Samalla he yrittävät myös nostaa naisten itsetuntoa ja yleistä terveyttä. Etenkin äitien kokema väkivalta vaikeuttaa kykyä toimia äitinä. Useampi nainen puhuikin naisten itsekunnioituksen tärkeydestä. Myös tyttöjen kouluttaminen ja voimistuttaminen oli paljon esillä.

UNICEF:in edustaja veti yhteen nämä puheenvuorot niin, että iso syy äitien kuolemiin on yhteiskunnallinen tasa-arvo ja asenteet. Esimerkiksi asenne seksuaalista väkivaltaa kohtaan on yksi suuresti vaikuttava tekijä. Esimerkiksi belgialainen edustaja, joka on aiemmin toiminut gynekologina monissa Afrikan maissa, kertoi nähneensä monen synnyttävän naisen kuolevan. Hän kertoi eräästä ongelmasta, joka ei ole riippuvainen rahan puutteesta vaan asenteista. Markkinoilla on olemassa halvat ja hyvät lääkkeet, jotka auttavat synnytyksen jälkeiseen verenvuotoon. Ongelma on, että näitä pillereitä voidaan käyttää myös jälkiehkäisyyn, minkä takia nämä pillerit ovat monissa maissa kiellettyjä ideologisten syiden takia. Tämän takia moni nainen kuolee turhaan. Ghanalainen edustaja puolestaan kertoi, että heidän maassaan lääkärin on saatava aviomiehen suostumus ennen kuin hän saa suorittaa hätäsektion naiselle. Tämä voi helposti johtaa siihen, että äiti ehtii menehtyä ennen kuin mieheen on saatu yhteys. El Salvadorin edustaja puolestaan kertoi, että heillä monet 12-16-vuotiaat tytöt ovat tulleet raskaaksi nimenomaan seksuaalisen väkivallan seurauksena.

Suomessa jatkamme samasta aiheesta tiistaina 22.4.2008, kun eduskunnassa on väestöryhmän järjestämä seminaari, joka käsittelee kehitysmaiden äitiysterveyttä. Tässä siitä pieni mainospala englanniksi:
The Finnish All-Party Parliamentary Group on Population and Development: Still today every minute, a woman in the developping world dies for treatable complications of pregnancy or childbirth resulting more than 500 000 deaths annually. And for every woman who dies, as many as 20 others are seriously harmed or injured due to childbearing.

No Woman Should Die Giving Life: PUSH FOR CHANGE!

Kuuntelin tänään yleiskeskustelua joitakin tunteja. Tässä joitakin poimintoja.

Libyan miespuolinen edustaja puhui hyvin tyttöjen koulutuksen puolesta, ja sanoi että nyt on tapahtumassa muutos, ettei enää pelkästään poikien koulutukseen satsata tyttöjen jäädessä kotiin hoitamaan kotityöt. Hän sanoi tyttöjen tulleen hyväksikäytetyksi monin tavoin, ja että sille on nyt tehtävä loppu. Myös Espanjan edustaja puhui siitä, miten kannattavaa on satsata koulutukseen, varsinkin tyttöjen ja naisten koulutukseen.

Hollannin prinssi Willem-Alexander (kuvassa) piti meille puheen YK:n pääsihteerin vesi- ja viemäröintiasioissa neuvoa-antavan hallituksen puheenjohtajana. Hän kertoi, että enemmän kuin 1/5 maailman ihmisistä elää ilman puhdasta vettä ja yli puolella maailman ihmisistä ei ole viemäröintiä. 7 500 ihmistä kuolee joka päivä puhtaan veden ja viemäröinnin puutteen takia. Prinssi kehotti rohkaisevasti meitä kaikkia toimimaan puhtaan veden puolesta. Samalla kun teemme vesiyhteistyötä, niin rakennamme myös hyviä suhteita maittemme välillä.

Kuusi vuotta sitten itsenäistyneen Itä-Timorin edustaja kiitti Nelson Mandelan aina antamasta tuesta. Hän kertoi heidän todella suuresta köyhyydestä. Kansallinen parlamentti tekee kaikkensa köyhyyden poistamiseksi. Köyhyyttä ei helpota sekään, että jokaisella naisella on keskimäärin seitsemän lasta. He ovat esimerkiksi naisten vaikutusmahdollisuuksia ja asemaa parantaakseen tehneet lain, jolla varmistetaan naisedustus päätöksenteossa. Nykyään 30% parlamenttipaikoista onkin naisilla.

