Vihreiden Naisten kunnallisvaalikiertue "Puhdasta naisenergiaa!" vieraili 9.4. Turussa. Alustuspuhenvuorossani puhuin muun muassa siitä, kuinka sukupuoliroolit ovat muuttumassa koko yhteiskunnassa. Tasa-arvoinen kumppanuus on tulevaisuuden sävel sekä perheissä että työpaikoilla. Työelämässä muutos näkyy niin, että isät ottavat aiempaa enemmän vastuuta lastenhoidosta. Poliitikoista esimerkiksi kansanedustaja kollegani Ville Niinistö on halunnut pitää kunnon isyysloman.

Valitettavasti tämä myönteinen kehitys ei ulotu kaikkien perheiden arkeen, sillä juuri pienten lasten isät tekevät kaikkien pisintä työpäivää. Tasa-arvoisesta, naisten ja miesten välisestä kumppanuudesta hyötyvät kaikki, ja tätä muutosta meidän pitää kaikin tavoin tukea.

Vihreiden Naisten pääsihteeri, Sirpa Hertell, kertoi miksi vaadimme, että jokaisessa Suomen kunnassa tulee ottaa käyttöön suvaus eli sukupuolivaikutusten arviointi. Suvauksella tarkoitetaan kaikkien päätösten arviointia molempien sukupuolien näkökulmasta. Hän sanoi, että kunnan tekemien päätösten vaikutukset tulee arvioida sekä naisten että miesten näkökulmasta avoimesti, järjestelmällisesti ja kattavasti. Täytyy kysyä, ovatko esimerkiksi liikuntapalvelut kaikkien kuntalaisten saavutettavissa sukupuolesta tai iästä riippumatta. Tuetaanko naisvaltaisia liikuntaharrastuksia, kuten ratsastusta, yhtä paljon kuin miesvaltaisia, kuten jääkiekkoa.

Vihreät Naiset ovat nostaneet sukupuolivaikutusten arvioinnin keskeiseksi valtakunnalliseksi kunnallisvaaliteemakseen.  Sukupuolien välisen eriarvoisuuden kitkeminen päätöksenteossa ei vaadi kunnilta lisää rahaa, vaan kyse on asenteista ja arvoista. Kaikkia kuntalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti, olivatpa he sitten naisia tai miehiä, tyttöjä tai poikia.

Viime sunnuntaina osallistuin Pallivahan kirkossa Johannesmessuun puhujana ja itsenäisyyspäivän tienoilla puhuin Raunistulan seurakuntalolla itsenäisyysjuhlissa.

Puheet ovat käsitelleet mm. onnellisuutta, jonka merkittävä tekijä on tutkimusten mukaan yhteisöllisyys ja lisäaika läheistemme kanssa. Kun sunnuntaiaamuna luin Turun Sanomista Oden (Osmo Soininvaaran) haastattelua onnellisuudesta ja lyhennetyn työajan hienoudesta, niin hymy nousi huulilleni. Oden viesti oli lähes täsmälleen sama kuin minunkin.

Pohdiskelin myös sitä, miksi me Suomessa ratkaisemme ihmisten ahdistuneisuutta lääkkeillä kevyemmin kuin muissa Pohjoismaissa. Täällä kuulemma lääkäri saattaa kirjoittaa reseptin rauhoittaville, jotta sureva jaksaisi hautajaisissa. Eikö hautajaisten tarkoitus ole juuri antaa mahdollisuus yhteiseen suremiseen ja itkemiseen tilaisuudessa, jossa tunteita ei tarvitse pidätellä?

Lempiaiheni on lasten kasvatus ja rajoja rikkova yhteisöllisyys. En ymmärrä miksi lapset, nuoret, aikuiset ja ikäihmiset pitää laittaa eri paikkoihin. Miksi emme ole enemmän luontevasti yhdessä, niin että kaikki saavat nauttia toistensa seurasta? Hyöty ja ilo on taatusti kaikkien yhteinen, kun meillä on paikka ja aika jossa luontevasti kohtaamme. Etenkin lapset, jotka saavat olla monien eri-ikäisten ihmisten kanssa, ovat onnellisessa asemassa.

Tuntuu mukavalta välillä puhua vähän miellyttävimmistä asioista kuin ilmastonmuutoksesta, vaikka en nytkän ihan voinut jättää sitä pois, sillä pappi Mikko Laurén puhui saarnassaan tarpeestamme saada valoa, ja juuri sunnuntaina, kynttilänpäivänä aurinko pitkästä aikaa loisti kirkkaasti taivaalla. Valitettavasti ilmastonmuutoksen seurauksena talvemme synkkenevät, eivätkä ainoastaan lumen puutteen takia, vaan myös lisääntyvän pilvisyyden takia. Eli nautitaan kirkkaiden talvipäivistä valohoidosta, kun vielä voimme, sillä tulevaisuudessa tämä luonnollinen valohoito luultavasti yhä vähenee :o(.

Puhuin tänään lasten oikeuksien päivänä Vihreän eduskuntaryhmän ja Vihreiden Naisten "Väkivallaton lapsuus" -seminaarissa Eduskunnan Kansalaisinfossa.

Vuonna 1998 julkaistiin Markku Heiskasen ja Minna Piispan Usko, toivo ja hakkaus. Kyselytutkimus miesten naisille tekemästä väkivallasta. Sen mukaan 17 % suomalaislasta on nähnyt tai kuullut äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa, ja näistä 10 % on itse joutunut väkivallan uhriksi. Myös poliisin tilastoima perheväkivalta on lisääntynyt jatkuvasti. Perheväkivalta vaurioittaa lasta kohdistui se lapseen itseensä tai hänen vanhempaansa. Minusta on erityisen huolestuttavaa, että väkivallan malli siirtyy helposti sukupolvelta toiselle.

Sukupolvesta toiseen siirtyvä väkivallan kierre on katkaistavissa. Erityisesti nuoret perheet tarvitsevat asennekasvatusta väkivallattomaan vuorovaikutukseen. Väkivaltaiset vanhemmat tarvitsevat apua uusien väkivallattomien, käyttäytymismallien omaksumiseksi. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotiliiton Jussi-työ tekee tärkeää työtä sellaisten miesten parissa, jotka haluavat ehkäistä tai lopettaa väkivallan käytön lähisuhteissaan. Myös päiväkodeilla ja kouluilla on tärkeä rooli asennekasvattajina.

Varhaiseen puuttumiseen on panostettu viime vuosina. Erityisesti perheväkivallan tunnistamiseen on pyrittävä löytämään uusia keinoja. Lasten kanssa työskenteleviä on ohjeistettava tunnistamaan varhaiset merkit ja rohkaistava puuttumaan tilanteeseen.

Den här insändaren är skriven till ÅU:

Då Torbjörn Kevin den 28.8. skrev att det inte är min och mina kollegers sak att bestämma om när finländarna ska gå i butiken, utan att vi i riksdagen istället borde arbeta för att livsmedelsindustrin inte ska kunna undvika att ge konsumenterna all information om genmanipulerade produkter. Denna ledare föregicks den 25.8.av en artikel i ÅU i vilken endast storbutikerna fick komma till tals.

Jag vill börja med att påminna om, att den gröna riksdagsgruppen använt mycket mera tid till att kämpa för obligatorisk märkning av produkter som innehåller något med genmanipulering i, än vad vi använt till debatten om söndagsöppet.

Egentligen tänkte jag redan helt låta bli att svara på denna kritik, då Annika Lapinties svar den 31.8. var så bra och uttömmande.

Nu råkade jag ändå titta på gamla skriverier om både söndagsöppet och genmanipulerade livsmedel och hittade två insändare till ÅU, som nu fyller tio år, i och med att de publicerades år 1997.

