Iloista vappua kaikille! Itse vietän vappua perinteisesti vappupäivän 1.5. Aidossa Vihreässä Vapussa. Olen perustanut tämän perinteen toistakymmentä vuotta sitten. Jo nuorena ajattelin Apteekkimuseon ohi kävellessäni, että olisi hauska pitää vappupuheita siitä rappusilta, Aurajoen rannassa. Myöhemmin kerroin haaveestani Pekka Haavistolle, joka sanoi, että sehän pitää toteuttaa. Näin tehtiin ja ensimmäisessä Aidossa Vihreässä Vapussa puhuimme yhdessä Pekan kanssa. On hauskaa, että perinne jatkuu ja kehittyy yhä parempaan suuntaan!

Tässä tämän vuoden ohjelma:
Aito Vihreä Vappu Turussa 1.5. klo 13 -14.30. Perinteiseen tapaan Apteekkimuseon edustalla Rantakadulla.

Puhujina kansanedustaja Ville Niinistö, Vihreän liiton valtuuskunnan puheenjohtaja Katri Sarlund, Turun vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Mika Helva ja kaupunginvaltuutettu Pauliina deAnna.

Tilaisuuden juontaa kansanedustaja Janina Andersson ja musiikista vastaa Sohon Torwet.

Jaossa ilmapalloja. Tervetuloa!

Meillä oli tällä viikolla ensimmäinen Turun osuuskaupan edustajiston kokous. Ensimmäisessä kokouksessa painopiste oli henkilönimityksissä erilaisiin toimielimiin, ja nämä ovat yleensä politiikan tympeimpiä päätösasioita. Toivottavasti jatkossa päästään vaikuttamaan asioihinkin.

Hieman aiheeseen liittyen vastasin jokin aika sitten eduskuntaryhmämme puolesta Finnish Business Societyn Vastuullinen vaikuttaja -lehteen yritysten yhteiskuntavastuusta. Alla kysymykset ja vastaukseni niihin.

***

1. Miten puolueenne määrittelee yritysten yhteiskuntavastuun?

Yrityksen yhteiskuntavastuu tarkoittaa yrityksen taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä.

Aikoinaan voitiin ajatella, että paikallinen yritys toteuttaa yhteiskuntavastuutaan tarjoamalla työtä ja palveluja paikallisille, huolehtimalla lähiympäristöstään ja tuottamalla voittoa omistajalleen. Globalisoituneessa maailmassa tämä olisi naiivi lähtökohta. Yritysten yhteiskuntavastuu on laaja ja monimutkainen asia, joka lähtee yrityksistä, mutta jonka toteutumista tukee myös julkisen sektorin toiminta ja kansalaisyhteiskunta.

Lainsäädännöllä on päästy hyviin tuloksiin kansallisesti ja kansainvälisesti esimerkiksi työehdoissa, ekologisissa kysymyksissä ja yritysten toiminnan läpinäkyvyydessä.

Lainsäädännön hyvänä apuna toimivat yritysten yhteiskuntavastuun raportointijärjestelmät. Mahdollisimman laajat ja puolueettomien tahojen rakentamat raportointijärjestelmät tarjoavat hyviä malleja yritysten yhteiskuntavastuulliselle toiminnalle. Näitä ovat esimerkiksi kaikki yhteiskuntavastuun kolme ulottuvuutta kattava Global Reporting Initiative (GRI) ja EU:n EMAS-asetukseen perustuva EMAS:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä. Yhteiskuntavastuun raportointi tulisikin tehdä pakolliseksi ainakin keskisuurille ja suurille yrityksille. Kauniit puheet ja raportit eivät kuitenkaan riitä, elleivät ne näy myös teoissa. On esimerkiksi ironista, että Stora Enso sai jokin aika sitten palkinnon parhaista yhteiskuntavastuun kotisivuista Ruotsissa.

Edistynytkään lainsäädäntö ja laajamittaiset raportointijärjestelmät eivät voi vastata kaikkiin kysymyksiin. Esimerkiksi Nokia Siemens Networks on operoinut viime aikoina Turkmenistanissa ja tehnyt siten käytännössä yhteistyötä Turkmenistanin diktatuurin kanssa. Nokian mukaan liiketoiminnalle ei ole estettä, koska kyseinen valtio ei ole kauppasaarrossa. Tämä on pään laittamista pensaaseen. Lainsäädännöllä ja eettisillä koodistoilla voidaan luoda vain alkurajat, mutta ne eivät yksinään riitä. Yritysten on otettava vastuullinen liiketoiminta läpäiseväksi periaatteeksi kaikessa toiminnassaan. Ei vain siksi, että se olisi kannattavaa, vaan siksi, että se on oikein.

Tiedonkulun nopeuttaminen ja kansalaisjärjestöjen vahvistuminen ovat parantaneet yritysten toiminnan valvontaa. Valtiot voivat myös merkittävästi vaikuttaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksien parantamiseen sekä kansalaisjärjestöjen laajempaan huomioimiseen päätöksenteossa. Myös kuluttajien toiminta, esimerkiksi laajojen ostoboikottien kautta, on vahvistunut. Vastuuta toiminnasta ei kuitenkaan voi siirtää kuluttajille, vaan vastuu kuuluu yrityksille.

2. Miten puolueenne aikoo lähitulevaisuudessa edistää  konkreettisesti yritysten yhteiskuntavastuuta?

Vaikutamme osaltamme lainsäädäntöön, jotta se asettaisi entistä paremmin lähtörajoja yhteiskuntavastuulliselle toiminnalle. Erityisen tärkeässä roolissa toiminnassamme on ekologinen puoli, tällä hetkellä erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta. Vaikutamme aktiivisesti sekä kansallisella että EU:n tasolla siihen, että lainsäädäntö kehittyy ekologista liiketoimintaa edistävään suuntaan. Välineitä tähän ovat esimerkiksi ympäristöverot, teknologian tuet ja uusiutuvan energian syöttötariffit. Kannatamme myös päästökauppaa, joka tukee vähäpäästöistä teollisuutta. Ekologiset ratkaisut ovat usein yritykselle myös taloudellisesti kestäviä ratkaisuja.

Vihreä työministeri Tarja Cronberg on viime aikoina nostanut esille yhteiskuntavastuun sosiaalisen puolen. Hän peräänkuuluttaa yrityksiltä lisää muutosten ennakointia myös yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Yritykset voivat esimerkiksi hyvissä ajoin alkaa kouluttaa henkilökuntaansa muutosten edellyttämään suuntaan. Lisäksi yritysten yhteistoimintalakia sovellettaessa pitäisi noudattaa lain henkeä eli yt-neuvottelujen aikana tulisi aidosti pohtia erilaisia vaihtoehtoja.

Olemme viime vuosina vaikuttaneet merkittävästi kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksien parantamiseen, esimerkiksi toiminta-avustusten kautta sekä kansalaisjärjestöjen huomioimiseksi päätöksenteossa. Tätä työtä teemme jatkossakin.

Julkinen sektori on myös merkittävä hankkija, jonka tulee ottaa yhteiskuntavastuullisuus huomioon hankinnoissaan. Puolueemme toimii erityisesti kunnallisella tasolla aktiivisesti esimerkiksi reilun kaupan edistämiseksi julkisissa hankinnoissa.

På onsdagen deltog jag i Tekniska Föreningen i Finland (TFiF) Åbo-avdelnings paneldiskussion om skogsindustrins nya vindar.

Temat för årets TFiF-afton på Axelia var virkesförsörjningen till pappers- och kartongindustrin, samt logistik-, kvalitet- och miljöfrågor i samband med detta. Hur ska vi bättre kunna utnyttja virket från de finska skogarna? Behöver vi ved från Ryssland och rentav Sydamerika? Hur mycket belastar virkestransporterna vårt vägnät? Kunde frågan lösas med en gemensam nationell virkespool?

Medverkande i panelen var förutom undertecknad: Anders Portin, direktör, Skogsindustrin rf., Bruno Lönnberg, professor emeritus, Åbo Akademi, Tom Engström, representant för skogsägarna. Diskussionen leddes av professor Bjarne Holmbom, som jag har endast bra minnen av från mina studier i miljökunskap vid Åbo Akademi.

I mitt anförande tog jag upp bl a följande punkter:

Enligt Esko Aho, som leder gruppen för skogsektorns verksamhetsmöjligheter, så sku vi kunna klara av att producera lika mycket mera trä i Finland som vi nu kanske snart missar från Ryssland p g a stigande tullar. Vårt problem är det att skogsägandet är så splittrat och skogsägarna bryr sig inte om att sköta t ex första gallringarna så som de borde. Regeringen har ju nu satsat på järnvägsspår och vägar som behövs för att transportera träet. Redan nu i sommar börjar dessa byggprojekt.

Men vår skogsindustris problem beror nog inte enbart på brist av råvara utan också på överproduktion av pappersvaror, konsumtionen av dessa växer inte längre så snabbt och exporten utanför Europa försvåras hela tiden. Produktionskostnaderna stiger snabbare än priset på pappersvaror. Vi borde nu nödvändigtvis göra skogssektorns näringsstruktur mångsidigare.

Det behövs ny affärsverksamhet och nya produkter, men tyvärr bromsas denna utveckling av att träråvaroflödena är så noga kontrollerade av skogsindustrin. Trävarohandeln sköts nu på ett sätt som starkt favoriserar stora köpare, som köper upp allt. De små och medelstora företagen har svårt att lönsamt utveckla och investera för att öka förädlingsvärdet på sin produktion.

Förhoppningsvis har nu skogssektorn äntligen vaknat upp och man börjar satsa på att utveckla träförädlingen på en mycket bredare front än hittills. Byggsektorn, energisektorn, turism, hälso- och förpackningsbranschen är några av de områden där vi kan förvänta oss något nytt i Finland.

Kävin taannoin puutarhamessuilla Turun Messukeskuksessa.

Oli mukavaa osallistua pieneen haastatteluun Turun virkistysalueista ja sen jälkeen kierrellä kauniissa kukkameressä. Onneksi minulla oli enemmän aikaa näillä messuilla kuin edellisenä päivänä Mökkiläismessuillai Helsingin messukeskuksessa, jossa osallistuin paneeliin mökkiläis-demokratiasta.

Olin viime sunnuntaina Käsityömessuilla Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry:n vieraana kutomassa räsymattoa yhdessä monen muun kanssa. Tästä tarinamatosta tuli tasan 4 metriä. Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry oli haastanut varsinaissuomalaiset Tarinamaton kutomiseen ja me otimme haasteen innolla vastaan. Eteläpohjalaista Tarinamattoa kudottiin Seinäjoen messuilla viime syksynä sekä kutsuvieraiden että messukävijöiden voimin.

Jokaisen piti kertoa omaa tarinaa samalla kuin heilutti kangaspuita.Tässä tarinani:

Käsityöyrittäjän tytär

Olen kasvanut kangaspakkojen ja lankakerien ympärillä. Jo molemmissa mummoloissani kangaspuut olivat tärkeässä asemassa. Fammon luona teimme yhdessä ryijyjä, joita hän teki kaikille lapsenlapsilleen. Mommon kanssa kävimme Martta-tuvassa, jossa kangaspuiden kuoro iloisesti lauloi.

