Kollektivtrafik ska vara snabbare och billigare

Äntligen vill nästan alla vara med och stoppa klimatförändringen, men tyvärr syns det inte alls ännu i vår trafikpolitik på nationell nivå.
De senaste åren har staten satsat mindre på att köpa och förbättra kollektivtrafiktjänsterna än man gjort på tjugo år. Anslagen har reducerats till en så låg nivå att hela kollektivtrafiknätet hotar att raseras. Privatbilismen har ökat i rasande fart. Det här är en följd av förändringarna av bilbeskattningen samtidigt som staten inte satsat på att stöda kollektivtrafiken. Då den kommunala ekonomin samtidigt försvagas, så har kommunerna inte heller velat satsa på sin kollektivtrafik.

Huvudstadsregionens samarbetsdelegation SAD, som på finska heter YTV står enligt min uppfattning för den bästa utvecklingen av kollektivtrafiken i Finland. Vi skulle behöva liknande samarbetssystem också i andra stadsområden. Åbo med omnejd är ett ypperligt exempel på hur kranskommunerna inte satsar på kollektivtrafiken och privatbilismen bara ökar. Det behövs både vilja och pengar för att få den här typens områden att verkligen fungera så att privatbilismen minskar. Hittills har staten, i motsats till nästan alla andra EU-länder, inte alls ekonomiskt stött de stora städernas kollektivtrafik.
Ett rejält ekonomiskt stöd för utvecklandet av t ex Åbo med omnejds fungerande bussförbindelser skulle verkligen behövas för att stoppa privatbilismens framfart i regionen. Om vi vill göra stora kliv framåt borde staten stöda utbyggandet av snabbspårvägar i Åbo och Tammerfors. I Helsingfors borde man ta i bruk likadana rusningstullar som i Stockholm.

Vägtrafiken står för en knapp femtedel av våra koldioxidutsläpp som till två tredjedelar består av utsläpp från privatbilismen. Det har visat sig särskilt svårt att reducera koldioxidutsläppen från trafiken eftersom den ökade bilismen i samhället slukar det som den tekniska utvecklingen sparar in. Nu finns det en politisk vilja att ändra på bilbeskattningen så att det blir billigare att köpa en miljövänligare bil än en bensinslukare.
 För att trafikutsläppen ska kunna reduceras är det absolut nödvändigt med god samhällsplanering och mer biobränsle å ena sidan och större satsningar på kollektivtrafik, inte minst spårtrafik å den andra.
Tågtrafiken är den mest energieffektiva trafikformen, den förbrukar bara en fjärdedel av den energimängd som går åt till samma transportarbete med personbil. Ett bra bannät är ett måste för spårtrafiken, men just nu är bannätet i så uselt skick att det är en säkerhetsrisk. En tredjedel av bannätet kräver grundlig upprustning under de kommande tio åren.

Senaste tids investeringar har varit klart mera inriktade på vägnätet än på tågbanor.  I brist på medel låter en rad viktiga banprojekt fortfarande vänta på sig, som Ringbanan via Helsingfors-Vanda flygplats, Elsa-banan mellan Helsingfors och Åbo och Urpo-banan som ska knyta samman städerna längs västkusten. En effektiv banhållning kräver tillräcklig och förutsebar finansiering. Bara då kan man höja servicenivån, säkra en konkurrenskraftig järnvägstrafik och garantera bibehållna marknadsandelar.

Förutom att trafikpolitiken starkt påverkar klimatförändringen så påverkar den förstås också övergödningen av Östersjön. En ökning av kollektivtrafiken i proportion till personbilstrafiken är dessutom det bästa sättet att förbättra trafiksäkerheten. Mängden långtradare på våra vägar borde minimeras med hjälp av t ex vägtullar. Om vi riktigt vill komma åt finländarnas hälsa, så borde cyklande och promenerande göras mera lockande…

Vietyäni eskarilaisen kahdeksaksi menin vihreiden Kauppahalliosaston kautta ravintolalaiva Cindyyn, jossa saimme kuulla Perheyritysten liiton ajankohtaisia kuulumisia liiton toimitusjohtajalta Anders Blomilta. Sitten seurasi vielä Turun Seudun Osuuspankin rahoitusjohtajan Juha Penttilän puheenvuoro korkoriskiltä suojautumisesta, ennenkuin paikalle saapuneiden ehdokkaiden paneeli alkoi.

Yleisössä oli suurin piirtein yhtä monta ihmistä kuin paneelissakin, mutta kyllä me kuitenkin saimme kovan perustulokeskustelun aikaiseksi. Tällä kertaa kokoomuksen Petteri Orpo ensin kaipasi juuri jotain meidän perustulon kaltaista muutosta ja sen perään hän sanoi ettei ollenkaan usko perustulomalliimme... mielenkiintoinen tämä perustulokeskustelu kaiken kaikkiaan tähän asti.