Päivällä meillä oli myös tapaaminen virolaisten, latvialaisten ja unkarilaisten kanssa. Kun puhuin viron eduskunnan pääsihteerin kanssa heidän mahdollisuuksistaan korottaa alkoholiveroa, niin he kertoivat minulle, että heille puolestaan Latvian erittäin alhainen alkoholiverotus aiheuttaa ongelmia. Eli näin ongelma siirtyy rajalta toiselle... Meidän pitäisi siis lobata latvialaisia korottamaan alkoholiveroaan, joka on nyt alle EU:n minimivaatimusten, kun Virossa vero on juuri korotettu tähän minimiin. Viro myös kiitti tänään puheenvuorossaan erityisesti Suomea saamastaan tuesta, kun he itsenäistyivät 17 vuotta sitten. 

Sivusin edellisessä bloggauksessani naiskauppaa. Kirjoitan siitä nyt vähän lisää. YK:ssa työskentelevä suomalainen Riikka Puttonen alusti vakuuttavasti kertomalla Olgan tarinan, joka herätti meidät naiskaupan pelottavaan todellisuuteen. Tästä syntyikin sitten todella elävä keskustelu. Harvoin olen kuullut yhtä elävää ja aktiivista keskustelua kansainvälisissä kokouksissa. Naiset todella puhuivat sydämestään.

Naiskaupan uhrit vaiennetaan uhkailemalla satuttaa heidän rakkaitaan kotimaassaan, mikäli he kertovat viranomaisille. Myös häpeä ja pelko estää näitä naisia puhumasta. Pitkästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja toistuvista raiskauksista on todella vaikea puhua, joten tarvitaan osaavia naisammattilaisia helpottamaan vaikeista asioista puhumista. Jotta näistä naiskaupparikoksista saataisiin tuomioita, niin tarvitaan ehdottomasti naisia hoitamaan tulkkausta, kuulemisia ja syyttämisiä. Puttonen lopetti puheenvuoronsa toteamalla, että 170 vuotta sitten orjuus kiellettiin Etelä-Afrikassa, mutta naiskauppa on tämän päivän orjuutta.

Keskustelussa miesedustaja Pan-Afrikan delegaatiosta totesi, että kyse on köyhyydestä. Afrikassa isät joutuvat myymään jonkun lapsensa voidakseen saada ruokaa muille lapsilleen. Nämä lapset joutuvat esimerkiksi elinkaupan uhreiksi tai seksiorjiksi. Naisia saatetaan pakottaa myös sota-alueille armeijoiden käyttöön.

Pidin puheenvuoron seksistisistä asenteista, joita voi muuttaa. Kerroin Ruotsin ja Suomen lainsäädännöstä, joissa seksin ostaminen on tehty Ruotsissa täysin laittomaksi, ja meillä laitonta on seksin osto henkilöltä, josta on pienikin epäilys, että hän toimii jonkun toisen alaisuudessa eli on parituksen tai ihmiskaupan uhri. Kerroin myös kuinka erään eurooppalaisen maan naiskeskuksessa opetetaan ulkomaalaisille naisille seksityöntekijöiden taitoja, jotta he voisivat työllistyä uudessa asuinmaassaan! Meillä Suomessa ulkomaisille naisille opetetaan suomenkieltä ja atk-taitoja.

Argentiinan edustaja sanoi, että hänenkin mielestä pitäisi minun puheenvuoroni mukaisesti keskittyä myös käyttäjiin eikä vain uhreihin. Samat korkean tason miehet, jotka paheksuvat tätä naiskauppaa virallisesti, sitten vapaa-ajallaan käyttävät hyväkseen näitä naisia. Ruotsin edustaja kiitti minua heidän lainsäädännön kehumisesta, mutta heilläkin on vielä paljon tehtävää hänen mukaansa.