Lapsuuteni vietin äitini käsitöitä myyvässä liikkeessä. Äiti neuloi yöt läpeensä niin, että käsiin sattui. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi hyllyistä löytyi keramiikkaa, käsintehtyjä nahkalaukkuja ja vöitä, kynttilöitä, käsinmaalattuja koruja ja vaikka mitä. Siellä takahuoneen kangaspakkojen päällä otin päivätorkut ja tein läksyjä.

Tämä pieni putiikki oli elämänkoulu, jonka opeista edelleen olen kiitollinen. Opin näkemään käsityön kauneuden ja arvostamaan laadukkaita, hyvin tehtyjä tuotteita. Opin myös pienyrittäjän ja käsityöläisen elämän kääntöpuolen: pitkiä päiviä ja epävarmaa toimeentuloa. Arjen ihmeitä piti tehdä päivittäin. En esimerkiksi ymmärrä, miten äitini pystyi hakemaan minut viideltä päiväkodista, kun putiikkikin suljettiin vi ideltä...

Äidin liikeidea ei ollut taloudellisesti kannattava, sillä ihmiset eivät vielä silloin olleet valmiita maksamaan enemmän persoonallisista käsitöistä kuin tehdasvalmisteista merkeistä. Ehkä ympäristötietoisuuden kasvu on osa syy siihen, että ihmiset ovat nyt alkaneet arvostaa laatua massakulutushyödykkeiden sijaan. "Laatua määrän sijaan" sopii motoksi niin käsityöyrittäjille kuin ekologisille kuluttajillekin. Käsityöt elävät nyt renessanssia. Onko aika vihdoin kypsä käsityöyrittäjille?

Olen tässä viime aikoina käynyt pari kertaa Salon suunnalla ja pari kertaa Naantalin suunnalla.

Salossa alustin kahvila Kultaisessa Tuoksussa kulttuurikeskustelua yhdistyvän Suur-Salon kynnyksellä. Tilaisuus oli Pro Rantakivet-yhdistyksen järjestämä ja saimme aikaan todella aktiivisen keskustelun, jossa painopiste oli Salon kulttuuribudjetin kasvattamisessa. Salosta löytyy todella paljon kulttuurin harrastuneisuutta, mutta siirtyminen harrastajasta kulttuurin ammattilaiseksi on Salossa selvästi vielä vaikeaa.  

Angelniemen seurojentalolla osallistuin keskusteluun Vilniemen puhdistamosta ja huolestuttavan rehevöityneistä Halikonlahden ja Kirjakkalanselän vesistöistä. Tilaisuuden oli järjestänyt Annikki Sario. Pian Angelniemikin kuuluu suureen Saloon.

Naantalissa sain kunnian avata taidenäyttelyn, kun Vapaan sivistystyön Ihanat naiset Naantalissa juhlivat kansainvälistä naisten päivää Kristoffer-salissa. Ihastuin siellä etenkin aivan ihanaan possu-tauluun. Rymättylässä kävin viime tiistaina vihreän naantalilaisen valtuutetun Jarkko Kanervan järjestämässä tilaisuudessa kahvila Tuulisolmussa. Toivottavasti Rymättylästä löytyisi joku vihreä ehdokas kunnallisvaaleihin nyt, kun ehdokkuus on helpompaa yhdessä naantalilaisten vihreitten kanssa. Sillä pian Rymättylä kuuluu uuteen Naantaliin. 

Tässä on taas viime päivinä ollut oikea seminaarien ja keskustelujen suma. Suurimmassa osassa olen ollut esiintyjä, mutta esimerkiksi lapsiköyhyysseminaariin osallistuin muuten vaan.

Salossa alkoi maanantaina Next Energy, Energiatulevaisuutemme-seminaari, jossa minulla oli annettu aiheeksi "Kansalliset energiavisiot ja ympäristö". Suureksi ilokseni kaikki muutkin puhujat ottivat tämän aiheen pääteemakseen, vaikkei se ollutkaan heidän otsikkonsa. Ilmastonmuutoksen todellinen uhka on nyt valjennut kaikille, mutta käytännön toimissa olemme edelleen vähän eri teillä.

Esimerkiksi tuulivoiman tarpeellisuudesta meille syntyi oikein debatti, kun useampi väitti, ettei tuulella saa paukkupakkasilla mitään energiaa Suomessa kun ei silloin tuule. Onneksi yhdellä miehellä yleisössä oli edessään Tuulivoimayhdistyksen esite, josta hän pystyi antamaan talven tuuliolosuhteistamme selvät numerot, jotka eivät ole laisinkaan huonot. Biokaasu tuli valitettavasti liian vähän esiin tilaisuudessa, mutta onneksi Hufvudstadsbladet kirjoitti siitä paljonkin heti seuraavana päivänä. Monimuotoisten energiamarkkinoiden kohdalla joutuu valitsemaan, mistä puhuu ja miten paljon.

Maalämpö ja pelletit olivat tietenkin myös tärkeä osa puheenvuoroani ja niistäkin kävimme keskustelua yleisön kanssa, mutta numerot olivat puolellani tässäkin asiassa. Keskustelu virisi niin aktiiviseksi, että jatkan sitä vielä seminaarin jälkeenkin eri energiatahojen kanssa.

Jos vielä ottaisin yhden näistä seminaareista esiin, niin Kouluterveyskäräjät herättivät myös kiihkeää keskustelua eduskunnassa eilen. Yksi syy keskustelun kiihkeyteen oli Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelä, joka provosoivasti ja taitavasti heitti palloa eri tahoille. Hän kyseenalaisti niin paikalla olleita kunnallispäättäjiä kuin vanhempainyhdistyksiäkin, kun pohdittiin, miksi kehitys koululaisten terveydenhoidossa on mennyt niin huonoksi.

Esillä oli niin kouluruoan laatu kuin sekin, että se joissain kouluissa loppuu kesken. Ministeri Sarkomaa esitti mielestäni aivan oikeita tavoitteita koulumaailman parantamiseksi. Vantaalainen kokoomuslainen päättäjä sanoi sitten, että mm. Sarkomaan puheesta puuttui täysin realismi. Realismia on mielestäni se, että ellei budjetissa ole rahaa esimerkiksi luokkakoon pienetämiseksi, niin ei se pienene. 

Rimpelä kertoi valaisevan tarinan sillasta, josta puuttuivat kaiteet, jolloin lapsia putosi jokeen. Tämän takia palkattiin ihmisiä alajuoksuun pelastamaan lapsia, mutta ei rakennettu kaiteita siltaan. Hän sanoi, että leikkaukset ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä näkyivät viiden vuoden viiveellä raskaimmissa lastensuojelutoimenpiteissä. Kysyinkin seminaarin päätössanoissani pitäisikö nyt seuraavat 5 vuotta maksaa rahaa molempiin päihin? Eli nyt meidän pitäisi olla valmiit sekä rakentamaan kaiteet että maksaa alajuoksun pelastajille. 

Eriarvoistuminen näkyy tänään sekä lapsien välisenä suurena erona että myös kuntien välisinä suurina eroina. Eli nyt pitää onnistua syntymään sekä oikeaan perheeseen että oikeaan kuntaan... Tämän päivän koulu on todella vaativa. Miten siinä pärjäävät ne, joilta äidit, isät tai muut tukihenkilöt puuttuvat tai eivät pysty tai jaksa tukea lasta? Kasvavat paineet ulkonäössä, menestyksessä ja taloudellisissa tilanteissa saavat monen ajattelemaan "Olenko luuseri?". Näitä ihmisiä hoidamme sitten aivan turhan paljon mielenterveyslääkkeillä, kun luultavasti yhteisöllisyys, tukihenkilöt ja erilaiset itsetuntoa nostavat terapiat olisivat parempi keino parempaan tulevaisuuteen.

Toinen laiminlyöty avun muoto on ihan tavallinen kotiapu loppunpalaville vanhemmille ennen kuin lasten huostaanotto on jo ovella.

Yksi mielenkiintoinen yksityskohta oli tutkimus makeis-, pulla- ja limsakiellosta Tukholmalaisessa koulussa. Tulos oli, että ylipainoisten osuus laski 22%:sta 16%:iin samalla, kun vertailukoulussa ylipainoisten osuus edelleen kasvoi.

Nyt työrumba on jo selvästi täydessä vauhdissa. Huomasin viime viikolla, etten ollut melkein koskaan iltaisin kotona ennen kahdeksaa. Ja aamusin tietenkin olin aina ennen kahdeksaa maailmalla. Eli noin 12 tunnin päiviä taisi tulla jonkun verran...

Maanantait, joita kutsutaan meidän maakuntapäiviksi, on jo nyt pakattu täyteen vierailuja. Eilen olin ensin kuuntelemassa Turun konservatorion tilannekatsausta ja sieltä jatkoin Aker Finnyardsin Turun telakalle. Molemmissa paikoissa päällimmäisenä jäi mieleen Turun pitkä historia niin Suomen musiikkimaailman kuin laivanrakennuksenkin edelläkävijänä. Meillä on kova työ olla tulevaisuudessa yhtä merkittävä tekijä kuin olemme olleet menneisyydessä. Ainakin musiikin ja risteilyalusten rakentajana korkea laatu on edelleen päällimmäinen sana, joka tulee mieleen Turusta.

Illalla osallistuin Ruusukorttelissa Turun seudun vanhustuki ry:n järjestämään paneelikeskusteluun vanhustenhoidosta. Professori Sirkka-Liisa Kivelä puhui sadoille kulijoillemme erittäin hyvin ei lääkkeisiin perustuvan hoidon hyvistä tuloksista. Olen kauan ollut huolissani siitä, että Suomessa annamme paljon enemmän keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä niin vanhuksille, lapsille kuin nuorillekin kuin muissa Pohjoismaissa. Kivelä kertoi, että muistiryhmillä ja lihaskunnon kohottamisryhmillä on masentuneiden vanhusten kohdalla yhtä hyviä tuloksia kuin psyykelääkkeillä. Totesinkin, että ikäihmisemme tarvitsevat vähemmän lääkkeitä, mutta enemmän jumppia, rentoa yhdessä oloa ja naurua...

Nazen tueksi järjestetty tilaisuus Turun Mikaelin kirkossa eilen muutti täysin luonnettaan, kun hän meidän suureksi iloksemme sai itse olla mukana. Ohjelma koostui puheista, musiikista ja runoista. Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen on ansainnut jättisuuren kiitoksen rohkeudestaan laittaa itsensä ja seurakuntansa likoon ahdistuneen ja pelokkaan muukalaisen auttamiseksi. Nyt Naze ei todellakaan ole enää muukalainen vaan osa yhteisöämme. Turun naiskeskuksen toiminnanjohtaja Raija Ala-Lipasti on ennenkin yrittänyt auttaa monia väärin kohdeltuja naisia, ja yhdessä olemme puhuneet nasten kanssa ja soitelleet viranomaisille. Kirkon mukaantuleminen antoi tälle kerralle suuremman painoarvon, ja nyt julkinen keskustelu on todella ollut paikallaan.

Turvapaikan saamisen kynnys on Suomessa liian korkea. Suomi ei ole ollut maa, josta suojelua tarvinneet olisivat sitä aina saaneet. Naze Aghain tapaus on jälleen kerran nostanut esiin sekä tarpeen ottaa turvapaikkapäätöksissä huomioon naisiin ryhmänä kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset että tarpeen inhimillistää turvapaikan saamisen ehtoja. Kuten maahanmuuttoministeri Astrid Thors on todennut, naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset täytyy osata ottaa huomioon turvapaikan perusteena. Lisäksi päätöksessä täytyy voida ottaa huomioon inhimilliset syyt. Joskus turvapaikanhakijan palauttaminen kotimaahansa ei ole kohtuullista.