Här följer några citat ur dessa gamla texter:

        ”Lördagen den 13 september bjöd ÅU på två artiklar om genmat, som baserade sig på uttalanden av personer med en klart positiv syn på genmanipiulering. Därför vill jag nu komplettera med en mera kritisk syn på denna utveckling vi nu ställs inför, utan att någon frågat om vi vill det eller ej.

           Gen-manipulering av mat försvaras bl a med att man kommer att kunna odla tillräckligt med föda åt alla svältande människor. I praktiken är de endast multinationella stora företag som har råd att forska fram nya arter med nya egenskaper. Dessa firmor är inte intresserade av att utveckla t ex sädesslag, som skulle klara sig i karga torra områden, vilket skulle kunna rädda många svältande.”

           ”Det minsta vi kan kräva, som konsumenter just nu, är i varje fall en tydlig märkning av alla produkter som i något skede av tillverkningen utsatts för gen-manipulering. Både finska staten och finska importörer borde tydligt uttala sin förargelse över USAs stil att blanda ihop manipulerad och icke-manipulerad soja, så att man inte kan veta vilkendera man köper.

           Finland skulle kunna profilera sig i dessa osäkra tider som ett rent land där ingen gen-manipulering görs. Vidare kunde vi specialisera oss på naturenligt jordbruk och boskapsskötsel. Vårt kalla klimat minskar behovet av växtgift, vilket gör det lättare för oss än mången annan. Dessutom kan vi aldrig tävla med effektivitet och mängder producerad billig mat. En bergsäker finsk succé-produkt skulle vara baby-välling gjord av luomu-mjölk.”

           ***

”Varför vill man nu då så gärna ”liberalisera” öppethållningstiderna. Vem har nytta av denna symbol för frihet? Största nyttan får de stora varuhusen och firmor som Kesko, för de vinner i konkurrensen mot de mindre affärerna. Om jag skulle äga aktier i dessa företag skulle jag säkert gnida händerna av förtjusning vid tanke på de kommande vinsterna.

Också medierna som delar på reklammarkorna skulle vara glada över stora annonser i söndagstidningarna, som har dyrare millimeterpris. En grupp som lyftes fram i riksdagsdebatten, var de rika som inte har tid att konsumera upp alla sina pengar på vardagarna. De måste ges möjlighet att sätta sina pengar i omlopp.

Vem är då förlorarna om detta beslut går igenom? Till förlorarna hör den traditionella försäljaryrkeskåren, småföretagarna, de som är beroende av att ha en närbutik och de människor som prioriterar människoförhållanden framför pengar.”

 ”Friheten” att hålla öppet också på söndagar, är ingen frihet utan tvång för småföretagarna om de stora affärerna får hålla öppet. Redan nu lever många små butiker på konkursens brant. Ännu en extra fördel för de stora varuhusen och dessa små blir tvungna att stänga.

Fastän beslutet om söndagsöppet kan verka vara obetydligt, så är det ändå ett betydande val av ett hurudant samhälle vi vill ha. Den livsstilen, som det här beslutet för med sig tycker jag att är deprimerande.

Vi skall inte tro att denna frihet att stressa också på söndagar endast kommer att gälla försäljare och privatföretagare. En självklar följd är att daghemmen måste vara öppna alla dagar, så att också ensamförsörjande mammor och pappor kan gå på jobb. Redan nu talar många öppet om att hela samhället borde köra för fullt hela tiden. Posten, bankerna, kontoren och de kommunala tjänsterna m m är inte kostnads-effektiva då de står en dag i veckan.

Vi håller alltså nu på att eftersträva en i och för sig fem dagars arbetsvecka, men så att den är cirkulerande och en helgdag i veckan blir ett minne blott. När skall vi sedan kunna vara tillsammans med familjen?

”Mitt beslut att rösta emot söndagsöppet berodde långt på att jag vill ha en dag i veckan som helgas åt samvaro med nära och kära, utan stress och plikter. Jag vill inte understöda bilmarketarnas seger över närbutikerna. Vidare påverkade min stora oro för alla småföretagares fysiska och psykiska välfärd. Dessutom tycker jag att det är skönt med en dag då stadens centrum är relativt rent från avgas.

Dessa mina värderingar ändras inte lätt.”

Så här alltså för tio år sedan och ännu idag...

TULE TURKUUN...

         ...ja ui verkkoon

Lähisuhde- ja perheväkivaltaa työssään kohtaavien työntekijöiden X valtakunnallinen

VERKOSTOFOORUMI

Tähän vuosittaiseen foorumiin olivat tervetulleita kaikki asiasta työnsä puolesta tai muuten kiinnostuneet

esim: sosiaali- ja terveydenhuollosta, perheneuvoloista, poliisista, syyttäjänvirastoista ja oikeusistuimista, kriisikeskuksista, turvakodeista, lääninhallituksista, opetustoimesta,tutkimuslaitoksista, seurakuntien diakoniatyöstä, alan järjestöistä ja oppilaitoksista.

Tämän erittäin tarpeellisen nuottakunnan päällikkönä toimi Sosiaalityön professori Leo Nygvist. Hän oli myös pyytänyt minua puhumaan perhe- ja lähisuhdeväkivallasta eduskunnan näkövinkkelistä.

Kerroin vähän oikeusministeri Tuija Braxin suunnitelmista helpottaa poliisien mahdollisuuksia jatkaa tutkimuksia silloinkin kun yksittäinen väkivaltatapaus ei ole niin vakava, mutta on tilanne on toistunut.

Valmistautuessani puheenvuorooni yllätyin eniten siitä tiedosta, että kyselytutkimusten mukaan väkivaltaisessa parisuhteessa elävät useimmiten nuoret ja korkeakoulutetut naiset. Eli nyt emme puhu vain syrjäytyneistä vaan kaikista, mikä sinänsä ei olllut uutta mutta tämä painotus kylläkin.

Suomessa vuonna 2005 on oikeusasiamiehen kertomuksen mukaan 190 000 lasta nähnyt omin silmin kun äitiä on pahoinpidelty. Tämän näkeminen on psyykkisesti lapselle yhtä pahaa kun tulla itse pahoinpidellyksi. 

Kaikkia puheita kuitenkin paljon koskettavampi ja herättävämpi oli Jussityöntekijöiden Matti  Pennasen  ja Timo Aarnivalan erittäin todellinen ja rankka näytelmä ja laulu esitys miehen tarinasta. Tämä esitys tulisi näyttää kaikkialla koko ajan ja sen jälkeen järjestää purkukeskusteluita. Etenkin kouluissa tämä olisi taatusti tarpeellista. Toivottavasti mahdollisimman moni saisi mahdollisuuden nähdä tämä raju todellisuus tämän päivän Suomesta. 

Onko synnytyksestä tai imetyksen ohjauksesta jäänyt jokin mietityttämään?

Haluatko saada lisää tietoa WHO:n suosituksista ja niiden toimivuudesta käytännössä?

Haluatko tietää, miten suomalaisessa synnytyssairaalassa onnistutaan toimimaan Vauvamyönteisyysohjelmaa noudattaen?

Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä keskustelemaan TYKS:n, Vammalan aluesairaalan ja Sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa Mammakeitaan järjestämässä seminaarissa 30.5 klo 11-16 osoitteessa Ruiskatu 8, Turun AMK, terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö.

Seminaarin aiheena on Synnytys ja vauvamyönteisyys - Miten WHO:n suositukset toteutuvat käytännössä? Puhumassa on TYKS:n, Vammalan aluesairaalan, Sosiaali- ja terveysministeriön, Aktiivinen synnytys ry:n ja Imetyksen tuki ry:n edustajia.

Opiskelijat ja ennakkoon ilmoittautuneet 5 euroa, pääsymaksu ovella 10 euroa.