Etelä Afrikkalainen naistoimittaja ja saksalainen naistutkija pitivät todella vahvoja feministisiä puheenvuoroja naisten kohtelusta mediassa. Kun itse aikoinani opiskelin sosiologiaa ja naistutkimusta, niin keskityin jonkin verran naisten asemaan mediassa. Nämä täällä pidetyt puheenvuorot stereotypioista ja naisten aliedustuksesta asiauutisissa olisivat hyvin voineet olla luentoja opiskeluajoiltani. Eli kunnon gender puheenvuoroja. Keskustelussa nostettiin esiin kuinka naiset aina ja päällimmäisenä ovat seksiobjekteja. Tärkeiden naispoliitikoiden ulkonäöstä kirjoitetaan paljon ja tavalla, jota ei koskaan tehtäisi miehistä. Samoin vanhenevat naiset häviävät mediassa, toisin kuin vanhenevat miehet. Täällä on toki vielä erityisen räikeitä esimerkkejä, esimerkiksi Etelä-Afrikassa oli hiljattain lehtijutussa keskitytty tytön lyhyeen hameeseen ja ylipäätään nuorten naisten epäsopivaan pukeutumiseen, eikä uhrin kokemaan traumaattiseen kokemukseen.

Sain pitää viimeisen puheenvuoron kaikkien angstisten puheenvuorojen jälkeen. Kerroin Suomen tilanteesta, jossa hallituksen enemmistö on naisia, meillä on naispresidentti ja yliopisto-opiskelijoista enemmistö on naisia. Yritin tuoda esiin, että muutos on mahdollinen, ja kerroin jällen kerran tarinan Suomesta, jossa kirkko vaati lukutaidon sekä pojilla että tytöillä, ennen kuin he saivat mennä naimisiin. Kansakuntamme ei olisi pärjännyt ilman tyttöjenkin aivokapasiteettia.

Onneksi en pitänyt aivan samanlaista puheenvuoroa kuin vuosi sitten, sillä naistenhuoneessa eräs urugualainen edustaja tervehti minua nokialaisena ja sanoi muistavansa hyvin yhden viimevuotisen puheenvuoroni, jossa olin mm. kertonut kuinka poikani ei voinut uskoa, että mieskin voi olla presidentti. Eipä täällä siis ihan turhaan puhuta kuin vielä vuosi myöhemmin tämä nainen muisti puheeni paremmin kuin mitä itse olisin muistanut ;o).



Lopuksi oli vielä tämän kokouksen virallinen avaustilaisuus. Eli aamusta iltaan saamma kuunnella eri maiden politiikkoja ja senhän tiedämme, että kaikki politiikot rakastavat kuulla omaa ääntään ;o).

Kokouksen alkupuolen puhujat olivat kaikki naisia: Etelä Afrikan puhemies, YK:n edustaja ja meidän oma Katri Komi, joka toimii täällä puheenjohtajana kun miespuheenjohtaja ja miesvarapuheenjohtaja eivät ole saapuneet paikalle. YK:n edustaja kertoi, että nousseiden ruokakustannusten takia maailman köyhien maiden taistelu nälkää vastaan on ottanut seitsemän vuoden askeleet taaksepäin.

Avajaisjuhlissa videon välityksellä saimme myös kuulla Nelson Mandelan viisaita sanoja. Kun sen jälkeen kuulimme ison kuoron laulavan Etelä-Afrikan kansallislaulun, niin kyyneleet nousivat silmiin. Olen nuorena kuunnellut laulua "Free Nelson Mandela" ja itkenyt katsoessani Etelä-Afrikan taistelusta kertovaa elokuvaa, joka loppui juuri tähän samaan kansallislauluun. Kuoro on yllä olevassa kuvassa.

Kun edellisessä kirjoituksessani kerroin tasa-arvon puolustamisesta Suomessa, niin nyt puhumme ihan eri tason ongelmista Inter-Parliamentary Unionin eli IPU:n kokouksessa, jossa olen yksi Suomen edustajista. Kyseessä on siis 118th Assembly of the Inter-parliamentary union Kapkaupungissa, Etelä Afrikassa.