Hallitus on päättänyt uudistaa ulkomaalaislakia niin, että vastaisuudessa humanitaariset syyt mahdollistaisivat oleskeluluvan myöntämisen. Haluan yhtyä eduskuntaryhmämme puheenjohtajan Anni Sinnemäen kiitoksiin ministeri Thorsille aloitteellisuudesta tässä asiassa ja toivomme, että hallitus saa pian sovittua lakimuutoksesta

Kuvassa Naze on juuri saanut Jounilta ison nalle-ystävän...

Jo toistamiseen järjestettiin nyt Raunistulan Portin yleisötilaisuus, jossa sain kunnian puhua "kylämme" kansanedustajan ;o)

Tilaisuuden juonsi tietenkin Raunistulan Pormestari (=Mikko Syrjänen) ja yhdessä jaoimme Raunistulan-Portin vuoden 2007 yrittäjän-yhteisön palkinnon Raunistulan apteekille.

Omistin puheeni Serafiina Ylikonsalle, jonka ansiota pitkälle on Raunistulan elävä ja onnistunut suunnittelu. Hän päätti mihin jokainen torppari sai rakentaa ja niin syntyi elävä maisema, jossa edelleen on todella mukava kävellä kun joka mutkan takana paljastuu taas uusi hauska näköala ja talot ovat ihanan monimuotoisia mutta samalla yhteensopivia. Ohjelman jälkeen yleisö jatkoikin Raunistulan opastetulle kiertokävelylle...

Olen jo useamman vuoden toiminut juontajana Kultelan kylän Savi palaa-tapahtumassa. Niin tänäkin vuonna. Järjestelyt toimivat taas erittäin hyvin ja keramiikkaa sekä muuta käsityön taitamista esiteltiin yleisölle. Ostin keraamiikasta tehdyn turkoosin kaulakorun. Olohuoneen pöydällä meillä on pari votta sitten samasta tapahtumasta ostamani iso keramiikka vati, jossa aina on manteleita popsittavaksi. Fiilis Kultelan kylässä oli taas rento ja hyvä :o) Kyydin kotiin sain kyläasiamies Tauno Linkorannalta. Hän hoiti taas tyylillä Varsinais-Suomen kylät ry tilaisuuden, jossa Taivassalon Vehas kylä valittiin vuoden kyläksi. Edellisvuoden kylähän oli Kultelan kylä.

Sain otsikokseni tämän Kylä taajamassa kun kävin tänään puhumassa Varsinais-Suomen kylätoimintapäivänä Somerolla Kultelan kylässä.

 

Tässä alla ajatuksiani puheeseen:

 

Yhteisöllisyydessä on voimaa

 

Yksi ennakkoluuloton kokeilu vanhustenhuollossa Varsinais-Suomessa oli poliittisen aktiivisuuteni alkuvuosilla esillä ollut idea siitä, että postinkantaja soittaa joka päivä ikäihmisen ovikelloa varmistaakseen kaiken olevan kunnossa. Jos yksin asuvalla ikäihmisellä oli ongelmia, niin postinkantaja tiedotti siitä vastuuhenkilölle. Tietenkin hän myös ilmoitti heti, ellei asukas avannut oveaan tai vastannut millään muulla lailla. En tiedä miksi tämä kokeilu ei edennyt. Oliko liian vaikeaa yhdistää postinkantamista ja tällaista sosiaalityötä? Oliko ongelma itse postinkantajilla tai ylempänä organisaatiossa?

 

Tavoitteemme pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen Varsinais-Suomi, jossa kenenkään ei tarvitse kokea itsensä yksinäiseksi tai tarpeettomaksi. Kun yritämme innovoida tällaisia parannuksia palvelujen tuottamiseen, niin itse palvelujen käyttäjä tulisi olla ajatteluprosessin alkupäässä, ei loppupäässä. Valitettavasti usein edelleen aloitamme innovaatioiden kehittämisen keksimällä jonkun vempaimen, jolle sitten yritämme keksiä käyttötarpeita.

 

Samaan aikaan kun Turussa puhuttiin postinkantajan roolista vanhustenhuollossa, keskusteltiin myös television käyttömahdollisuuksista yksinasuvien ikäihmisten hoitajana. Television päällä olisi kamera, joka seuraisi kotonaan toimivaa ihmistä ja ruudun kautta hänelle sitten kerrottaisiin miten hänen pitäisi toimia lääkkeidensä ym. kanssa. En tiedä olenko oikeassa, mutta luulen että suurimpia tarpeitamme laumaeläiminä on oikea fyysinen kontakti muihin ihmisiin. Näitä tarpeita eivät mitkään hienot laitteet korvaa.

Samalla tiedämme, ettei meillä ole varaa maksaa siitä että kaikilla olisi seuraa. Tämä uus-yksinäisyys olisi poistettavissa uudella yhteisöllisyydellä. Me suomenruotsalaiset olemme tutkitusti onnellisimpia ja elämme pidempään, kiitos tiiviin yhteisöllisyytemme. Sukulaisia ei voi pakottaa olemaan yhdessä, mutta jokaiselle löytyy varmaan jokin kiinnostuksen kohde, jossa hän voi kokea yhteisöllisyyttä muiden kanssa. Sauvakävely-, avantouinti- ja kortinpeluuporukat ovat joitakin esimerkkejä tällaisista yhteisöistä, joissa kaikki jäsenet taatusti hyötyvät. Suomenruotsalaisten tyypillisin yhteisö taitaa olla kuoro tai Martat, ja vanhenevassa Suomessa eläkeläisjärjestöt voittavat suosiota jatkuvasti. Koska ihminen haluaa kokea olevansa tärkeä, niin hyväntekeväisyysjärjestöjen jäsenyys antaa erityisen paljon jäsenilleen.

Pitäisikö meidän siis pyrkiä löytämään jokaiselle ihmiselle ensisijaisesti jokin hänelle sopiva yhteisö ennen kuin kirjoitamme hänelle psyykelääkereseptejä?

 

Me etsimme nykyaikaisessa Suomessa herkästi ratkaisut tekniikasta tai lääketieteestä kun ihmisellä on ongelmia. Tämä insinöörimäinen ajattelutapa on tuonut maallemme paljon taloudellista hyötyä, mutta ihmisten hyvinvointipuolella meidän innovaatiointomme on mielestäni vielä aivan liian lukittunut olemassa olevien etujen puolustamiseen emmekä ole avoimia kehittämään ja etsimään uusia tapoja, joilla voisimme saada ihmisten elämää iloisemmaksi.

 

Farfar i skolan/Isoisä koulussa

 

Lapset tarvitsevat enemmän aikuiskontakteja, kuin mihin monilla on mahdollisuus. Lasten ja vanhempien yhteinen aika kotona vähenee ja isoisät ja isoäiditkin asuvat usein kaukana. Farfar i skolan on Folkhälsanin koordinoima suomenruotsalainen projekti, joka auttaa kouluja löytämään ja hyödyntämään sitä voimavaraa, mikä vanhoissa ihmisissä on. Koulussa opettajilla on kädet täynnä työtä yhä lisääntyvien työtehtävien ja isojen luokkien vuoksi. Sillä, että vanhempi ihminen ottaa osaa koulupäivään, ei ole vain se merkitys, että saadaan vuorovaikutusta yli sukupolvirajojen vaan yhtä tärkeää on toisen aikuisen läsnäolo luokassa, mikä puolestaan luo turvallisuutta lapsille. Oman poikani koulu on ensimmäisiä Suomessa, jossa tämä toiminta on alkanut. Nämä eläkkeellä olevat herrasmiehet myös vuolaasti kertovat miten heidänkin elämän laatunsa paranee, kun he ovat joka torstai koulussa mukana kertomassa omasta elämästään ja kuuntelemassa lasten ajatuksia. Heillä on aikaa istua luokan ulkopuolella sohvalla, kun oppilaat yksi kerrallaan tulevat lukemaan heille ääneen ja harjoittelevat näin lukemista. Tästä järjestelystä hyötyvät kaikki, niin koulu, oppilaat, vanhat herrat kuin yhteiskuntakin, jolle tämä ei maksa juuri mitään.

 

Olen seurannut läheltä varsinaissuomalaisten vanhempien perustaman Sateenkaarikoto ry:n tuottamia päivähoitopalveluita lapsille Turussa, Raisiossa ja Uudessakaupungissa. Yhteisö on matkan varrella tehnyt monia virheitä, mutta myös antanut monille perheille paljon parempaa elämänlaatua kuin mitä heillä olisi ollut ilman tätä toimintaa. Vuosien mittaan on järjestetty parisuhdekursseja vanhemmille, askartelukerhoja perheille päiväkodissa iltaisin ja paljon muuta yhteisöllistä toimintaa, joka on lisännyt me-henkeä asuinalueilla, joilla eri päiväkodit toimivat. Saadakseen inspiraatiota ja rakentavaa kritiikkiä päiväkodin toimintaan kehittämiseen kuului useita erilaisia projekteja yhdessä eri alan oppilaitosten kanssa. Tällainen rohkeus paljastaa omat heikkoutensa myös ulkopuolisille tahoille on pidemmän päälle suuri vahvuus kun halutaan tulla paremmiksi ja ehkäistä tulevia ongelmia. Jotta todellinen innovaatio olisi mahdollista, niin organisaation pitää uskaltaa paljastaa heikkoutensa ja altistua kritiikille! Olen itse joitakin vuosia sitten osallistunut aika aktiivisesti yhden Sateenkaarikoto ry:n päiväkodin toimintaan ja koin saavani olla mukana päiväkodin arjen pyörittämisessä aivan niin paljon kuin minulla vain oli aikaa. Tämä lisäsi luottamustani lasteni viihtymiseen ja tunsin myös tietäväni mitä päiväkodissa oikeasti tapahtui. Kun kokee olevansa osa yhteisöä, niin ei myöskään hätkähdä esiin tulevia ongelmia. Kun palvelunjärjestäjä yrittää peittää olemassa olevia ongelmia, niin asiakkaiden epäluulot ja pelot ovat paljon suurempia.

Sateenkaarikoto ry ja Raunistulan kaupunginosa yhdistyksen ansiosta asukkaat ovat oppineet tekemään yhdessä asioita. Sekä siivoustalkoot kun myös hauskat perheretket lisäävät hyvää kylä-henkeä keskellä kaupunkia.

 

Kansalaisjärjestöillä on ollut itsenäisen Suomen historian aikana poikkeuksellisen vahva rooli hyvinvointiyhteiskunnan tärkeiden palveluinnovaatioiden tekijänä. On välttämätöntä, että kunta voi halutessaan valita palveluntuottajaksi voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä. Kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia kehittää ja tuottaa palveluita on valitettavasti heikennetty myös ymmärtämättömillä verotuskäytännöillä, kun sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavia järjestöjä on suoraan verohallinnossa verrattu urheiluseuroihin. Kansalaisjärjestön tuottamissa palveluissa yhdistyy parhaimmillaan ihmisten oma-aloitteisuus ja uudet toimintamallit Kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia on kehitettävä. Kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua asioiden valmisteluun on parannettava. Tätä edesauttaa entistä parempi tiedonsaanti, uudet osallistumisen muodot kaavakävelyineen ja palautejärjestelmien parantaminen. Turun Raunistulassa on esimerkiksi järjestetty kaavakävelyitä lapsille ja meidänkin nuorempi poikamme sai kutsun mukaan. Hän olikin ainoa perheestämme, joka kutsuttiin näin aktiivisesti mukaan vaikuttamaan. Me aikuiset saimme täyttää erilaisia kyselykaavakkeita, jotka olisivat olleet hänelle mahdottomia ymmärtää.