Pääsymaksu sisältää kahvin, buffetista on tauon aikana mahdollisuus ostaa syötävää.

Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset 25.5 mennessä info@mammakeidas.net , pj. Aino Mäkinen puh. 040 750 0094.

***

SYNNYTYS JA VAUVAMYÖNTEISYYS

- miten WHO:n suositukset toteutuvat käytännössä

Mammakeidas ry järjestää keskiviikkona 30.5.2007 klo 11 - 16 seminaarin WHO:n synnytystä ja imetystä koskevista suosituksista, jotka on julkaistu 1990-luvun lopulla. (*) Tilaisuus järjestetään Turun AMK:n Terveyden ja hyvinvoinnin yksikön tiloissa, osoitteessa Ruiskatu 8, Turku.

Tarkoituksena on alustusten ja paneelikeskustelun avulla tuoda esille seuraavia seikkoja:

- mitä haasteita WHO:n suositukset ovat tuoneet tulleessaan?

- miten haasteisiin on pyritty vastaamaan? Missä on onnistuttu, missä olisi kehittämisen varaa?

- minkälaisia kokemuksia eri tahoilla on suositusten noudattamisesta tai noudattamatta jättämisestä?

Seminaarin ohjelma:

klo 11.00       Aloitus, tervetuliaissanat

klo 11.15       Vammalan aluesairaala, kätilö Sirpa Keskinen: Suositusten toteutuminen ja niiden haasteet

klo 11.45       TYKS, kätilöt Mari Soini ja Marjo Angermaa-Huunonen: Synnytysosaston toiminta ja vauvamyönteisyys

klo 12.15       Imetyksen tuki ry, Leena Pikkumäki: Vauvamyönteisyysohjelma imetystukitoiminnassa

klo 12.45       Tauko, tarjoilua

klo 13.30       Aktiivinen synnytys ry, Milla Sairanen: WHO:n synnytystä koskevien suositusten näkyminen tukityössä

klo 14.00       Sosiaali- ja terveysministeriö, ylitarkastaja Marjukka Vallimies-Patomäki: Miten sosiaali- ja terveysministeriö edistää valtakunnallisella tasolla WHO-suositusten täytäntöönpanoa?

klo 14.30       Paneelikeskustelu, yleisön kysymyksiä

klo 15.30       Tilaisuuden päätös

Tilaisuus on suunnattu terveydenhuoltoviranomaisille, terveydenhuollon henkilökunnalle, opiskelijoille ja muille asiasta kiinnostuneille.

Pyrimme pienellä sisäänpääsymaksulla kattamaan tila- ja matkakulut: opiskelijat ja ennakkoon ilmoittautuneet 5 euroa, 10 euroa paikanpäällä. Ennakkoilmoittautumiset 25.5. mennessä. Pääsymaksu sisältää kahvin, buffetista on tauon aikana mahdollisuus ostaa syötävää.

Tiedustelut ja ennakkoilmoittautumiset info@mammakeidas.net , pj. Aino Mäkinen puh. 040 750 0094.

* Lisätietoa:

http://www.unicef.org/programme/breastfeeding/baby.htm

http://www.who.int/reproductive-health/publications/MSM_96_24/MSM_96_24_Chapter6.en.html

LUE MYÖS: SOSIAALI-JA TERVEYSMINISTERIÖN SUOSITUS ”Lapsi, perhe ja ruoka”: http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/09/pr1095673148360/passthru.pdf

Ohessa Reetta Aholan kirjoittama juttu uusimpaan Kasvatus ja koti -lehteen (2/2007):

Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmän Janina Andersson:

Tukiverkosto lapsiperheen suojamuuri

Jokainen lapsiperhe tarvitsee tukiverkoston, korostaa kansanedustaja

Janina Andersson. Jaettaessa surut puolittuvat, ilot moninkertaistuvat. Eduskunnan lapsen puolesta -ryhmä pyrkii olemaan kanava, jota kautta lapsen tarpeet tulisivat paremmin kuuluviin.

Suomalaislasten yhä kasvava eriarvoistuminen huolestuttaa vihreiden

kansanedustaja Janina Anderssonia.

- Osa lapsista voi todella hyvin, osalla elämäntilanne on

varhaislapsuudesta saakka epätoivoinen.

Yksinhuoltajat venyttävät äärirajoille sekä voimia että euroja

selviytyäkseen arkipäivästä, mutta köyhyys ei ole ainut syy lapsiperheiden pahaan oloon. Rahan ja menestyksen perässä juokseminen tuo sekin mukanaan pahoinvointia.

Suorituspaineissa hukkuu lapsen paras ja vauhtisokeus estää näkemästä, mitä ihminen todella tarvitsee. Vielä ja vielä voisin senkin ja senkin saavuttaa!

Suorituspaineet ovat rantautuneet myös lasten harrastuksiin, kymmenen

tikkua laudalla -leikit eivät enää ole mitään, lapsillakin on oltava

kalliit ja kiiltävät, kauniit ja rohkeat harrastukset.

Talouskasvu on Anderssonin mielestä lapsen kannalta kaksipiippuinen juttu.

Noususuhdanteessa erityisesti asuntojen hinnat nousevat, asuntovelkaiset - hyvin usein  lapsiperheet - joutuvat painamaan pitkää päivää veloistaan selvitäkseen.

- Lapset aistivat, mikäli vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty

rentoutumaan ja nauttimaan heidän kanssaan elämästä.

Tehokas työntekijä ehtii nopeasti kotiin

Janina Anderssonin mielestä kunnille tulisi taata resursseja järjestää nykyistä huomattavasti enemmän perheiden arkea helpottavaa kotipalvelua.

- Hallituksessa on nyt paljon pienten lasten vanhempia ja

hallitusohjelmassa lapsiperheet saavat paljon huomiota, esimerkiksi

yksinhuoltajatukeen ja kotihoidontukeen on luvassa korotus.

Toivottavasti lupaukset heijastuvat myös asenneilmapiiriin ja tulevat

konkreettisesti arjessakin helpottamaan lapsiperheiden asemaa,

hallituspuolueen kansanedustaja sanoo.

Janina Andersson näkee osa-aikatyön lapsiperheiden yhtenä mahdollisuutena. Miten osa-aikapalkalla selviää korkean hintatason Suomessa?

- Perustulo olisi ihanteellinen ratkaisu, se helpottaisi valintoja.

Arvomaailmankin täytyy muuttua. Otsa hiessä pitkiä työpäiviä painavia on kautta historian Suomessa ihailtu, kodille aikaa antavia kyräilty alta kulmain laiskoiksi.

Anderssonin mukaan työpaikalla iltamyöhään kukkiva ei olekaan se tehokkain.

Tehokas  keskittyy ja tekee työnsä nopeasti, eikä jää kupeksimaan

työpaikalle näytösmielessä: minä se olen aina töissä!

Kiitollinen suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä

Ennen vanhaan naapurit poikkesivat käskemättä toisensa luo,

kahvikupposen äärellä jaettiin ilot ja surut.

Toisin on nyt, samalla ovat kadonneet jaksamista helpottavat tukiverkostot. Monet nuoret perheet ovat muuttaneet koulutuksen ja työn perässä kauas kotikonnuilta, arjesta on selvittävä tyystin omin voimin, kun mummut ja papat ovat satojen kilometrien päässä.

- Ihmiselle on monin tavoin hoitavaa, että pystyy jakamaan oman kohtalonsa samassa elämäntilanteessa olevien ihmisen kanssa, huomaa, ettei olekaan ypöyksin ilojensa eikä etenkään suurten vaikeuksiensa kanssa.

Andersson on kiitollinen ja ylpeä suomenruotsalaisten yhteisöllisyydestä, josta hän on saanut ikänsä nauttia. Tutkimusten mukaan suomenruotsalaiset elävät pidempään ja terveempinä kuin suomenkielinen väestö, selitystä on haettu juuri yhteisöllisyydestä.