Tämän jälkeen hain Kimin kanssa pari viherkasvia meiltä kotoa Kauppahalliosastollemme sekä Mari Saarion, Martti Wallasvaaran ja minun yhteisiä vaalilehtiä jaettavaksi. Oli ihmeen hauskaa jakaa näitä lehtiä melkein kolme tuntia eilen kaupungilla. Ihmiset ovat yleensä ystävällisiä ja tulee hyvä mieli. Ainoastaan yksi mies tuli vihaisesti sanomaan, että missä on nyt se teidän vihreiden lupaama ilmastonmuutos, kun hän palelee!

Kävin myös pitkän todella vakavan keskustelun miehen kanssa, joka oli erittäin huolissaan lapsensa puolesta. Tuli aika avuton olo, kun ongelmat ovat sen laatuisia etten kansanedustajan pysty nopeasti tekemään paljon mitään tässä tietyssä tapauksessa. Pidemmän päälle ehkä jotain yleisiä muutoksia voisimmekin saada aikaan.

Illalla pohdimme Vimmassa vihreitä liikenneratkaisuja Turun seudulle. Kaupunkirakenteen hajauttaminen, tierakentaminen ja autopohjaisten liikekeskusten edistäminen ovat johtaneet Turun seudulla autoliikenteen nopeaan kasvuun. Liikenneruuhkat tukkivat Turun keskustan sisääntulot. Ilmansaasteet, melu ja huono liikenneturvallisuus karkottavat asukkaita. Kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kehittämissuunnitelmia ei toteuteta. Suuret puolueet haluavat pahentaa tilannetta rakentamalla toriparkin, toteuttamalla lisää autoliikekeskuksia,hajauttamalla seudun maankäyttöä entisestään sekä toteuttamalla uusia tiehankkeita. Näillä keinoilla liikenteen energiankulutus ja hiilidioksidipäästöt lisääntyvät merkittävästi.

Kansanedustaja Oras Tynkkynen aloitti tilaisuuden kertomalla vihreiden liikennepoliittisesta ohjelmasta, jonka laatimisessa hänellä on ollut iso rooli. Olen niin iloinen että Oras kuuluu meidän eduskutaryhmäämme ja toivon todella että hänet valitaahn jatkamaan. Oraksen jälkeen minä kerroin, miten olemme yrittäneet hoitaa Varsinais-Suomen liikenneasiat eduskunnassa. Vihreiden liikennepoliittisen toimikunnan jäsen ja Turun kevyen liikenteen asiamies Mikko Laaksonen alusti maankäytön hajauttamisesta ja autoliikenteen kasvusta Turun seudulla.

 Kansanedustajaehdokas Ville-Veikko Mastomäki piti hauskan ja vauhdikkaan esityksen siitä, miksi ilmastonmuutos on syy toteuttaa vihreät liikennepoliittiset tavoitteet. Kaupunginvaltuutettu Katri Sarlund kertoi kävelyn ja pyöräilyn edistämisestä Turun seudulla. Kansanedustajaehdokas Jukka Kumpuvuori piti todellisen asiantuntijan puheenvuoron liikkumisen esteettömyydestä. Kansanedustajaehdokas Monika Antikainen valaisi lietolaisin esimerkein seudullisen joukkoliikenteen kehittämisen välttämättömyydestä. Viimeisenä kaupunginvaltuutettu Elina Rantanen innosti meitä pikaraitiotien, paikallisjunien ja Turun rautatieyhteyksien huikeista tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Olin niin inspiroitunut tämän jälkeen, että menimme vielä vähäksi aikaa jakamaan vaalilehtiä iltakävelyllä oleville turkulaisille :o).

Kotona söin, vaihdoin perheen kanssa lakanat sänkyihin ja laitoin lapset nukkumaan ja taas jatkui vaalirumba, mutta nyt sähköpostilla ja netillä. Nyt alkaa laskuja jo tippumaan aika kovaa vauhtia, vaikka oma kamppanjani tuntuu todella pieneltä verrattuna esimerkiksi kolleegani Marjukka Karttusen joka on jo nyt käyttänyt paljon enemmän rahaa kampanjaansa kuin minun koko budjettini, ja se näkyy... Täytyy myöntää että olen hieman kateellinen kun näen hänen mainoksia joka päivä lehdissä, takseissa, busseissa ja kohta alkaa tv-mainokset. No tällaiseltahan se aina on tuntnut ennenkin vaalien alla ;o). Etenkin kokoomuksen ja keskustan ehdokkailla on huikea ulkopuolinen rahoitus ja vihreillä on yleensä aina vähiten rahaa mainostamiseen.