 

 

Professori Pekka Himanen lähestyy teoksessaan Suomalainen unelma – innovaatioraportti, luovuutta ja inhimillisen toiminnan motiiveja kehottamalla pohtimaan ”milloin olen itse jossain toiminnassa parhaimmillani” (s.115-119) ja hän löytää kysymykseen myös vastauksia. Yksi niistä on kuuluminen johonkin yhteisöön ja luottamuksen ilmapiiri sekä saatu kannustus ja tunnustus työstä.

Hän toteaa hyvin osuvasti (s.116), että yksi inhimillisen toiminnan kaikkein innostavimmista ja palkitsevimmista kokemuksista on se, kun ihminen voi toiminnassaan kokea kuuluvansa johonkin laajempaan yhteisöön, joka on innostunut samasta asiasta ja innostunut myös tämän henkilön mukanaolosta ja että hän voi tässä yhteisössä saada tunnustusta sille antamistaan panoksista. Juuri tällaista me-henkeä me löydämme parhaimmillaan kylätoiminnassa, oli sitten kyse oikeasta kylästä tai kaupunginosasta.

 Sama me-henki on myös lastemme jalkapallojoukkueissa tai isäni kuorossa. Yhteisöllisyys lisää elämäniloa ja taatusti myös tahtoa kehittää omia kykyjään kun voi avoimesti puhua mitä tahansa eikä tarvitse pelätä muiden reaktioita. Oikea "brain-storming" vaatii juuri tällaista joukkoon kuulumista, ja hullut ideat ja ajatukset voivat näin yhdessä hioutua timanteiksi, kun ne kerran on uskaltanut heittää pöytään. Yksi tällainen tietämäni yhteisö on Kultelan kyläyhdistys.

Sami Saarenpää on tehnyt Suomen Punaisen Ristin kanssa yhteistyönä Turun vastaanottokeskukseen valokuvanäyttelyn pakolaisuudesta. Kuvat julkistettiin eilen 20.6., YK:n pakolaisuuden päivänä.

Kuvasarja on lasten näkökulmasta tehty ja kuvissa näkyy sekä arkea että iloa. Minulla oli ilo pitää pieni puhe paikan päällä siitä, miten Suomen linja maahanmuuttajia kohtaan on muuttunut uuden hallituksen myötä.

Ministeri Rajamäen (sdp) nihkeä suhtautuminen maahamme tuleviin muuttajiin on onneksi ohi :o) Tästä joitakin esimerkkejä hallitusohjelmasta:

4.1 Maahanmuutto

Hallituksen maahanmuuttopoliittisena tavoitteena on kehittää aktiivista, kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa, joka ottaa täysipainoisesti huomioon niin työvoiman tarpeen, maahanmuuttajien moninaiset lähtökohdat kuin kansainväliset velvoitteet. Ulkomaalaisvirasto muutetaan maahanmuuttovirastoksi. Viranomaistoiminnan avoimuutta lisätään ja ennakoitavuutta parannetaan.

Ulkomaalaisviraston ja valitustuomioistuinten käsittelymenettelyistä tehdään selvitys. Työperusteista maahanmuuttoa edistetään ottaen huomioon Suomen ja EU:n väestökehitys ja siitä aiheutuva työvoimantarve. Toteutetaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimenpidekirjaukset ja valmistellaan työperäisen maahanmuuton toimenpideohjelma. Pääkaupunkiseudulle, Turun seudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille laaditaan yhdessä valtion ja seudun kuntien kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi.

Laillista maahanmuuttoa lisätään ja laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa torjutaan. Schengen-alueen yhteistyötä pyritään tiivistämään siten, että viisumi- ja työntekijän oleskelulupahakemuksen Suomeen voisi jättää minkä tahansa Schengen-maan konsulaatissa tai suurlähetystössä. Kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jo työpaikan saaneelle henkilölle, jonka edellytykset jäädä Suomeen työntekijänä täyttyvät, säädetään mahdollisuus hakea oleskelu ja työlupaa Suomesta käsin.

Selkiytetään oleskelulupajärjestelmää siten, että oleskelulupaan sisältyy työnteko- ja opiskeluoikeus. Ulkomaalaiselle opiskelijalle annetaan samanlainen oikeus työntekoon kuin suomalaisella opiskelijalla. Ulkomailla suoritettujen tutkintojen tunnustamista ja täydennyskoulutusta kehitetään. Saatavuusharkinnasta luovutaan asteittain. Lyhennetään kansalaisuuteen vaadittavaa oleskeluaikaa ja helpotetaan Suomeen jääneiden opiskelijoiden kansalaisuuden saamista. Kotouttamista edistetään mm. lisäämällä kielikoulutusta.

Luodaan työperäisten maahanmuuttajien opastusjärjestelmä. Ihmisyyden ja perusoikeuksien vastaisten rikosten uhriksi joutuneille siirtolaisille myönnetään pysyvä oleskelulupa, jotta nämä voivat helpommin hakea apua viranomaisilta. Ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen tähtäävää ns. etsivä- ja neuvontatyötä tekevien järjestöjen rahoitus siirretään valtionavun piiriin. Selvitetään, miten lapsen etu toteutuu turvapaikanhakija- ja pakolaislapsia koskevissa päätöksissä ja arvioidaan erityisesti ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijalasten asema ja kohtelu. Vaikutetaan siihen, että EU-maiden maahanmuuttopolitiikka pystytään sovittamaan entistä paremmin yhteen kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikan ja EU-maiden oman työvoimapolitiikan tarpeisiin.

Ohessa Samin ottamia kuvia itse tilaisuudesta, jossa mm. leikittiin ja katseltiin hyvää poliittista näytelmää. [Kuvien laatu ja mittasuhteet hieman kärsivät, kun jouduin pienentämään niitä tätä blogia varten, joten epätarkkuudet johtuvat vain minusta, eivät valokuvaajasta...]

Kun pyöräilin Pansioon vastatuulessa, vastaanottokeskus tuntui olevan todella kaukana rautatieasemalta, mutta takaisin päin matka olikin ihmeen lyhyt. ;o)

 

Poimintoina siitä, mitä olen viime aikoina tehnyt kun blogiin ei ole paljon merkintöjä tullut, niin voisin kertoa esimerkiksi IPU:n kokouksesta Indonesiassa. Inter-Parliamentary Union kokoaa yhteen kansanedustajia melkein kaikistra maailman maista, paitsi USAsta, joka ei halua lähettää edustajiaan, kun terrorismiuhan takia se tulee niin vaikeaksi. Samaten Israel oli poissa tällä kertaa. Hämmästyksekseni isäntämaan presidentti ja puhemies avauspuheenvuoroissan haukkuivat näitä kahta maata aika suorasukaisesti ja saivat kovat aploodit. Keskustelu kasvokkain olisi varmaankin ollut tehokkaampi tapa edistää maailmanrauhaa ja yhteistyötä, mikä on IPU:n päätehtäviä.

Edustin Suomea keskustelussa naisten asemasta politiikassa eri maissa, uskontojen ja maailmanrauhan tilanteesta sekä ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä.

Taas kerran Suomi herätti suurta ihailua, kun kerroin meidän 100-vuotiaasta perinteestä, jossa kaikki yli 18-vuotiaat saavat äänestää ja olla ehdokkaina vaaleissa. Taputukset alkoivat kun kerroin naispresidentistämme ja siitä, että kahdestakymmenestä ministeristä 12 on naisia. Sanoin taas kerran, että tämä johtuu siitä, että meillä on jo kauan koulutettu sekä tyttöjä ja poikia, mikä sai vauhtia kun kirkko määräsi, että voidakseen mennä naimisiin molempien pitää osata lukea. Nyt kahdelta vietämme eduskunnassa juhlaistuntoa, kun on kulunut 100 vuotta ensimmäisestä yksikamarisen eduskunnan täysistunnosta.

Ilmastonmuutoskeskustelussa otin esiin mahdollisuuden kansainvälisille ilmastotulleille niille maille, jotka eivät sitoudu ilmastosopimuksiin. Vaihtoehtona toin esiin myös kansainvälisen kerosiiniveron, sillä lentoliikenteen polttoainetta ei veroteta laisinkaan nyt. Markkinoin myös kaukokylmää lämpimiin maihin. Näistä taloudellisista ohjauskeinoista tuli sananen mukaan koko kokoukseen loppukannanottoon. Tämä teksti löytyy täältä.

Huomenna on äänestyspäivä ja juuri nyt tuli räntäsää. Toivon todellakin, että huomenna olisi poutaa, ja kaikki menisivät äänestämään. Räntäsateessa rämpiminen voi olla jonkinlainen jarru ihmisille mennä äänestämään. Juuri nyt, kun uusi gallup näyttää meille 1,5 % nousua, ja into on aivan huipussa, niin räntäsade yrittää lannistaa meitä. Mutta nyt lähden heti ulos kävelykadulle ja torille! Goretexit jalkaan ja pyörään selkään - kaksi vihreää Varsinais-Suomalaista kansanedustajaa on jo aivan käden ulottuvilla, jos joka ikinen käy äänestämässä huomenna :o)

Olen ollut niin paljon ulkona kevätauringossa jakamassa esitteitä ja puhumassa ihmisten kanssa, että poskeni ovat vähän punaisia auringosta. Eli täytyy yrittää suojata ne jotenkin etten ihan polta niitä auringossa...

Mutta en todellakaan valita, sillä juuri nyt ulkona on erittäin mukava olla tuntikausiakin. Valitettavasti sunnuntaiksi on luvattu räntää :o( Toivottavasti se ei toteudu, sillä muuten pelkään että moni jää kotiin eikä viitsi käydä äänestämässä. Ja nyt voi todella olla yhdestä äänestä kiinni!

Chattailin tänään tunnin Irc-gallerian vihreän yhteisön vieraana ja tunsin itseni todellakin hitaaksi. Kysymyksiä tulvi ja ehdin vastaamaan aivan liian harvaan kysymykseen. Jännää maailma tämä netti-yhteisö. Eipä tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi, kun aina löytyy kavereita....

Huomenna menen taas kadulle tapaamaan ihmisiä ja klo 16 olen Paraisilla café Nathaliessa Ville Niinistön ja Monika Antikaisen kanssa.

Kävin tänään varmuuden vuoksi äänestämässä ennakkoon. Huomenna on viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Tänään ei ollut jonoja ja koko juttu kesti alle viisi minuuttia. Sen jälkeen lähdin Ville Niinistön kanssa Uuteenkaupunkiin tapaamaan ihmisiä ja jakamaan vaalilehteämme. Lehteä oli kiva jakaa kun sen kansikuva on Urpo Lehtimäen valokuvaama telakka Ukissa. Tänään ehdin myös pitkästä aikaa pelata Civilisation IV lasten kanssa ja olimme taas kerran Gandhi, joka on meidän kaikkien lemppari. Huomenna lähden Helsinkiin eduskunnan päättäjäisiin. Tuntuu pahalta ajatella etten ehkä enää saa olla työkaveri hyvien ystävieni kanssa vaalien jälkeen... Mutta niin käy kun on tarkoitus.