36-vuotiaan Janina Anderssonin perhe, hän, miehensä muusikko,

lastentarhanopettaja Kim Engblom sekä heidän kaksi poikaansa, 12-vuotias Alec ja 7-vuotias Aron kokoontuvat joka ilta puoli seitsemältä Janinan isän perheen luokse Janinan sisaren tekemälle päivälliselle.

Tarjolla on sisaren luomupiiristä hankkimista tuoreista raaka-aineista valmistamaa kasvisvoittoista ruokaa sekä kiireetöntä yhdessäoloa ja keskustelua, eli soppaa ja sielunhoitoa!

Hyvänä esimerkkinä hän mainitsee myös päiväkotien vanhemmille sekä

vanhemmille ja lapsille perustamat vertaistukiryhmät, esimerkkinä oman lapsensa päiväkodin parisuhteenhoitokoulun Mää ja mun muija.

- Olennaista tällaisissa ryhmissä on, että ne ovat rentoja ja mutkattomia, että kaikilla kynnys tulla mukaan on mahdollisimman matalalla.

Äitikin saa mokata

Esikoista odottaessaan Janina Andersson ja hänen miehensä ajattelivat, että heistä tulee identtiset vanhemmat, ei ole erikseen äidin ja isän roolia. Toisin kävi tosielämässä, ei tullutkaan kahta kanaemoa.

- Minä olin huomattavasti innostuneempi hoivaamisesta, palloa sen sijaan en lainkaan jaksanut potkia samassa määrin kuin mieheni!

Lapsilleen Janina ja Kim haluavat joka päivä fyysisesti ja suullisesti osoittaa, että heitä rakastetaan. Koko ajan ei yritetä olla varpaillaan, äiti ja isä samoin kuin lapsetkin saavat mokata, koska sehän kuuluu elämään. Olennaista on, että mokat pyydetään ja annetaan anteeksi.

- Tärkeää on mielestäni sanoa ääneen omat mokat, se on vapauttavaa,

äärimmäisen vapauttavaa on myös oppia nauramaan itselleen.

Äitiyden myötä Janina Andersson on huomannut pinnansa pidentyneen, lisäksi sallivuus itseään kohtaan on kasvanut, toisaalta myös tekemisen tehokkuus.

Nykyään perheelliselle sopiva päivätyö

Tuoreena kansanedustajana Janina Andersson nousi kaksitoista vuotta

sitten jymyotsikoihin - vauvan imettämisellä.

- En tajunnut, että imettäminen olisi tabu. Meillä vihreissä on ollut

poliittisissa tilaisuuksissa aina vauvoja mukana, aina joku imettää, eikä siitä pidetä sen suurempaa meteliä.

Ensimmäisenä työpäivänään ensimmäisen kauden kansanedustaja Anderssonilla ei ollut omaa työhuonetta, kainalossa tuhisevalla vauvalla oli kuitenkin säännöllisin väliajoin nälkä.

Vauva söi ja kansa kohisi.

- Isoäidilleni sattui hauska tapaus asian tiimoilla. Taksikuski oli

ruvennut hänelle imettämistäni päivittelemään, siihen isoäitini oli

napakasti sanonut: Janina on minun lapsenlapseni, älkää häntä haukkuko!

Tätä nykyä vauvanhoito ei eduskunnassa enää aiheuta suurta haloota,

yleensäkin ajankäytössä huomioidaan entistä paremmin perheiden tarpeet.

- Esimerkiksi äänestykset tapahtuvat päiväsaikaan eli nykyään eduskunnassa on mahdollista työskennellä kuin missä tahansa työpaikassa.

Neuvotteluissa ei niissäkään kukita yömyöhään, kulttuuri myös miesten

keskuudessa on muuttunut.

- Nuoret isät haluavat olla toivottamassa lapsilleen hyvää yötä.

Janina Andersson itse hyppää joka työpäivän päätteeksi illan suussa junaan ja hurauttaa kotiinsa Turkuun.

- On äärettömän tervettä huomata, että vaikka juuri oli suunnattoman

tärkeässä neuvottelussa ja tunsi pyörittävänsä koko maailman kampea, niin neuvotteluhuoneen ulkopuolella maailma pyörii sittenkin, ja täysin ilman minua!

Havainto ja sen tunnustaminen auttaa Anderssonin mielestä myös siinä, ettei valta pääse sokaisemaan.

Kuusivuotias kaavakävelyllä

Nykyaika arvostaa perhearvoja, samalla kuitenkin lapsuus lyhenee: alle kymmenvuotiaat seurustelevat, käyttävät päihteitä, katsovat seksiä ja väkivaltaa, pukeutuvat napapaitoihin.

Lapsuuden lyheneminen surettaa kansanedustaja Janina Anderssonia.

- Lapsuuden latenssiaika on hienoa aikaa, sääli, että nyky-yhteiskuntamme nakertaa sitä. Kehitys on yhteiskunnan kannalta monin tavoin vaarallista, onhan huoleton, leikkiin keskittyvä latenssiaika merkittävä luovuutta kehittävä ikävaihe.

Toisaalta taas nykyaika kuuntelee huomattavasti enemmän lasta kuin

esimerkiksi aika 30 vuotta sitten.

- Esimerkiksi meillä Turussa lapset saavat sanoa mielipiteensä

kaavoituksesta, nuorimmaisemme oli 6-vuotias, kun kaupunki tässä taannoin kutsui hänet kaavakävelylle, muita meidän perheestämme ei kaavakävelylle kutsuttukaan! kansanedustaja nauraa.

Kanava lapsen äänelle

Janina Andersson on ollut alusta saakka mukana vuonna 2000 perustetussa Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmässä. Maalisvaalien 2007 jälkeen ryhmä ei ole vielä järjestäytynyt.

Lapsen puolesta ryhmän tarkoitus on toimia kanavana eri lapsijärjestöjen ja päätöksentekijöiden välillä; että lapsen tarpeet ja ongelmat tulisivat paremmin kuuluviin. Ryhmään kuuluu kansanedustajia yli puoluerajojen.

Merkittävin Lapsen puolesta -ryhmän saavutus on lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen. Laki lapsiasiavaltuutetusta tuli voimaan syyskuussa 2005. Valtuutettu, Maria Kaisa Aula, aloitti toimintansa samana päivänä. Viina puhuttaa suuresti myös Lapsen puolesta -ryhmää. Suomalaiset juovat tätä nykyä lähes 11 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti, luku vastaa yhtä koskenkorvapulloa viikossa. Vuonna 1965 absoluuttista alkoholia asukasta kohti juotiin kaksi litraa. Vuodesta 2003 alkoholin kulutus on noussut 13 prosenttia. Vuonna 2004 väkevien viinojen veroa laskettiin 44

prosenttia. Paineita veronalennukselle toi alkoholin vapaa tuonti sekä ennen kaikkea Viron EU-jäsenyys.

Alkoholinkäytön raju kasvu heijastuu monin tavoin yhteiskuntaan, eritoten lapsiin ja lapsiperheisiin.Tätä nykyä eduskunnassa ollaan yli puoluerajojen vahvasti sitä mieltä, että tuli tehtyä huono päätös, kun viinaveroa alennettiin.

Vuosittain Suomessa syntyy noin tuhat lasta, jotka kärsivät äidin raskauden aikaisen alkoholinkäytön aiheuttamista vakavista terveyshaitoista. Alkoholin vaurioittamat lapset joutuvat lopun elämäänsä turvautumaan yhteiskunnan tukitoimenpiteisiin.

Tulisiko päihdeäitejä pakkohoitaa?