Tämä kokous alkoi niin, että heti mentiin suoraan asiaan. Niille suomalaisille, jotka olivat tulleet jo aikaisemmin tänne Kapkaupunkiin, oltiin kerrottu, että joka toinen eteläafrikkalainen nainen on raiskattu vähintään kerran. Äidit pyytävät e-pillereitä 11-vuotiaille tyttärilleen, jotta he eivät tulisi raskaaksi, kun heidät raiskataan. Ei siis "jos" vaan "KUN" heidät raiskataan! Afrikan kansalliskongressi-puolueen (ACN) nykyinen puheenjohtaja ja luultavasti Etelä-Afrikan tuleva presidentti Jacob Zumaa on häntäkin syytetty raiskauksesta. Häntä ei ole kuitenkaan tuomittu, mikä on täällä hyvin tavallista raiskaustapauksissa. Nämä asenteet naisia kohtaan tuntuvat aina yhtä järkyttäviltä. Suurin osa raiskauksista tapahtuu vielä kaveriporukassa. Eihän miehetkään voi olla tyytyväisiä tällaiseen asenneilmapiiriin, jossa tyttäret eivätkä siskot eivät voi luottaa miehiin.



Ensimmäinen virallinen tilaisuus oli naiskansanedustajien yhteistapaaminen eli naiskokous (jonka kuvassa olen yhdessä kollegojeni ja Sinikka Hurskaisen (sd.) ja Hannakaisa Heikkisen (kesk.) kanssa). Ensimmäisiä asioita, joita meille täällä kerrottiin oli, että puolet maailman naisista synnyttävät ilman kätilön apua. Ei ole siis ketään, joka voisi auttaa, mikäli synnytyksessä tulee ongelmia. Tästä aiheesta puhumme enemmän seuraavina päivinä.

Tämän päivän keskusteluaiheen aloitti kuvassa kanssani oleva Etelä Afrikan ulkoministeri Nkosazana Dlamini-Zuma (aiemmin mainittu Zuma on muuten hänen ex-aviomiehensä, pienet on piirit täällä), joka vaikutti vahvalta naiselta. Hän  puhui naisista, joita käytetään vierastyövoimana, jolloin he eivät saa asettua pysyvästi asumaan. Perheet rikotaan, kun maalla asuvia pakotetaan töihin esimerkiksi kaivoksiin. Esimerkiksi zambialaisia naisia houkutellaan malleiksi Etelä-Afrikkaan, ja perillä heille selviää, että he joutuvatkin prosituoiduiksi. Pienenä ensiaskeleena naisille pitäisi saada erikoisviisumeita, jotta he voivat liikkua vapaammin rajan yli, niin ettei kotona käyminen olisi kohtuuttoman vaikeaa.

Den här veckan har jag ovanligt mycket tänkt på mina gamla skol- och studiekamrater.

I början av veckan var det i positiva stämningar då jag deltog på tisdagen i Axels Industri Råds energiseminarium. Själva diskussionen var intensiv och t.o.m. trevlig då ingenjörerna verkligen funderar på vår klimatpolitik. Stilen är litet annorlunda än politikers energisemnarier och jag trivdes bra med nästan bara ingenjörer.

Det som ändå var trevligast, var att träffa både gamla studiekamrater och t.o.m. en gammal skolkamrat, som jag inte sett på över tio år. Då fick jag lust att ordna en klassträff, för att återuppliva gamla minnen.

Nu har behovet av att minnas skoltiderna ökat, då denna förskräckliga händelse i Tusby dominerar all massmedia och alla diskussioner. Då man känner sig så kraftlös inför ett sådant stort behov att göra andra illa, så leder det till frågan om det finns flera olyckliga individer i våra skolor och fanns det redan i min skola då jag var elev? Hur behandlade vi varandra i skolan och hur behandlar eleverna varandra idag i våra skolor? Har de vuxna tid att ta sig an elever som verkar att bli utanför gemenskapen?

Sorgen är nu stor överallt. Om en tid kanske vi klarar av att tänka klarare och ta itu med politiska beslut för att hindra något liknande att ske på nytt. Exempel på möjliga åtgärder då, är att totalförbjuda alla handeldvapen. På samma sätt som Storbritannien gjorde efter skolmassakern i Dunblane år 1996.

Självklart borde vi satsa på skolornas möjligheter att ingripa i mobbning och utfrysning. Också de äldre eleverna behöver aktiva hälsokontroller där speciellt den psykiska välfärden gås igenom. Ingen får lämnas ensam med sitt illamående. Vi behöver alla varandra just nu och alltid...

Aamupäivällä tulleen tiedon mukaan Helsingin hallinto-oikeus on keskeyttänyt Naze Aghain käännytyksen! Naze on jo päässyt pois Mäntsälän säilöönottokeskuksesta.