Tänää keskustelimme ensin Salossa ihmisten hyvinvoinnista vauvasta vaariin ja sen jälkeen Somerolla uraanikaivoksista ja vanhentuneesta kaivoslaista. Mukana kanssani koko päivän oli salolainen vihreä ehdokas Kaisa Saarinen. Salossa Elokuvasäätiön toimitusjohtaja ja hyvä ystäväni Irina Krohn oli mukana keskustelemassa ja Somerolla Heidi Hautala. Olen iloinen aktiivisista keskusteluista ja toivon todella että uraanikaivoshanke saataisiin kunnolla haudattua ja uusi kaivoslaki lopultakin valmiiksi. KTM vaikuttaa viivyttelevän sen kanssa sen verran, että valmistelutyö pitäisi siirtää Oikeusministeriöön. Nythän tilanne on saatu rauhoittumaan vaalien yli päätöksellä jonka valitus deadeline on 19.3. eli päivä vaalien jälkeen. Näin inhottava asia saatiin pois mediasta vaalien alla ja siihen voidaan palata heti vaalien jälkeen joko valituksella tai uudella hakemuksella. Sillä nyt hakemus hylättiin teknisistä syistä eikä itse asian takia. Eli taistelu jatkuu melko varmasti vaalien jälkeen... Huomenna lähden Uuteenkaupunkiin iltapäivällä.

Idag tillbringade jag en stor del av min dag på Båtmässan tillsammans med föräldrar till barn som spelar fotboll i Åbo IFK. Vi sålde en hel del Ullmax-kläder för att samla pengar till laget. Ullmax merino-ulls strumporna har hållit mina fötter helt varma, då jag nu varje dag stått all min fritid på gatan och delat ut valmaterial. Så jag kunde helhjärtat rekommendera dem och underkläderna med åt alla sjöfarare.

Den bästa avdelningen på båtmässan var bredvid oss och bilden ovanför är tagen av den, d v s Satu monitoimiveneet med försäljning i Masku www.kauppahuonelux.fi

Olen nyt ollut kaksi päivää peräkanaa Salossa jakamassa kutsuja sunnuntaina 11.3. Kaisa Saarisen ja minun järjestämään tilaisuuteen Salossa, kahvila Kultaisessa tuoksussa (Inkerinkatu 22) kello 13-15. Irina Krohn on myös paikalla kanssamme!

Sunnuntaina 4.3. olemme Kaisa Saarisen kanssa Salon torilla kello 13-15. Lapsille on silloin mm. koira-ajelua.

Lauantaina 10.3. olen myös Salossa; ainakin klo 11-12 minut löytää Plazasta. Eilen olin Hesassa Sitran kokouksessa sekä Kehitysyhteistyöjärjestön Planin koululaispaneelissa. Ilokseni paneelin jälkeen koululaiset äänestivät meidän yhdeksän ehdokkaan välillä, ja Sauli Niinistö, fiksu sitoutumattoman tyttö ja minut valittiin parhaiksi :o)

Tänäänkin olin Hesassa vihreän puolueen 20-vuotisjuhlissa ja sattumoisin täytän tänään itsekin vuosia, mutta vähän enemmän...

Kolleegani Kirsi Ojansuun kanssa pidettiin hauskaa ja muisteltiin menneitä vihreiden synttäreillä.

Idag fick jag igen sitta på tåget till Helsingfors och samla mina tankar. Jag har vissa rutiner med att läsa och jobba på tåget som jag nästan saknat då vi nu arbetar i det egna valdistriktet och inte i riksdagen. Så det var en hel del olästa tidsskrifter med allt från Marttabladet till Mieleneterveyden asiantuntijalehti, som jag plöjde igenom på reasn till Pro studentblads seminarium om ledarskap och samarbete.

Orsaken till att jag valt att åka till Esbo istället för att vara i Åbo är den att jag arbetat somreaktörpå Studentbladet och jag minns den tiden med värme :o) Seminariet på Hanaholmen var riktat till studentledare och bl a ÅAS styrelseordförande Otto Andersson var på plats.

Fastän Thomas Perret, Carl-Olaf Home'n och jag närmade oss temat från helt olika perspektiv, så var våra slusatser ändå förvånansvärt lika. En bra ledare måste verkligen själv tro på det gruppen gör för att kunna vara äkta och entuismerande. Att lita på och ge frihet åt de andra och visa tydligt sin uppskattnig för det de gjort tyckte vi också alla att var viktigt. En bra ledare vågar också medge att han/hon gjort något fel.

Men hur får vi bra ledare om studerandena bränner slut sig redan under sin studietid? I Japan finns det en halv miljon skolelever som inte klarat av tävlingen inom skolan och nu planeras ett terapicenter för dessa deprimerade skolelever på ön Okinawa. Inte vill vi väl att Finlands barn ska utsättas för likadan press?

Aurajoen Nuorkauppakamarin järjestämässä paneelissa piti ensin joukkuettain väitellä ydinvoimasta ja joukkueeseemme kuului Stefan Wallin, Nana Korpelainen ja Sari Essayah. Meillä oli jopa ihan hauskaa, vaikka oli kyllä todella vaikeaa keksiä argumentteja ydinvoiman puolesta, kun on tottunut aina ja kaikkialla puhumaan sitä vastaan ja tähän vaihtoehtoon olisi ollut väitteitä ja faktaa vaikka kuinka paljon...

Ryhmämme ottikin hieman kieli poskessa -asenteen tähän kisaan ja ideoimme, että seitsemäs ydinvoimala pitäisi rakentaa Turkuun sinne, minne alunperin suunniteltiin jätteenpolttolaitosta. Samalla linjalla kun jatkettiin, niin tiimimme kannatti Somerolle uraanikaivoksia, joita myöhemmin voitaisiin kätevästi käyttää ydinjätteen loppusijoituspaikkoina. ;o) 

Porkkanahallituksen kanssa tutustuimme tänään Vatselankatu 9 rakennettaviin vuokra-asuntoihin, joiden lämmitys tulee tapahtumaan maalämmön ja luultavasti myös aurinkopaneelien avulla.

Nämä 18 asuntoa sijaitsevat aivan Kauppakorkean vieressä, eli ensi syksynä varmaan moni opiskelija asuu tässä kesäksi valmistuvassa talossa. Rakennuttaja ei vielä osanut kertoa tulevasta vuokran tasosta, mutta jos vuokra ei nouse liian korkeaksi niin vaikutti todella hyvältä vaihtoehdolta ensi vuoden opiskelijoile.

 

Maanantaina 12.2  

Porkkanahallitus teemalla Maailma on lainassa lapsiltamme,  klo 12.15-13.15 paneelikeskustelu (aiheena mm. ilmastonmuutos), pj:na Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen. Paikka: Turku-sali, Rehtorinpellonkatu   4 A

         Tervetuloa keskustelemaan ja maistamaan porkkanakakkua!

Olin tänään Turun Mielenterveysyhdistys ITU ry:n vieraana. Yhdistyksen toiminta-ajatuksena on mielenterveyskuntoutujien aseman edistäminen ja suvaitsevaisuuden lisääminen psyykkisesti vammaisia ihmisiä kohtaan.Yhdistyksen nimi ITU muodostuu sanoista itsetuntemus, turvallisuus ja uudistuminen.

Keskustelimme avohoidon puutteellisuudesta, mielisairaalamaksujen kovemmista hinnoista täällä kuin Ruotsissa, mielenterveyshoidon medikalisoitumisesta, yhteisöllisyyden tarpeellisuudesta, perustulosta ja yhteiskunnan eriarvoistumiseta.

ITU ry toimii yhdessä muiden turkulaisten vammaisjärjestöjen ja Mielenterveyden keskusliiton kanssa edistääkseen jäsenistönsä sekä muiden turkulaisten mielenterveyskuntoutujien asemaa. ITU on vapaaehtoistoiminnan keskus, edunvalvontajärjestö ja vertaistukiyhteisö. Mielenterveysongelmien kehittyminen on prosessi, jonka pituus ja kulku ovat aina yksilöllisiä. Myös kuntoutuminen on yksilöllinen prosessi, johon kuntoutuja saa tukea vertaisyhteisössä toimimisesta. Psyykkisesti vammaisen ihmisen kuntoutumisen kolme keskeistä tavoitetta ja edellytystä ovat sairauden hyväksyminen, pääseminen pois uhrin ja potilaan roolista sekä sosiaalisen verkoston vahvistuminen.

Turun Mielenterveysyhdistys ITU ry:n ydintehtävä on tukea jäsentensä kuntoutumista, jonka tavoitteena on täysivaltainen kansalaisuus. Sopeutumisvalmennuskursseilla, oma-apuryhmissä ja vertaisyhteisössä toimimalla jäsen voi hyväksyä oman sairautensa ja pyrkiä kuntoutumaan omien edellytystensä ja motivaationsa mukaan. Toimimalla yhteisössä sosiaalinen verkosto vahvistuu. Työtoiminta harjoittaa lisäksi käytännön taitoja ja tuo onnistumisen tuntemuksia.

Yhteisön toiminta kaikissa yhteyksissä tukee valtaantumista ja pääsyä pois potilaan ja uhrin roolista takaisin kansalaisuuteen. Kansalaisuuden peruselementtejä ovat yksilön vapaus, oikeudet, velvollisuudet ja vastuu. ITU ry:n toimintaa rahoittavat pääasiassa Raha-automaattiyhdistys ja Turun kaupunki. Lisää tietoa saat osoitteessa www.itu.fi

Osallistuin tänään Lounaisrannikon Senioriopettajien paneelikeskusteluun, jossa pohdittiin aika paljon verotusta ja eläkkeitä.

Eräs herrasmies yleisössä halusi kovasti poistaa lahja- ja perintöveron. Sanoin, että tämän vuoden kertymä tästä verosta on suurin piirtein yhtä paljon kuin se raha mikä kuluu noin 30 opettajan palkkaamiseen jokaisessa Suomen kunnassa. Silloin keskustan Esko Kiviranta sanoi, ettei voi verrata verorahoja ja opettajien palkkoihin meneviä rahoja... Minä en ymmärrä miksi ei niitä voisi verrata, samassa kassassahan kaikki valtion rahat ovat, niin verotulot kuin kunnille maksettavat osuudet.

Kyllä perintöveroa varmaankin pitää vähän rukata, mutta sen poistaminen on taas arvovalinta, jossa sitä pidetään tärkeämpänä kuin vaikkapa opettajien palkkaamista.

Sain myös hyvän kysymyksen perustulosta ja hämmästelen, ettei kukaan muu sanonut kannattavansa perustuloa. Ei edes Annika Lapintie, vaikka oikein yritin muistuttaa häntä siitä, että mielestäni Vasemmistoliitto kannattaa perustuloa. Eikä myöskään keskustan Kiviranta... Hmmm... en oikein nyt ymmärrä miksi perustulo on nyt niin ei-pop kansanedustajien parissa?