- Jonkinasteinen pakkohoito olisi paikallaan, vallankin sellaisissa

tapauksissa, jos äiti on aloittanut hoidon, ettei hyvä päätös katkeaisi repsahdukseen.

Ajattelumallit uusiksi

Oli kysymys sitten lapsen tai vanhempien ongelmista, Janina Andersson

korostaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Se edellyttää uutta

ajattelumallia myös terveydenhuollossamme.

- Medikalisaation myötä äitys- ja lapsenneuvoloissakin suorittamisesta on tullut pääasia, synnytys ja lapsen kasvu täytyy tapahtua kaavan mukaisesti, henkisestä hyvinvoinnista toki myös kysytään, mutta rasti ruutuun -periaatteella.

Ihmisen kasvu ja kasvattaminen ovat syvästi inhimillisiä, ne vaativat Anderssonin mukaan onnistuakseen ennen kaikkea kiireetöntä pohdintaa ja pieniä arjen kädenojennuksia.

- Teoriapuolella Suomessa ollaan kehityspsykologisessa tietämyksessä

vahvoilla, arkeen tietoa ei valitettavasti osatakaan sitten niin hyvin soveltaa.

Olen aivan puhki.

Kun olin luvannut lapsille, että nyt vietetään kerrankin kunnollista urheilulomaa kun eduskunnassa on tauko, niin tänään sekä hiihdimme, pulkkailimme että uimme.

Impivaarassa saa nyt urheilulomalla vuokrata joka päivä klo 11-15 sukset ja monot lapsille yhdellä eurolla ja aikuisille 5 eurolla. Muuten kaupungin järjestämä välinevuokraus toimii ainakin viikonloppuisin. Tämä on todella toimiva systeemi, sillä tänäänkin nuorimmainen halusi hiihtää vain noin 20 minuuttia ja sen jälkeen menimme pulkkamäkeen. Vanhempi veli taisteli sillä aikaa Kimin kanssa erittäin liukkailla laduilla. Kun ehti jo olla aika lämmintä ja sitten tuli taas pakkanen, niin sekä ladut että pulkkamäki olivat aivan jäisiä.

Sitten käväisimme vain kotona syömässä ja lähdimme uimaan, tai enemminkin peuhaamaan yhdessä vedessä. Eilen seitsemän vuotta täyttänyt nuori mies sanoi yhtäkkiä, että nyt hän ei aio enää käyttää kellukkeita ja niinpä hän alkoi uida. Pysyin kuitenkin koko ajan enintään puolen metrin päässä hänestä, jotta hän ei ehtisi imaista inhottavan paljon vettä ennen kuin vedin hänet taas pinnalle.

Ruoka ja uni näköjään maistui todella hyvin tämän päivän urheilemisen jälkeen. Saa nähdä jaksaako  kukaan tehdä huomenna muuta kuin tavallisen jalkapallotreenin. 

Minä aion huomenna (eli tiistaina) viettää aamupäivän lasten ehdoilla ja kello 14 eteenpäin olen muiden vihreiden kanssa kauppahallissa omalla kojullamme sekä keskustassa jakamassa vihreää materiaalia.

Kello 17.30 olemme sitten vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin kanssa kahvila Fontanassa (Aurakatu1)  keskustelemassa kuuman kaakaon kera.

Olet kovasti tervetullut meidän mukaan! :o)

Onneksi asumme siskoni ja isäni naapurissa ja syömme kaikki yhdessä siskoni tekemää ruokaa, sillä muuten meidän perheellä olisi vaikeaa saada yhteiset toimivat ruokahetket. Tänäänkin esimerkiksi Kimi on keikalla ja minä olen ollut koko päivän liikenteessä.

Aamupäivän ja päivän jaoin vaaliesitteitä kauppahallin osastollamme sekä kävelykadulla, ja iltapäivän olin Raision työttömien järjestämässä paneelissa. Paneelista tulin Sari Essayahin kyydissä Turkuun ja ehdin juuri ja juuri valmiiseen ruokapöytään lahnaa syömään. Ja sitten vauhdilla pojan jalkapallotreeneihin.

Raisiossa tutkija Jouko Kajanoja kertoi, että suomalaisten köyhyys on kasvanut vielä enemmän vuoden 2000 jälkeen kuin mitä se kasvoi laman aikana. Eli tämä on poliittinen valinta, sillä vuodesta 2000 eteenpäin Suomen taloudella on mennyt todella hyvin. Mutta meneekö suomalaisilla ihmisillä hyvin?

YK:n lastenjärjestön Unicefin tutkimustuloksen mukaan Suomessa lasten sosiaalinen ympäristö kaipaa kohentamista. Suomessa lapset ovat keskimääräistä yksinäisempiä ja yhteisöllisyys on hukassa suomalaislasten elämästä. Vanhemmilla on useimmiten halua, mutta ei aikaa lapsille. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta on tullut lähes mahdotonta lisääntyvien työelämän paineiden vuoksi.

Suomalaisten lasten yksinäisyyttä kuvastaa se, että Suomessa lapset syövät yksin useammin kuin missään tutkimuksen muussa maassa. Olen itse siis todella onnekas, koska meidän ruokapöydässämme on niin monta sukulaista, ettei tämä vaalistressini aiheuta niin suurta yksinäisyyttä lapsillemme.

Mutta miten saisimme muutosta työelämäämme, ettei lasten tarvitsisi olla niin paljon yksin. Ja miten saamme Suomeen lisää yhteisöllisyyttä?

Tänään on viimeinen eduskunnan istuntopäivä tällä kaudella. Ajattelin yrittää vähän siivota työhuonettani, jos se ei enää olekaan minun huoneeni vaalien jälkeen. Tänään jätän viimeiset kirjalliset kysymykseni hallitukselle ja toivon, ettei mitään tärkeää ole unohtunut.

Olen luvannut lapsille, että nyt alkavalla urheilulomalla menemme Teijoon laskettelemaan, Impivaaraan hiihtämään murtsikkaa ja Caribiaan uimaan. Se on todella hyvä kun Impivaarassa saa lainata lapsille monot ja sukset, kun ei nuorimmalle olla niitä vielä hankittu. Ja lasketteluvälineetkin lainaamme paikan päällä kun minä olen ainoa meidän perheessä, jolla on omat, jotka olen saanut käytettynä äitini kaverilta. Kai sitä on uskaltauduttava rattikelkan kyytiinkin meidän nuorimmaisen kanssa Impivaarassa, sillä siitä hän oikeasti tykkää enemmän kuin hiihtämisestä. Kaikkein helpointa on mennä Parkinkentälle luistelemaan, niin kai me sitäkin teemme.

Tiedän että muut kollegani tekevät urheilulomallakin vaalityötä ja se antaa jonkun verran minullekin paineita tehdä niin, mutta perhe on jo nyt saanut niin paljon viime aikoina joustaa minun takiani, että yritän pitää lupauksestani kiinni. Lauantaina olen kuitenkin vielä menossa Raision valtuustosaliin klo 14-16.30 (Nallinkatu 2) Raision työttömien paneeliin ja sitä ennen käyn vihreiden tänään avattavassa vaali-infossa Turun kauppahallissa.

Sunnuntaina taas olen Naantalin tuhkamarkkinoilla ja meillä on kahvitilaisuus Aschanin kahvilassa klo 12-14.

Tiistaina 20.2. Tarja Cronberg tulee Turkuun kahvila Fontaanaan klo 17.30. keskustelemaan ja tarjoamaan kuumaa kaakaota.