Naze Aghai on valittanut Ulkomaalaisviraston tekemästä käännytyspäätöksestä hallinto-oikeuteen, ja varsinaista käännytysasiaa käsitellään hallinto-oikeudessa ehkä vasta kuukausien kuluttua.

Hyvää huomenta :o)

Me päätetiin vihreiden kanssa antaa äänestäjille vaalirauhaa, vaikka moni puolue näköjään jatkaa kampanjaa edelleen täysillä.

Luotan äänestäjiin ja odotan innolla iltaa...

Nu har jag gjort allt jag kan för att vi ska få två gröna mandat från vår valkrets. Förstås sku mera reklamer och pengar säkert ha behövats, men då pengarna nästan helt och hållet kommer från eget konto och ca 17 000 euro redan har gått...

Min muskler värker efter att ha stått ute alla dagar från morgon till kväll och dela ut reklamer åt dem som velat ha. Massvis med trevliga människor har jag träffat och stämningen är bättre än någonsin förr. Nu är det så jämnt att varje enskild röst kan vara avgörande för om vi fördubblar våra mandat. Du behövs.

Jag frågade Marianne Lyde'n om jag får sätta hennes intevju med Mari Kiviniemi och mig i min blog. Hon sa jo, så här är den nu:

I centerns starkaste fästen har de gröna svårt att hävda sig. Omvänt har centern förgäves väntat på genombrott där de gröna marscherat fram. Det har förklarats med att agrart är lika oförenligt med urbant som moderna idéer med gammalmodiga. När Janina Andersson (grön) och Mari Kiviniemi (c) pratar politik blir bilden mer nyanserad.

Kiviniemis parti jobbar hårt för att matmomsen ska sänkas. Det skulle innebära billigare mat och hjälpa de allra fattigaste som inte haft någon glädje av inkomstskattesänkningarna.

-Alla skulle ha nytta av sänkt matmoms, men främst ändå de som är så fattiga att de inte betalar någon inkomstskatt, säger hon. Andersson tycker det finns bättre sätt att hjälpa de fattiga. Effektivast är det att höja bidragen.

-Du har rätt i att det gynnar de som inte betalar inkomstskatt. Till exempel de allra rikaste, som bara betalar skatt på sitt ägande. Ge hellre pengarna direkt åt fattiga barnfamiljer och pensionärer. Hon påpekar också att de fattiga använder varje tillskott i den magra kassan till konsumtion i hemlandet, medan de rika kan välja att använda av det växande överflödet till utlandsresor.

Kiviniemi viftar bort argumentet om att matmomsen inte kan sänkas för att det också gynnar de rika. 

- De fattiga har ju klagat på att bara de som har hög lön fått det bättre. Vi måste vara rättvisa och höjer man stöden till de fattiga blir det för dyrt.

-Det blir dyrare än man tror att sänka matmomsen, replikerar Andersson. Hon påpekar att lägre matmoms påverkar pensions- och andra index. Görs inga justeringar så innebär billigare mat sänkta pensioner och andra bidrag. Ska det kompenseras så kostar det.

Kiviniemi tror inte att momssänkningen skulle få så dramatiska följder. Om det ändå skulle gå så lovar hon att det hela ska ses över. Redan 1995 gavs löfte om att sänka matmomsen. När nu inkomstbeskattningen har fåtts ner till europeisk nivå är det hög tid att infria löftet, menar Kiviniemi. Hon medger att de skattesänkningar som gjorts ökat inkomstskillnaderna. Det är illa men delvis är det inkomstpolitikens fel.

-I inkomstavtalet kom man överens om skattelättnader i stället för löneförhöjningar. Nästa valperiod ska vi absolut inte göra lika stora inkomstskattesänkningar. Andersson håller entusiastiskt med om att man ska sluta sänka inkomstskatten.

-Vi som har det bra har fått så stora skattesänkningar att jag skäms. Inkomstklyftorna har vuxit på ett skrämmande sätt. Om matmomsen absolut ska ner anser hon att sänkningen ska vara störst på hälsosam mat.

-Ohälsosam mat är billigare än hälsosam. Tänk om de fattiga också skulle ha råd med frukt, grönsaker och ekomat!