Paneelin puheenjohtajana toimii Veteraaniopettajat ry:n puheenjohtaja opetusneuvos Sirkka-Liisa Tarjamo Vantaalta. Ja koko yleisö oli kovin aktiivista. Mikä ei kylläkään yhtään yllätä, sillä ainahan opettajat ovat olleet erityisen yhteiskunnallisesti valveutuneita ja aktiivisia.

Katedralskolans elever hade ordnat en verkligen fartfylld, intensiv och intressant paneldiskussion i dag. Alla som organiserar paneler borde ta modell av den här panelen.

Äggklockan ringde skoningslöst efter 1 minut och ibland bara en halv minut. Frågorna var uppbyggda i olika teman med en längre och flere korta "ja" och "nej" -frågor. Endel frågor hade text eller bildmaterial att utgå från och en fråga baserade sig på en iscensatt debatt mellan en elev från Iniö och en från Åbo.

En intressant detalj var att ingen fråga handlade om studiestödet! Vanligtvis vill alla åhörare helst höra om vad politikerna lovar för pengar åt just dem själva. I Katedralskolan ville man däremot höra om hur vi tänker bära vårt ansvar för bl a flyktingarna.

Jag är stolt över min gamla skola! :o)

Det enda jag saknade var miljöfrågorna... men man kan väl inte få allt ;o)

Turun Lyseon lukiossa meillä oli erittäin naispainotteinen paneelikeskustelu, jossa ainoastaan demareita edusti mies. Kysymykset olivat opintituesta, Turkin EU-jäsenyydestä, verotuksesta, terveellisestä ruoasta ja viimeinen todella tärkeä kysymys: Millä rahoittaisimme kaikki hienot esityksemme?

Kokoomus oli ainoa paikalla ollut oppositiopuolue, jolla ei ole vaihtoehtobudjettia. Joten meillä muilla ei ollut vaikeaa kertoa priorisoinneistamme.

Hallituspuolueet keskusta ja sosialidemokraatit olivat ainoat, joilla ei ollut istuvaa kansanedustajaa paikalla. Ehkä se onkin aikaa ymmärrettävää, kun opiskelijoille ei ole herunnut paljon mitään vaikka hallituksella on ollut harvinaisen väljä taloudellinen tilanne jossa operoida. Nyt heidän nuoret fiksut ehdokkaansa saivat vain yhtyä kritiikkiin hallitusta kohtaan ja todeta, että pitää äänestää nuorta kepulaista tai demaria jos haluaa muutosta ;o)

Vaalikuume on selvästi nousemassa... Tänään näin jo Tuija Braxin miehen Antti Braxin tekemän hienon layoutin tulevasta vaaliesittestäni. Jollei olisi niin kauhea kiire, niin vaalit olisivat oikeastaan ihan hauska asia. Nyt pelkään, että unohdan taatusti jotakin, kun koko ajan on monta asiaa hoidettavana yhtä kertaa. Normaalit eduskunnan työt vielä jatkuvat kuukauden ja kotonakin olisi kiva olla vähän enemmän. Mutta tässä on enää pari kuukautta jäljellä ennen kuin vaalit ovat jo ohi...

Eilen lähdin kotoa kello 7.38. ja tulin kotiin kello 20.28. Samanlaista elämää on luvassa enemmänkin lähiaikoina, sillä tavallinen työ plus vaalien lähestyminen venyttää päivien pituutta. Olin aamulla jättänyt polkupyörän linja-autoasemalle kun olin vienyt eskarilaisen ja pyöräillyt bussille. Tulin junalla takaisin Turkuun, jossa satoi ja tuuli. Kävellessäni asemalta toiselle huomasin goretex-housuja tarvittavan ja puin ne sitten päälle erääseen Ratapihankadun talon seinään nojaten.;)

Olin siis aika kastunut kun saavuin Vanhalle raatihuoneelle vihreiden maahamuuttaja-keskusteluun. Mukana olivat myös kaupunginvaltuutetumme Roda Hassan ja Katri Sarlund. Meitä ei ollut kovin monta keskustelijaa, mutta kaikilla oli jotain annettavaa keskusteluun ja olin ainakin itse tyytyväinen iltaan. Saimme kuulla maahanmuuttajaäidin sekä myös kahden maahanmuttajia opettavan opettajan näkemyksiä ja nuoren maahanmuuttajamiehen kokemuksia. Paikalla oli myös kolme aktiivinyrkkeilijää, jotka ovat aloittamassa nyrkkeilykoulutusta Varissuolla maahanmuuttajille sekä myös kantaväestölle. Näillä miehillä oli selvät tavoitteet ja näkemykset siitä miten 10-20-vuotiaat, etenkin nuoret miehet, saadaan pysymään poissa kaduilta sekä keskittymään myös koulunkäyntiin: tarvitaan selviä rajoja ja kurinalaista harjoittelua kannustavien aikuisten kanssa. Odotan mielenkiinnolla hankkeen etenemistä...

Olen ensi tiistaina 9.1. klo 18 keskustelemassa ajankohtaisista maahanmuuttaja-asioista Turussa, tervetuloa mukaan keskustelemaan!
 

Ensi lauantaina 9.12. riittää Vihreää ohjelmaa Turussa! Päivällä on Turussa sekä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokous klo 11 että Varsinais-Suomen vihreiden syyskokous klo 12. Molemmat pidetään Turun suomenkielisellä työväenopistolla (Kaskenkatu 5). I förbundsmötet kommer jag att hålla ett öppningstal på svenska. Jag kommer att tala om feminism och om hur vi kan rädda Östersjön. Syyskokouksessa puhun uraanikaivoksista ja ilmastonmuutoksesta.

Illalla klo 21 alkaen Vihreät nuoret järjestävät feminismibileet Päiväkodissa (Kaskenkatu 3). Mukana on minun lisäkseni mm. Ville Niinistö, Oras Tynkkynen ja Sini Terävä. Bileissä soittaa TV-resistori. Ilmainen sisäänpääsy klo 21-23, sen jälkeen 3 euroa. Tervetuloa mukaan!

135 varsinaissuomalaista kokoontui eilen Publicumiin keskustelemaan ydinvoimasta. Oli todella ilo huomata kuinka mielellään ihmiset haluavat ottaa osaa asiakeskuseluun ja käyttää koko lauantaipäivänsä demokratian vahvistamiseen. Kyseessä oli Åbo Akademin demokratiahuippuyksikön DCE:n järjestämä koe, jossa haetaan uusia osallistumistapoja kansalaisille. Kansalaiskeskustelu - medborgardiskussionen ydinvoimasta oli mielenkiintoinen asetelma, vaikka ei välttämättä minulle ihan miellyttävä sellainen. Tämä johtui etenkin sukunimestäni, sillä me alustjat puhuimme aakkosjärjestyksessä ja minun oli siis aloiettava. Näin muut pääsivät kommentoimaan puheenvuoroani, mutta minä en saanut tehdä samaa, sillä kyseessähän ei ollut paneelikeskustelu, vaan kansalaiskeskustelu. Eli tilaisuus jatkui kuulijoiden suoraan jollekin esitetyillä kysymyksillä. NIitäkään ei saanut kommentoida muut kun se kelle kysymys oli suunnattu. Että minun oli vaikeaa pysyä hiljaa... Kiitos tämän järjestäjien tylyden pysyimme ihmeen hyvin aikataulussa ja luulen että osallistujilla oli mukavampaa, kun mitä olisi ollut jos olisimme väitellet keskenämme paneelissa. Puheenjohtajana toimi professori Lauri Karvonen, jolle olen joskus tehnyt pro seminaarini Turun moottoritien uutisoinnista. Nyt minulla oli välillä sellainen olo, kun olisin taas ollut opiskelija esittämässä tutkimustyötäni ;o) Tämä oli ihan mukava tunne, sillä juuri Lauri sekä järjestäjänä toiminut Kimmo Grönlund kuuluvat niihin Åbo Akademin valtio-opin laitoksen ihmisiin, joita todella arvostan.Eli olen kyllä täysin valmis osallistumaan uudestaan kansalaiskeskusteluun muistakin aiheista... Puheenvuorossani kerroin m m ydinvoimalaitosten rajoitetuista vakuutusvastuista, ay-liikkeen pettymyksestä Olkiluodon rakennustyömaan vähäisiin kotimaisiin työpaikkoihin sekä tämän ydinvoimatyömaan monista ilmenneistä ongelmista. Ay-liike ei varmaankaan toistamiseen rahoita erityisesti ydinvoima-myönteisiä ehdokkaita tämän pettymyksen jälkeen. Kerroin myös kokoonkuivuneesta "risu-paketista" jolla ydinvoimaamyytiin eduskunnalle. Ei siinä luvattuja asioita sitten tehtykään, kun päätös oli saatu runnottua läpi. Päinvastoin ydinvoima heikentää uusituvien energialähteiden kilpailukykyä. Ranskan valtion vientitakuista puhuin myös vähän ja enemmän Ruotsin viimeaikaisista useista onnettomuus tilanteista ydinvoimalaitoksissa. Mahdollista uraanikaivostoimintaa Sumessa sivusin lyhyesti, kuten myös ydinvoiman kytköstä joukkotuhoaseisiin. Meillä teollisuusmailla on vastuu puhtaan ja turvallisen teknologian kehittämiseen. Enkä halua jättää lisää jätettä 10 000 seuraavalle sukupolvelle. Hajautettu energia tuotanto on turvallisempaa ja työllistävämpää koko Suomessa.

Tänään vierailimme Vakka-Suomen sairaalassa emäntänämme ylilääkäri Lisa Pelttari, joka veti meille erittäin opettavaisen tutustumiskierroksen sairaalassa ja sen jälkeen hän toimi myös paneeli-keskustelumme puheenjohtajana. Oli mukava kuulla esimerkiksi kuinka henkilökunnan osaamiseen ja vastuun delegoimiseen satsataan sairaalassa. Pohdimme mm. pätkätöiden välttämistä, ennaltaehkäisevää terveydenhuollon tärkeyttä ja minä puhuin perustulosta, jota muut porkkanahallituksen jäsenet eivät niin innokkaasti kannattaneet kun olisin toivonut :o(

Lisää tietoa sairaalasta saa osoitteesta: http://www.vakkasuomensairaala.fi/fi/ 

Olipa ihanaa kuunnella Martti Wallasvaaraa hänen vaalistartissaan eilen, kun hän kertoi miten se on täysin selvä asia että me vihreät olemme yrittäjä-puolue sekä järkivalinta. Nämä tosiasiat ovat olleet minulle selvät alusta asti, mutta välillä niiden saaminen muiden tietoon on tuntunut raskaalta. Eli kun pitkään yrittäjänä toiminut vääntää näitä asioita rautalangasta yleisölleen, niin se tuntuu todella hyvältä :o) Martin puhe oli muutenkin erittäin hyvin valmisteltu kuten koko hänen tilaisuutensa. En ole montakaan kertaa nähnyt näin ammattimaista otetta vihreissä. Etenkin tuunatut Wallasvaara-vaatteet tekivät minuun vaikutuksen. Martti voi olla todellinen yllättäjä näissä vaaleissa...

Kiitos Martille oheisesta kuvasta, joka otettiin tilaisuudessa! Kuvaaja on Jasmin J.