Eli kyllä minullakin jonkun verran vaalirientoja on, mutta toivottavasti lapset kuitenkin kokevat, että olen sekä fyysisesti että henkisesti läsnä heidän urheilulomallaan ;o) Muutenkin kollegoja kunnellessa syntyy vaalipaineita, kun monella on todella paljon enemmän rahaa käytettävissä vaalimainontaan y m. He ovat keränneet yrityksiltä paljon enemmän rahaa kun mitä minä raaskin asuntolainaamme lyhentämiseen tarkoitetuista rahoista käyttää. Olen nyt suunnitellut, että käyttäisin noin 15 000 euroa, mutta kyllä se summa väkisin siitä vielä vähän kasvaa. Markoissa ajatellen summa on mielestäni mielettömän iso, mutta muiden puolueiden ehdokkaiden käytettävissä oleviin rahasummiin verrattuna se on aika vähän. Kuitenkin se on tuplasti enemmän kun mitä käytin viime kerralla.

Eilen Joensuussa oli -22 C kun saavuin vauvapaneeliin. Itse paneelissa oli sitä vastoin todella lämminhenkinen tunnelma.

Tällaisia tilaisuksia voisi hyvinkin olla enemmän. Ehkä Turussakin voisi löytyä aktiivisia äitejä, jotka haluaisivat järjestää vauvojen vaalipaneelin?

Vertaistukeen perustuva valtakunnallinen imetystukipuhelin sai viime vuonna noin 1300 yhteydenottoa neuvoa tarvitsevilta imettäjiltä. Moni kääntyy imetystukipuhelimen puoleen, koska neuvolakin jää usein neuvottomaksi imetysongelmien edessä. Vain joka kolmannella neuvolatyöntekijällä on koulutusta imetystuen antamiseen.

Vuoden 2006 erityinen piirre onkin ollut kasvava joukko puheluita, joissa soittaja on nimenomaan neuvolasta ohjattu soittamaan Imetystukipuhelimeen hyvinkin haastavien ongelmien kanssa. Imetyksen tuki ry on toisaalta iloinen puhelimen tunnettuudesta ja ammattilaisten luottamksesta annetun tuen laatuun, mutta toisaalta huolissaan vertaistuelle tyrkytetystä hoitovastuusta esimerkiksi silloin, kun äiti haluaa imettää, mutta vauva tarvitsee myös lisämaitoa. Lisämaidon antaminen ilman lääketieteellistä perustetta on Suomen synnytyssairaaloissa hyvin tavallista. Toisaalta suositellaan täysimetystä ilman lisämaitoja. Niinpä vauvan oikeasta ravitsemuksesta huolestuneita, vasta kotiutuneita äitejä riittää, jopa enemmän kuin pystytään nykyisin resurssein auttamaan.

Varsinkin loppuvuodesta ja kesällä, vapaaehtoisten puhelipäivystäjien lomaillessa perheineen, yhdistys sai jatkuvasti palautetta puhelimen vaikeasta tavoitettavuudesta, kertoi imetystukipuhelimen projektityöntekijä Karla Loppi. Vastatut puhelut vähenivät vuodesta 2005 noin sadalla. Toisaalta palvelun taloudelliset resurssit pienenivät puolella, joten tämä on työvoitto aktiivisilta vapaaehtoisilta. Kuluvalle vuodelle Imetyksen tuki ry on saanut rahoitusta Sosiaali- ja terveysministeriön Terveyden edistämisen varoista ja Raha-automaattiyhdistykseltä. Yhdistys tähtääkin päivystäjien määrän kasvattamiseen kouluttamalla heitä lisää. Myös imetystukipuhelimen tekniikkaa kehitetään.

Haluan mielelläni jatkaa hyvää yhteistyötä kaikkialla Suomessa toimivien äitien vertaistuki ryhmien kanssa. Olen aina vain hieman kateellinen kun näen äitejä kantoliinaojensa kanssa, sillä silloin kun itselläni oli vauva en vielä tiennyt kantoliinan ihanuudesta vaan kannoin aina vauvaani sylissä ilman liinaa... no ehkä käsivoimani hieman kasvoivat siitä ;o)

VAUVOJEN VAALITENTTI

Aika: 5.2.2007 KLO 13.30-16.00

Paikka: Elokuvateatterikeskus Tapio (Kauppakatu 27, Joensuu) 

• Mistä äidit ja vauvat voivat saada apua imetykseen?
• Kuka huolehtii vauvojen äänioikeuksista tulevissa eduskuntavaaleissa?
• Mitkä ovat vauvojen oikeudet?
• jne jne

Mukana keskustelemassa mm. vihreiden kansanedustaja Janina Andersson, joka alustaa aiheesta Äitinä eduskunnassa  ja Imetyksen tuki ry:n varapuheenjohtaja Maarit Kuoppala.

Tule tenttaamaan paikallisia kansanedustajaehdokkaita!

Tilaisuuden järjestävät

Liekku ry ja Imetyksen tuki ry

Tilaisuuden jälkeen olen Krista Mikkosen kanssa klo 16.15 - 17.15 Carelicumin kahvilassa (Koskikatu 5) keskustelemassa aiheesta: Vihreä perhepolitiikka - mitä se on?

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan vauvojen vaalitenttiä sekä

keskustelemaan kanssamme Sinulle tärkeistä perheasioista Carelicumiin! :o)

Kuvat: Liekku ry ja Imetyksen tuki ry

Eilen illalla järjestimme yhdessä Elina Rantasen kanssa keskustelutilaisuuden lasten luokkayhteiskunnasta nuoriso- ja kulttuuritalo Vimmassa.

Minulle tuli todella lämmin ja hyvä olo tilaisuudessa, vaikka aihe on kaikkea muuta kuin mukava. Kävimme samalla läpi opiskelijoiden ja pelkällä kansaneläkkeellä elävien ahdinkoa, vaikka teemana oli etenkin yksinhuoltaja- ja monilapsiset perheet sekä pienten lasten perheet. Apurahalla olevien väliinputoaminen tuli myös todella selväksi.

Perustulosta haimme ratkaisua näihin ongelmiin, mutta sitä laajaa muutosta ennen tarvitaan minimiturvan nostamista ja verottomuutta. Eli minimivanhempainraha, opintotuki, elatustuki, kansaneläke...

Iltamme loppui pohdintaan siitä mikä oikeasti tekee meidät onnelliseksi. Oikein pienillä tuloilla rahalla on vaikutusta onnellisuuteen, mutta aika nopeasti raha ei enää vaikuta onnellisuuteemme. Eli meidän hyvätuloisten veroale ei juurikaan lisää onnellisuutta.

Hyvät ihmissuhteet ja aika toisillemme sitä vastoin lisää sitä. Oli hauska lukea Osmo Soininvaaran uudesta Vauraus ja aika -kirjasta tänään, sillä hänen viestinsä on juuri tämä sama...

På lördagen var det igen öppet hus i Cygnaeus. Först var jag med vår förskole-elev till Barkplanet där de åkte skridskor och en pappa orkade leka huisig nata med alla barnen.

Sen var jag på 5 C:s lektioner i matematik och teckning. Läraren lät en elev i gången vara modell och så fick de andra rita av honom/henne på först 1 minut sedan 3, 5 och 10 minuter. Det var en intressant teckningstimme och alla verkade ivriga.

Efter skolbesöket var jag ett par timmar på gågatan med våra andra kandidater och delade ut information om vårt diskussions tillfälle om barnfamiljernas hårda vardag, som vi arrangerar i Vimma på onsdagen klockan 18.30.

Idag talade jag i riksdagens plenum litet om farssen inom Åbo beslutsfattande som försiggått kring S:t Olofsskolans tilläggsutrymmen. Min åsnebrygga var grannkommunernas ovilja att gå ihop med Åbo, vilket jag sa att man litet kan förstå då man följer med t ex den här farssen. Jag glömde då att S:t Karins fars kring beslutfattandet om en eventuell svensk skola va lika makaber.