-Det är en bra idé men det blir för komplicerat, tycker Kiviniemi. Hon tror att de praktiska problemen blir för stora med att beskatta matprodukter olika och befarar att riksdagen skulle översvämmas av delegationer som talar för att just deras produkter är hälsosamma och borde få sänkt moms.

De växande inkomstklyftorna oroar både Kiviniemi och Andersson och de är ense om att ett system med grundinkomst kunde utvecklas. Studerande, arbetslösa och andra i motsvarande situation borde ha rätt till en grundinkomst som inte skulle påverkas av andra tillfälliga inkomster. Kiviniemi är ändå noga med att påpeka att grundinkomsten inte får vara för hög.

-Det ska alltid löna sig att jobba. 

 Också om en annan fråga är de två överens. Arvsskatten ska ses över, men de säger blankt nej till sfp:s förslag om att helt slopa den. Den summa man får ärva skattefritt borde höjas kännbart och barnens möjligheter att ta över föräldrarnas företag underlättas, anser de.

När ni nu är så eniga här på slutrakan verkar det som om sfp väl kunde bytas ut mot de gröna i nästa regering?

-Om man tänker på skattepolitiken är det helt möjligt, säger Kiviniemi. Andersson nickar instämmande, förstås.

Porkkanahallitus vieraili tänään Vaisaaren palvelukodissa Raisiossa Leijukatu 4:n toimitiloissa sekä entisessä Brion tehtaassa Raisionkaari 50. Kuvassa työtoiminnan työnjohtaja Mervi Savukoski juuri kertoo miten täällä pakataan sairaaloihin meneviä vauvapakkauksia, joita annetaan vastasynytyneiden äideille.

Vaisaaren palvelukodin asukkaat ovat pääsääntöisesti psykiatrisia pitkäaikaissairaita, jotka eivät ole erikoissairaanhoidon tarpeessa, mutta jotka eivät selviydy ilman tuettuja asumispalveluja. Tarkoituksena on tarjota asukkaalle kodin sekä tukea elämisen tasapainon saavuttamiseen.

Lisätietoja saat täältä www.vaisaarenpalvelukoti.fi

Työtoiminnalla tarkoitetaan toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Tähän toimintaan voivat osalistua henkilöt, joilla ei ole vammasta tai sairaudesta johtuen mahdollisuuksia osalistua työsuhteiseen työhön.

Tämä työyhteisö antaa yhteisöllisyyttä ja jokainen saa tuntea itsensä tärkeäksi. Tämä on todella tärkeää ennaltaehkäisevää ja korjaavaa toimintaa, jolla yksilö voi saada uuden otteen elämään.

Valitettavasti Turun kaupunki on suhtautunut kovin nihkeästi asukkaitensa toiveisiin osallistua tähän toimintaan ja niinpä paneelikeskustelussamme tästä syntyi paljon keskustelua. Turku ei selvästikään hoida kunnolla velvoitteitaan kaikkia asukkaitaan kohtaan, joilla menee aika heikosti.

Helsingissä Anna Politkovskajan muistoa kunnioitti Venäjän lähetystön edessä yli tuhat ihmistä. Turussakin meitä oli suuri joukko Tuomiokirkon edessä. Tunnelma oli todella vahva ja uskon meidän kaikkien saaneen voimia toisistamme.

Ihmisoikeuksien puolesta on jo aivan liian moni kuollut. Ainoa voimamme on yhteisvoima maailman kylmyyttä, laskelmointia ja vääryyttä vastaan.

Tulin vähän liian aikaisin Tuomiokirkolle ja kävin ensin sisällä kirkossa, jossa oli sattumoisin jumalanpalvelus käynnissä. Jotenkin tuntui juuri oikealta osallistua esirukouksiin melkein tyhjässä kirkossa ennen Annan muistotilaisuutta.

Siitä ei muuten ole vielä pitkä aika kun toisessa naapurimaassamme Ruotsissa myös murhattiin Anna, joka taisteli paremman maailman puolesta...

On niin voimaton olo kun seuraa Venjällä tapahtuvia kauheuksia. Tämä on niin lähellä meitä ja kuitenkin tuntuu niin kaukaiselta...

Anna Politkovskajan takia näemme kello 19 Tuomiokirkon edessä kynttilöiden kanssa.