 Tänään vierailin Turun työvoimatoimiston kansainvälisten palveluiden Promenioprojekti kutsusta Turun alueen monikulttuuri- ja maahanmuuttajayhdistyksissä. Vierailukohteemme olivat esimerkkejä yhdistyksistä, jotka ovat jo useamman vuoden olleet erittäin tärkeä linkki maahanmuuttajien kotoutumisprosessissa, tarjoten esimerkiksi kieliopetusta, ohjaus-tuki-neuvontaa, tiedotusta sekä viranomaisten että oman yhteisön suuntaan, harjoittelupaikkoja sekä muuta koulutusta ja aktivoivaa toimintaa.

Ensimmäinen kohteistamme oli Daisy Ladies ry Muistojen koti, Kuninkojantie 80, 20320 Turku.

DaisyLadies ry:n tarkoituksena on koota Turussa ja Turun seudulla asuvia suomeenmuuttajanaisia ja tavata säännöllisesti sekä tarjota naisille tilaisuus tutustua toisiinsa sekä jakaa ajatuksia, ongelmia, murheita ja iloja. www.daisyladies.org

Alla oleva kuva on Muistojen kodista, jossa nämä mukavat naiset kertoivat meille tärkeästä työstään, ja vaikka Hissu ei ollut tällä kertaa paikalla niin  informaatio oli aivan loistavaa.

Seuraava kohteemme oli YHDESSÄ-yhdistys / TOGETHER-association ry Pormestarinkatu 12, 20750 Turku.

Vuonna 1998 perustettu suomalaisten ja maahanmuuttajien yhteinen yhdistys, jonka tavoitteita ovat moniarvoisuuden edistäminen, kotoutumisen tukeminen ja maahanmuuttajien työllistymisedellytysten kehittäminen. www.yhdessa.org

 Tapasimme myös Albanien yhdistyksen kantavia voimia ja kuulimme heidän aktiivisesta toiminnastaan. Viimeksikin kun vierailin täällä tapasin m m albanialaisia jalkapalloilijoita.

Viimeinen kohteemme oli Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat yhdistys ry Sepänkatu 5, 20700 Turku.

Turun seudun inkerinsuomalaiset paluumuuttajat yhdistys ry ylläpitää ja koordinoi kielen monitoimikeskus TEMPORAn toimintaa. Keskus auttaa inkerinsuomalaisia paluumuuttajia ja heidän perheitään sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja kohentamaan asemansa työmarkkinoilla kehittämällä monimuotoista toimintaa. www.tempora.fi

Vahvin viestini tältä päivältä, joka valitettavasti ei ole minulle ollenkaan uusi, oli että meidän olisi saatava järjestettyä suomenkielenopetusta kotiäideille. Mieluiten tietenkin niin, että lastenhoito toimisi opetuksen lähellä, jotta äitien ei olisi vaikeaa osallistua. Tästä olemme aikaisemmin puhuneet monet kerrat myös naiskeksuksen Appelsiinipuu projektin yhteydessä... mutta kaikki tapahtuu niin hitaasti.

Nyt on YK:n aseidenriisuntaviikko 24-30.10. ja sen kunniaksi Ydin-lehti ja Sadankomitea järjesti Turvallisuuspoliittisen illan Ravintola Koulussa.

Mukana pohtimassa mahdollista YK: rauhanturvaamisesta EU:n kriisinhallintaan muuttuvaa toimintaa olivat allekrjoittaneen lisäksi tutkija Unto Vesa, Sadankomitean pj Kalle Kallio sekä junakaverinin Annika Lapintie.

Jos  yritän tiivistää oman viestini keskustelusta, niin toivoisin meidän valitsevan ne konfliktit joihin puutumme niin, ettei paikallisväestö voi sekoittaa meidän YK:n joukkoja NATON lähettyvillä toimiviin joukkoihin. Meillä kyllä riittä konflikteja, joita pitäisi ennaltaehkäistä tai yrittää saada loppumaan vaikka emme peesaisikaan niitä kriisipesäkkeitä, joissa NATON:n joukoilla on omat operaatiot käynnissä.

Onneksi esimerkiksi Libanonissa olemme eurooppalaisten ja musliimien yhteisjoukolla liikenteessä, joka voi hieman helpottaa toimintaa alueella. Toinen tärkeä asia on, että kun menemme niin mistään turvallisuustoimenpiteistä ei saa tinkiä, eli ilman kaikkia tarvittavia tarvikkeita ei saa lähettää partioita liikenteeseen...

 

Tässä jaamme innokkaasti Vihreä Lanka-lehtiä osastollamme. Me yläkuvassa = Ville-Veikko Mastomäki ja Sini Terävä ja alakuvassa näkyy myös Tuija Ollikkala. Kädet olivat ihan mustat painomusteesta, mutta porukalla on hauskaa jakaa matskua.

Mukaan kotiin messuilta tarttuivat ekoverstaan kankainen heijastin-sydän, vihreät huovutetut korvaläpät, tupla-hansikkaat sekä Marja-Terttu Pakkasen uusi kirja...

Nu är jag på väg hem från Villa Lande i Kimito i min gamla skolkompis Åsa Rosenbergs bil tillsammans med Åbo Akademis Studentkårs styrelseordförande Anniina Pirttimaa. Vi har haft en demokrati-aktiverings dag med åboländska ungdomar. Tal, panel, debatt-lekar och annat nyttigt och roligt, som vi höll på med massvis då vi var unga. Mera om Barnens och Ungdomarnas Åboland hittar du på www.mebb.net/bua

Jag undrar om dagens ungdomar förväntas lära sig så mycket teoretiskt att de inte lika mycket har just sådana här aktiviteter där man lär känna sig själv och våga uttrycka sina åsikter.

En bra ide jag fick höra idag, var att en ungdom sku få följa med varje kommunala nämnds möte. Jag ska kolla om det behövs en lagändring för att det här ska vara möjligt.

 

Aloitin päiväni Ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työ ja innovaativiiset palvelut tutkimusohjelman ohjausryhmän palaverilla. Nämä kuvat eivät ole sieltä, vaikka pohdimmekin m m mielekkäitä työympäristöjä sekä työn ja perheen yhteen sovittamista...

Suuren osan päivästä olin tänään Loimaalla Porkkana-hallituksen kanssa. Vierailimme ensin Teppo Heikkilän luomu-karjatilalla ja nautimme todellisista kulttuuriperinne maisemista, jotka olivat ihan vanhojen lehmätaulujen näköisiä.

Jopa pikku-kuvassa oleva Rasmus sonni oli niin säyseä, että uskalsin liikkua ihan lähelläkin häntä. Vihreä eduskuntavaaliehdokkaamme Teppo osaa selvästi ainakin käsitellä luomu-karjaa niin hyvin, että ne kiltisti seuraavat häntä. Miten mahtaa olla vaali-karjaan kanssa ? ;o)

Illalla meillä oli paneelikeskustelu EVIRA:n ruokalassa, ja pj:nä toimi samainen luomuviljelijä Teppo Heikkilä.

Pähkinänkuoressa tämä oli poliittinen viestimme:
Luomutuotteiden kulutus on kansainvälisesti huimassa kasvussa mutta Suomessa kulutus on kansainvälisesti verrattuna alhaisella tasolla. Luomutuotanto sekä kuntien siirtyminen luomutuotteisiin tarvitsee tuekseen valtion rahoitusta. Hyvä keino voisi olla luomuruokien arvonlisäveron alentaminen kokeilulailla. Samalla voitaisiin tutkia, siirtyykö ruoan arvonlisäveron alentaminen hintoihin. Sopiva arvonlisävero voisi olla nykyisen 17 prosentin sijaan 7 prosenttia. Tällöin yleisesti normaalituotteita kalliimpien luomutuotteiden hinta laskisi vähintään normaalituotteiden tasolle.
Luomuruoan hinnanalennus parantaisi myös julkisten ruokaloiden mahdollisuuksia siirtyä
luomutuotteisiin. Julkisen luomukulutuksen lisääminen päiväkodeissa, kouluissa, vanhainkodeissa, sairaaloissa sekä muissa kuntien ruokaloissa edistäisi luomun kokonaiskulutusta ja tekisi luomutuotteet tutuimmiksi kuluttajille. Luomutuotteiden lisäksi tulisi suosia lähiruokaa. Luomu- ja lähiruoan osuuden kasvattaminen kuntien ruokaloissa lisäisi ympäristöystävällisempää luomukulutusta, tukisi alueen maataloutta ja tarjoaisi ruokailijoille maistuvaa ja turvallista luomu- ja lähiruokaa.

Olen aika ylpeä kaikista ottamistani valokuvista, eli niistä jossa en itse ole mukana. Mutta kun Marjaanan piti ottaa minusta kuvia, niin lehmät ehtivät aina kävelemään jo poispäin, niin että poseeraan vaan lehmien takapuolien kanssa ;o)

Bussilla aamulla Paimion messuille Mari Saarion todella hyvin järjestämälle vihreälle osastolle. Mari teki kasvomaalauksia ja esitteli Chinchillaansa vihreiden arvojen lisäksi. Vetonaulana toimi myös kakkuarpajaiset, joissa voittoina oli monta reilunkaupan aineksista itse tehtyä kakkua. Sitten bussilla takaisin Turkuun ja taas eteenpäin Lietoon, jossa meillä on juuri nyt menossa vihreiden piirikokous. Olemme valinneet loput ehdokkaista eduskuntavaaleihin ja nyt käsittelemme Varsinais-suomen vihreiden tavoiteohjelmaa hitaasti ja huolella. Täältä jatkan sitten taas bussilla Turkuun, josta jatkaan edelleen Paraisille ylläty yllätys BUSSILLA.

Tänään oli hieno voimannäyte opiskelijoilta Turun torilla kun Upp med den- huudot raikasivat. Den = opintotuki.

Jotenkin olisin mielummin seissyt huutamassa opiskelijoiden kanssa kuin lavalla kollegoideni kanssa. Tunnen vielä olevani opiskelija, vaikka olenkin jopa jo valmistunutkin nipin napin viime vuosisadalla ;o) Opintotukea ei ole korotettu sitten toisen opiskeluvuoteni, mutta eläminen on selvästi kallistunut näinä 14 vuonna.

Toivottavasti eduskunnan paineet kasvavat nyt niin paljon, että opintotuen 15% korotus onnistuu, sillä muuten opiskelijoiden paineet voivat kasvaa liian isoiksi...

Vietin aamupäivän Espoon Dipolissa Varsinais-Suomen kauppakamarin vieraana.

Meille briifattiin Heikkilän kasarmialueen tulevaisuutta merivoimien esikunnan käytössä sekä miten helsinkiläisistä saadaan vähitellen turkulaisia ;o) Valitettavasti jouduin lähtemään valiokuntaan kesken toista esitelmää, jossa Salon kauppakamariosaston puheenjohtaja Jorma Nieminen varoitteli meitä siitä, että Suomessa ei enää investoida teollisuuteen vaan tehdään korkeintaan korvaavia investointeja. Muuten kaikki aktiviteetit keskittyvät muualle maailmaan...

Telakkateollisuus on tässä poikkeus. Toin esiin sen, että isoja laivoja voi kerralla kuljettaa tilaajan haluamaan paikkaan kun ne ovat valmiita, mutta pienempi elektroniikka on tietenkin loogista tuottaa lähellä markkinoita. En ehtinyt sanomaan, että meidän pitäisi katsoa mallia Tanskasta, jossa teollisuus on pienimuotoisempaa ja keskittyy kapeisiin alueisiin, huippulaatuun sekä designiin. Bulkki-tuotanto siirtyy vääjäämättä muualle. Mielenkiintoista kylläkin teollisuutemme suurin ongelma juuri nyt on osaavien työntekijöiden saaminen... ei siis korkeat palkat ym.