Det enda positiva i all denna soppa, är att gröna både i S:t Karins och i Åbo skött sig bra i dessa skolfrågor. Jag känner mig inte för jävig att säga detta, då jag nuförtiden varken är delaktig i Åbos eller S:t Karins kommunalpolitik ;o)

Meillä oli taas Suomen Punaisen Ristin Turun nuorten turvatalon keskusteluryhmä, johon kuulun Heli Paasion kanssa. Mukana on monta nuorten hyvinvoinnin asiantuntijaa ja keskustelu on aina erittäin vilkasta ja antoisaa. Kerroin todella lyhyesti eduskunnan Lasten puolesta -ryhmän toiminnasta, jonka puheenjohtaja olin viime vuonna.

Puhuimme kasvavasta lapsiköyhyydestä ja kuinka suhteellinen köyhyys tuntuu pahalta, vaikka kaikilla lapsilla on Suomessa materiaalisesti paremmin kuin monessa muussa maassa tai Suomessakin joitakin kymmeniä vuosia sitten. Huutava ongelma on kunnallisten kotipalvelujen täydellinen loppuminen perheille, joissa ei vielä ole ilmiselvää lastensuojelun tarvetta. Kun konkreettista, esim. siivous- ja ruoanlaittoapua ei enää saa, niin monilla tulee valitettavasti ilman tätä ennaltaehkäisevää kevyttä apua tarve rankkoihin lastensuojelutoimenpiteisiin. Ennen kunnalta sai paljon helpommin arkista apua kun koti alkoi kaatua päälle, nyt saa ehkä jotain konsultaatiota, mutta ei käytännön apua... Samalla yhteisöllisyys on vähentynyt niin, ettei sukulais-, naapuri- tai kaveriapuunkaan moni pysty turvautumaan. Sähköisiä vempaimia meillä on nyt yllin kyllin, mutta onko meillä inhimillisyyttä?

Minulla on iskenyt joulujälkeinen melankolia, joka varmaan on seurausta vilkkaasta sosiaalisesta kanssakäymisestä sukulaisten ja ystävien kanssa ;o)

Tämä teksti on seurausta siitä:

Olisipa jokainen maailmaan syntynyt lapsi toivottu ja rakastettu. Jos lapsena saa sen rakkauden ja huolenpidon, jota ihminen kaipaa, niin sillä energialla tekee sitten paljon hyvää elämässään.
Yksikin hyvä pitkä ihmissuhde riittää lapselle, mutta ihanne on vanha sananlasku; että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Yhteisöllisyys on häviävä luonnonvara rikkaissa länsimaissamme. Mutta voiko taloudellinen menestyksemme korvata yhteistä aikaa ja toinen toisistamme välittämistä?
Uskon, että eläisimme paljon onnellisimpana ja terveimpänä jos satsaisimme yhteisöllisyyteen paljon enemmän kuin tänään. Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa niin ettää syntyy luonnollisia uusia kyliä myös kaupunkeihimme. Eri sukupolvien asumista lähellä toisiaan tulisi helpottaa ja uusia yhteisöjä rakentaa.

Etenkin yksinhuoltajilla ja pienten lasten vanhemmilla on tänään tilastojen mukaan usein erittäin tiukkaa taloudellisesti. Tämä taloudellinen huoli nakertaa vanhempien voimia ja heikentää heidän mahdollisuuttaan keskittyä lapsiinsa. Meidän tehtävä on vähentää näiden vanhempien taloudellista taakkaa ja samalla kaventaa lastenkin välillä kasvavaa eriarvoisuutta. Jos emme onnistu tässä tehtävässämme, vaan jatkamme nykyisen hallituksen linjoilla tulevaisuutemme ei ole niin valoisa kuin näin rikkaassa maassa luulisi olevan...

Suomi on nyt rikkaampi kuin koskaan sotien jälkeen, mutta olemmeko kaikki onnellisempia kuin koskaan sotien jälkeen?

Ja voivatko kaikki lapsemme nyt paremmin kuin koskaan sotien jälkeen?

Valitettavasti hyvinvointimme jakantuu nyt epätasaisemmin kuin ennen ja suhteellinen köyhyys on kasvamassa. Pahoin pelkää, että Suomessa on monta lasta, jotka eivät ole niin onnellisia kuin he voisivat olla...

Den här granen och fotot med min julhistoria finns på Brinkkalas galleri enda till den 14.1.om inte granen helt barrat bort tills dess... Det var en ovanlig och rolig uppgift att få planera och göra granens pynt och till min stora glädje sa mina barn att granen var jätte fin :o)

Det är kanske svårt att se, men det som hänger är: jordglobar, väckarklockor, röda hjärtan och gröna stjärnor...

Nu har vi vår familjs jul färdigt gjord, så nu är det bara att njuta. Jag ska försöka ta det lugnt och konsentrerar mig endast på mina släktingar, som är det värdefullaste i  mitt liv.

Aamun aloitin taas viemällä nuorimmaisen eskariin ja sieltä kävelin suoraan Turun radion haastatteluun. Matkalla junaan kävin hallissa ostamassa cashew-pähkinöitä ja Kumikeskuksessa kura-housut pojalle, kun ei se talvi näköjään tulekaan...

Helsingistä menimme porkkana-hallituksen kanssa junalla Saloon tutustumaan perhekeskukseen ja sieltä Plazan keskustelemaan perheiden tilanteesta nyky-Suomessa. Elina Seitz toimi todella hyvänä keskustelun vetäjänä. Hänellä oli konkreettisia ja iskeviä kysymyksiä meille valmiikksi ajateltuna ja näin tilaisuudesta hälisevässä ostoskeskuksessa tuli onnistuneempi kuin mitä olin osannut odottaa :o)

Perhekeskuksen osoite on Annankatu 10, 24240 Salo. Käynti sisäpihalta.

Perhekeskus on lapsiperheiden oma tila. Toiminta perustuu vertaistukeen ja matalan kynnyksen palveluihin. Isät ja äidit, kummit ja mummit sekä lapsiperheiden parissa toimivat yhdistykset ovat tervetulleita organisoimaan toimintaa itselleen ja muille. Jos yhdistyksesi tarvitsee tiloja, isä- tai äitiporukka kokoontumispaikkaa, ota rohkeasti yhteyttä.

Yhteydenotot:
projektipäällikkö Salla Seppälä, gsm. 044-778 3205, E-mail: salla.seppala@salo.fi tai
kiertävä palveluohjaaja Niina Kalela, gsm. 044-778 3206, E-mail: niina.kalela@salo.fi

.

Sain tänään vahvan muistutuksen siitä, miten perheen koko elämän voi muuttua yhtäkkiä ilman mitään varoitusta...

Sain myös kuulla pienestä pojasta nimeltään Tatu, joka auttaa perheitä kun katastrofi on jo tapahtunut.

Mutta onko oikein, että perhe joka on jo aivan uupunut rankasta elämäntilanteestaan joutuu taistelemaan saadakseen lapselleen parasta hoitoa? Tai onko oikein että lapsille ei anneta yhtä intensiivistä kuntoutusta kuin aikuisille tapaturman jälkeen?

Tällaisia viestejä Tatu ry:llä oli kansanedustajille ja pystymme toivottavasti antamaan jonkunlaisia selvityksiä nykytilanteen ongelmiin...

TATU ry on tapaturmaisesti loukkaantuneiden tai vammautuneiden lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä tukiyhdistys. TATU ry on valtakunnallinen yhdistys ja se on perustettu vuonna 2001.

Vuosittain monet sadat lapset ja nuoret joutuvat erilaisten tapaturmien kohteeksi. Tyypillisimpiä lasten tapaturmia ovat liikenneonnettomuudet, erilaiset kotitapaturmat ja vapaa-ajalla/harrastustoiminnoissa sattuneet tapaturmat sekä palovammat. Osa vammautumisista tapahtuu myös hukkumisen jälkitilan tai potilasvahingon seurauksena. Tapaturmien seuraamuksista suurin osa pystytään korjaamaan erilaisin hoitotoimenpitein, mutta osalle lapsista jää pysyviä vammoja. Myös henkinen trauma (tapaturman seurauksena) on monen lapsen ja hänen perheensä arkipäivää haittaava tekijä. Tärkeää on huomioida, että lapsen tapaturma koskettaa aina koko perhettä.

TATU ry:n toiminnan keskeisenä lähtökohtana on tukea erilaisin toimenpitein eri tavoin tapaturmaisesti vammautuneita lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään. Toimintamuotoja ovat mm. ryhmämuotoinen kuntoutumiskurssitoiminta, vertaistukitoiminta, koulutus ja kehittämistoiminta sekä erilainen ohjaus ja neuvonta.

Lisätietoa Tatusta saat täältä

Yhteiskunnallinen tutkimus vaikuttaa mielestäni aivan liian vähän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Yksi syy tähän on tutkijoiden varovaisuus vahvoihin kannanottoihin. Nyt toivottavasti seuraava tutkijoiden vahva kannanotto todella vaikuttaa:

Stakesin tutkijat haluavat pidentää vanhempainvapaata ja nostaa alinta vanheimpainrahaa. Tutkijat Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula esittävät Kansan Uutisissa, että vanhempainvapaan kestoa pidennettäisiin 18 kuukauteen. Vanhempainvapaa päättyy nykyisin, kun lapsi on 9 - 10 kuukauden ikäinen. He haluavat myös nostaa alimman vanhempainrahan vähintään työmarkkinatuen tasolle. Työssäkäyvän vanhemman korvaus olisi 80 prosenttia palkasta. Esityksessä vanhempainvapaa pitäisi käyttää ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. 18 kuukauden vapaa jaettaisiin kuuteen äidin, kuuteen isän ja kuuteen oman harkinnan mukaan käytettävään kuukauteen. Salmi sekä Lammi-Taskula haluavat selvästi osoittaa vapaasta kolmanneksen isälle. Isyysvapaata pidentämällä halutaan tuoda miesten vanhemmuus näkyvämmäksi. Tavoitteena on myös yhdenmukaistaa naisten ja miesten asemaa työelämässä.

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen tekemä esitys vanhempainvapaauudistuksesta ei kelpaa tutkijoille. Salmen mukaan hallituksen esitys ei pidennä vapaata eivätkä vähimmäispäivärahan varassa olevat hyödy siitä. Myös äidin ja isän erisuuruinen korvaus (äidillä 70 %, isällä 80%) arveluttaa tutkijaa.

Tässä Tuija Braxilta lainaus tänään käydystä välikysymyskeskustelusta vihreiden aloitteesta lapsiperheiden köyhyydestä. Tuija on mielestäni kiteyttänyt tosi hyvin yhteisen poliittisen taistomme lasten eriarvoistumista vastaan.

"Kun 1990-luvun puolivälissä tehtiin lamaleikkauksia, vaikuttivat vihreät voimakkaasti siihen, että lapsiperheille kohdistettuja leikkauksia lievennettiin 130 miljoonalla eurolla. On mielenkiintoista, kuinka tämä tekomme aina jaksetaan tunnustaa, mutta esittää se väärinpäin syyttäen meitä muihin ryhmiin kohdistuneista leikkauksista. Ei koskaan sen todellisessa muodossa. Vihreät pelastivat lapsiperheille 130 miljoonaa euroa vuodessa! Ja lisäksi saimme uuden päivähoitolain.

Lama voitettiin kansainvälisestikin arvioiden nopeasti, mutta laman seurauksia ei. Lipposen toisen hallituksen puolenvälin paikkeilla, siis yli viisi vuotta sitten, vihreät näkivät, että etenkin köyhimmät lapsiperheet ovat vaarassa syrjäytyä todella kohtalokkaasti. Ministeri Soininvaaran johdolla vuonna 2002 tehty lapsipoliittinen selonteko osoitti, että ongelmat olivat ylivoimaisesti suurimpia pienten lasten perheissä ja yksinhuoltajaperheissä. Siitä lähtien vihreät ovat vaatineet, että valtion talouden liikkumavara on suunnattava juuri heikoimmassa asemassa oleville. Vaan toisin on käynyt.

Vaikka valtiontalous oli ja on hyvällä tolalla, lapsiperheille on annettu lähinnä symbolisia eleitä: korotettu vähän ensimmäisen lapsen lapsilisää, pienimpiä vanhempainpäivärahoja ja elatustukea, mutta lähinnä on jaettu petettyjä vaalilupauksia. Kenellekään ei tässä vaiheessa voi tulla yllätyksenä, mitä tästä on seurannut. Suomeen on syntynyt lasten ja nuorten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa. "

Idag har min risk för baby-feber varit högre än på länge.

På morgonen åkte  vår äldsta pojke på lägerskola ända till fredagen och vi kan inte prata eller texta med honom alls under den här tiden. Huhu, hur ska jag stå ut? Jag kan redan nu leva mig in i hur obehagligt tomt det kommer att kännas då pojkarna flyttar bort hemifrån :o(

Senare besökte jag Mammakeidas där baby-muskarin just skulle börja och alla ljuvliga babysar låg i ring på golvet. Mammakeidas är en ypperlig plats för mammor, som är hemma med sina barn. Tänk om jag nu sku vara moderskapsledig, så sku jag ha denna fina plats bara ett stenkast från vårt hem...

Och inte nog med det. På samma gård finns det nya svenska dagiset Lyckobo, som jag också hälsade på idag. Lyckobo-gänget tillbringade sitt första år i Ketunpesä-dagiset, där mina pojkar gått, så det kändes nästan som att gå till "vårt" dagis idag. Oj så det var stort, luftigt och fint! Nu borde man ju verkligen ha en svenskspråkig baby här i Raunistula, med Mammakeidas och Lyckobo här bredvid...

Nå, livet är egentligen nog ganska skönt med en 6-åring och en 11-åring. Jag har ju t o m tid att skriva blog, vilket jag nog inte annars sku ha ;o) Man blir liksom bortskämd igen med att ha egen tid, som man kan använda till t o m annat än riksdagen eller barnen...

Enpä olekaan ennen roudannut ilmapalloja, serpentiinejä ja synttärikakun kynttilöitä eduskuntaan...

Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtajana minulla oli ilo tehdä se tänään, kun järjestimme lapsiasiavaltuutetun Maria Kaisa Aulan viran perustamisen 1-vuotissynttärit!

Istuntokauden vasta alettua ehdin jo huolestua, että monellakaan kansanedustajalla ei syyskiireidensä keskellä ole aikaa pistäytyä lounasaikaan synttärikahveilla, mutta ilokseni paikalle ilmestyikin yhteensä lähes 30 juhlijaa, mukana kansanedustajia, virkamiehiä ja toimittajakunnan edustajia, kuuntelemaan Maria Kaisan viiltävää analyysiä suomalaisten lasten nykytilanteesta!

Tärkein viesti oli, että meillä on Suomessa pieni ryhmä lapsia, joille on kasautumassa todella paljon ongelmia. Tässä meillä on aikapommi, joka tulisi purkaa mahdollisimman pian!

Lapsen puolesta -ryhmä tulee työstämään lapsiasiavaltuutetun viestistä toimenpiteitä, joita viemme eteenpäin eduskunnassa. Lähetämme ensi tilassa kaikille edustajille tuhdin asiapaketin, jossa kerrotaan muun muassa YK:n suosituksista Suomelle lasten aseman parantamiseksi.

Kahvitilaisuus oli mitoitettu tunnin mittaiseksi, mutta juttua riitti reilusti yli määräajan eli lasten asiaa pidettiin todella tärkeänä!