Kaarinalainen Tomi Kurkilahti on sattumoisin sekä Kaarinan vihreiden johtohahmoja että Kaarinan yrittäjien puheenjohtaja ja varsinkin siksi halusin mennä juhlimaan Kaarinan yrittäjien 30-vuotissynttäreitä Kotimäen koulussa.

Kuunnellessani puheita yrittäjien kovasta arjesta en voinut ajatella muuta kuin lapsuuttani äidin vaateliikkeen takahuoneessa. Jos sunnuntaisinkin olisi saanut pitää liikettä auki, niin hän olisi varmaankin kokenut, että on pakko olla töissä koko ajan. Nyt sentään sunnuntait oltiin kotona.

Myyjäapurina opin todella paljon sekä ihmisistä että estetiikasta. Ja innostuin niin myymisestä, että myin kerran vappukukkien Suomen ennätyksen, kun en malttanut pysyä kotona melkein ollenkaan, vaan seisoin kadunkulmissa kukkia myymässä kaiken vapaa-aikani. Ja hauskaa oli.

Vietin aurinkoisen päivän Rehuraision vieraana sekä Raision tehtaalla että myös kalanviljelylaitoksella Rymättylässä.

Syy tähän vierailuun oli eräs junamatka Helsingistä Turkuun, jossa rupesimme väittelemään kalankasvatuksen ympäristöhaitoista junassa olleiden kalanviljelijöiden ja Rehuraision edustajien kanssa.

Täytyy sanoa että erittäin mukavien ihmisten kanssa oli jopa hauskaa tutustua näin vähän vastakkainasettelunkin merkeissä. Opin taas paljon uutta etenkin kalarehun kehityksestä.

Tässäkin pätee sama kultainen sääntö, että mieluummin kannattaa käyttää kalliimpaa ja parempaa kuin halvempaa ja hunompaa kalanrehua. Kunpa kaikki kalankasvattajat pystyisivät näin tekemään.

Ongelmana on vielä kotimaisen rehun arvonlisävero, joka pitää maksaa heti, kun taas ulkomaisen arvonlisäveroa ei tarvitse kun kierrättää kirjanpidossa. Minulla menee varmaan vähän aikaa kaiken uuden informaation sulattamiseen ja toivon todella näille mukaville isännillemme hyvää elämää.

Monivuotinen mielenkiintoni kalankasvatuksen ja Itämeren suhteeseen sai taas uusia näkövinkkeleitä, joita rupean tarkastelemaan eri ihmisten kanssa.

Jag var på en snabbvisit i Vasa tillsammans med 700 aktiva finlandssvenskar på föreningsfestivalen.

Det kändes jättebra att få föreläsa om hållbar utveckling på finlandssvenska för engagerade föreningsaktiva människor, som bryr sig om vårt sociala kapital.

Här följer en liten smakbit av mitt inlägg:
Vår finlandssvenska livsstil ger oss ett långt liv. Många av oss är föreningsaktiva och har även annars ett starkt socialt kapital.
Hur står denna livsstil i samklang med hållbar utveckling? Människor som känner att de behövs och som inte känner sig negativt ensamma har lättare att leva ett ekologiskt hållbart liv.
Då vi mår bra har vi mindre behov av onödig konsumtion för att tillfredsställa vår tomhet. Det leder till en mera socialt hållbar utveckling.

Programmet för hela festivalen finns här.

Olipa paljon porukkaa Raunistulan portin avajaisissa! Väkiryntäys ei tainut johtua minun tai elinkeinojohtaja Kalle Euron puheista, tai edes Raunistulan Pormestarista Mikko Syrjäsestä, vaan Raunistulan ohjelmallisista kävelykierroksista, joita Turun oppaat yhdessä Teatteri Tarmon kanssa järjestivät.

Ennen itse tilaisuutta meillä oli aikaa keskustella Raunistulan Portin yrittäjätapaamisessa Auralan juhlasalissa ja valita vuoden yrittäjäksi Auralan rehtori Juhani Pörtfors. Onneksi ehdin myös tutustua Raunistula-kirjailija Sirkka Rantasen valokuvanäyttelyyn. Löysin sieltä jopa vanhan kuvan meidän pihan juuri peruskorjatusta ulkorakennuksesta, minkä naapurimme Seppo Haapakoski oli näyttelyyn toimittanut. Siinä rakennus toimi pommisuojana, eli jos seinät osasivat puhua...

MIKÄ IHMEEN RAUNISTULAN PORTTI?

Raunistulan Portti pyrkii toiminnallaan kiinnittämään paikallisten ihmisten ja päättäjien huomiota lähiyritysten toimintaan ja alueen elinvoimaisuuteen: Me teemme palvelumme ja alueemme elinvoimaisuuden yhdessä - lähimyllysi voi olla nurkan takana!

Yhteistyössä korostuvat kaupunkielämän keskeiset asiat: palvelut, asuminen, liikenne sekä ruumiin- ja hengen kulttuuri. Yhteistyössä on mukana yli 30 yritystä ja yhteisöä, jotka haluavat toimia parempien palveluiden ja olosuhteiden puolesta. Joukkoon kuuluu yrityksiä ja yhteisöjä putkifirmasta seurakuntaan, leipomosta teatteriin ja kodinkoneliikkeestä pitseriaan.

Raunistulan Portin tämänhetkinen työryhmä:

Ilkka Salonen, Kelloliike Salonen
Kirsti Lindström, Raunistulan apteekki
Juhani Pörtfors, Auralan kansalaisopisto
Kirsi Suokas, Burger Heaven
Mikko Syrjänen, Teatteri Tarmo

Osallistuin tänään Muistiteltta 2 –tapahtumaan Turun Taideakatemian Köysiteatterissa.

Tuli jotenkin vähän kummitusmainen olo, kun alustusten välissä katselimme katkelmia Maria Anderssonin muisti -teoksesta. 34-vuotiaan Maria Anderssonin muisti on pirstoutunut neurologisen vamman seurauksena ja kadoksissa ovat sekä elämä että oman suvun tarina, mutta vähitellen Maria alkaa muistaa...

Itse olen 35-vuotias Janina Maria Andersson, josta aina välillä tuntuu, että on unohtanut jotakin tärkeää.

Köysiteatterissa 30.8 kantaesityksensä saava Maria Anderssonin muisti -produktio on Memento-projektin seuraava etappi. Muistiteltta toimi siten johdantona itse monitaiteelliseen teatteriteokseen. 

Muistiteltta 2 kokosi yhteen eri alojen asiantuntijoita ja yleisön muistiaiheiden äärellä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Muistia, sen merkitystä ja vaikutuksia pohdittiin useista, yllättävistäkin näkökulmista.

Valitettavasti en ehtinyt olemaan koko iltaa mukana, kun lapset odottivat minua kotiin, mutta etenkin kuvataiteilija Ingrid Ungin rohkea kuvaus miehestä naiseksi muuttumisesta oli koskettava ja kuvataiteilija Jan-Erik Andersson oli puolestaan erittäin viihdyttävä esiintyjä. Tunsin jotenkin yhteenkuuluvaisuutta suomenruotsalaisen Anderssonin kanssa, vaikkemme olekaan sukua ;o)

Mikä Memento?

Memento on taiteiden ja tieteiden välinen, laaja-alainen ja monivaiheinen hanke, jonka teemana on muistin ja identiteetin merkitys tässä päivässä ja tulevaisuudessa. Aihetta lähestytään teatterin, tanssin, elokuvan, tieteen ja teknologian keinoin. Tarkoituksena on rakentaa uudenlaisia siltoja; mahdollistaa ajatusten ja ideoiden vaihto näiden eri osa-alueen välillä. Lähtökohdaksi on valittu muistin maailman tutkiminen ja havainnollistaminen sekä taiteen että tieteen tarjoamin välinein.

Memento-projekti tukee Turun kulttuuripääkaupunkihanketta ja se etenee temaattisesti kohti vuotta 2011. Prosessin eri vaiheisiin kuuluvat mm. muistiaineiston kerääminen ja tallentaminen, Muistiteltta-tapahtumat, monitaiteellinen teatteriproduktio sekä pysyvän dialogin synnyttäminen taiteen ja tieteen välille. Memento-projektin suunnittelevaan työryhmään kuuluvat dramaturgi Seppo Parkkinen, ohjaaja Juha Malmivaara, koreografit Lassi Sairela ja Eeva Soini sekä tuottaja Maija Palonheimo.

 

Sain olla toista kertaa mukana Kultelan kylän Savi palaa -tapahtumassa. En ihmettele yhtään, että heidät valittiin Varsinais-Suomen parhaaksi kyläksi, niin hyvä yhteishenki oli tänäkin vuonna.
Juontajaparini Markku Kankareen kanssa otimme rennosti ja ehdin jopa ostamaan kauniin keramiikka-astian, jolle ei oikeastaan ole tilaa meidän kodissa. ;o)

Monia tämän vuoden esiintyjiä yhdisti sama asia, nimittäin isän ja pojan yhteinen musiikin tekeminen. Eräs esiintyjistä oli orkesteri Omantien kulkijat, jossa oli vähän vanhempia, mutta hyvin kokeneita muusikkoja. Esimerkiksi hanuristi Lasse Santakangas ja vokalisti Hellin Laine ovat esiintyneet yhtyeessä Unto Monosen kanssa.
Isä ja poika, jotka olivat samalla kertaa lavalla, löytyi laumasta somerolaisia muusikkoja, joiden illan ohjelmisto koostui Rauli Badding Somerjoen kappaleista.
Isä vahvana taustahahmona löytyi myös TBA-bändin astuessa lavalle. Rumpalin isä, Pertti Rautiainen, hoiti myös bändin äänentoiston. Bändin "virallinen" nimi on The Black Angels. Soittajat ovat nuoria. Ikää löytyy 13-15 vuotta.

Bändien lisäksi suurta yleisöä viihdytti myös alalla yksitoista vuotta toiminut taikuri Aaro Sorva. Hänen reseptinsä oli hyppysellinen taikasuolaa, jaloa mieltä ja avointa suhtautumista. Aaro on taikuudellaan saavuttanut  iloisten ilmeiden ja hämmästyneiden katseiden lisäksi ravintolataikuuden SM-pronssia.

Ohjelmaan kuului myös muita Savi palaa -tapahtuman perinteisiä ohjelmanumeroita, kuten pronssivaluesitys ja sokerina pohjalla Tulikansa Show, joka ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi!

Otin tänään riskin munata itseni täysin Laitilan munamarkkinoilla Heli Paasion kanssa, kun osallistuimme leikkimieliseen kisailuun ja teimme munajuomia yleisön edessä kertaakaan kokeilematta etukäteen miten villit ideamme toimisivat käytännössä...

Aamulla lähtiessämme kohti Laitilaa löysin kotoa kookosmaitoa ja joulusta jääneitä sädetikkuja ja niin syntyi meidän Tähtikanat-juomamme, sillä mehän emme ole poliittisia broilereita.

Kiitos Helille, joka taas kerran kuskasi minua yhteisiin tilaisuuksiimme!