Yö unet jäivät harmittaan lyhyeksi. Pelkästään viisi tuntia tuli nukuttua, mutta viime sunnuntaina heräsin vasta kun lapset kutsuivat ruokapöytään kello kaksi 14,5 tunnin unen jälkeen! En meinannut uskoa silmiäni, kun katsoin kelloa!

Haluan kiittää Liikenne- ja viestintäministeriötä siitä, että se esittää uudessa toiminta- ja taloussuunnitelmassaan, että seuraava hallitus tukisi vuosittain 25 miljoonalla eurolla suurten kaupunkien joukkoliikennettä.

Nyt meillä on konkreettinen ministeriön oma esitys, jonka puolesta voimme taistella tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Olin ensimmäinen allekirjoittaja vihreiden joukkoliikennettä koskevassa välikysymyksessä, jolla yritimme saada hallitusta muuttamaan linjaansa juuri tähän suuntaan.

Nykyinen hallitus on heikentänyt sekä junaliikenteen että bussiliikenteen kilpailutilannetta. Hallituksen liikennepolitiikka on suorastaan vauhdittanut ilmastonmuutoksen etenemistä. Yksi konkreettinen tapa muuttaa suuntausta olisi seurata muiden EU-maiden esimerkkiä ja maksaa valtiontukea suurten kaupunkien joukkoliikenteelle sekä samalla nostaa joukkoliikenteen kokonaismäärärahaa.

Juuri tämän takia, että tuki olisi uusi ja se tulisi valtion nykyisten joukkoliikennerahojen päälle, ministeriössä varoitellaankin, ettei karhua pidä nylkeä ennen kuin se on kaadettu. Eli tukirahojen saanti hallitusohjelmaan ja budjettiin voi olla työn ja tuskan takana.

Lisäraha tulisi ministeriön ehdotuksen mukaan nimenomaan palvelutason lisäämiseen. Tuen edellytyksenä olisi että kaupungit säilyttäisivät nykyisen rahoitustason. Raha ei tulisi ensisijaisesti lipunhinnan alennuksiin. Se edellyttäisi myös rakenneuudistuksia eli todennäköisesti seudullisten joukkoliikenneviranomaisten perustamista myös Turkuun ja Tampereelle.

Toivottavasti raha saadaan hallitusohjelmaan ja sitä kautta budjettiin vuodesta 2008 alkaen. Turussa ja Tampereella raha todennäköisesti riittäisi laajemman runkobussijärjestelmän toteuttamiseen jopa seudullisena, kun otetaan huomioon se, että palvelutason lisääminen myös nostaisi matkustajamääriä.

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen alkoholin nauttimisen kieltämisestä välittömästi kolarin jälkeen.

Poliisi tutkii vuosittain noin 1700 niin sanottua alkoholin jälkinauttimisväitettä ja nämä tapaukset työllistävät sekä poliisia että terveyskeskuksia aivan turhaan. Jälkinauttimisella tarkoitetaan sitä, että onnettomuuden osallinen yrittää peitellä itse tapahtuman aikaista humalatilaansa väittämällä, että juominen on alkanut vasta onnettomuuden jälkeen.

Henkilöt, joilla on alkoholiongelma ja jotka ajavat säännönmukaisesti humalassa, osaavat tätä keinoa käyttää hyvinkin sujuvasti, mutta poliisin kannalta tilanne on järjetön. Norjassa epäily jälkinauttimisesta johtaa automaattisesti rattijuopumustuomioon ja Ruotsissakin asiasta keskustellaan ja pohditaan siirtymistä Norjan linjaan. Norjan mallin mukaan alkoholia saa nauttia vasta kun onnettomuudesta on kulunut vähintään kuusi tuntia.

Kysynkin kirjallisessa kysymyksessäni, mitä hallitus aikoo tehdä, että myös Suomessa otetaan lainsäädäntöön Norjan mallin mukainen alkoholin jälkinauttimisväitteet estävä sääntö? Rattijuopumus on Suomen tieliikenteessä edelleen vakava turvallisuusongelma. Joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo. Ratsiatutkimusten mukaan liikennevirrassa noin joka 600. autoilijalla veren alkoholipitoisuus ylittää rattijuopumuksen rangaistavuuden rajan eli 0,5 promillea. Vuosittain jää kiinni noin 27 000 rattijuoppoa.

Rattijuopumuksesta aiheutuneiden kuolemien osuus kaikista tieliikenteessä kuolleista on lisääntynyt 2000-luvulla. Vuosittain tieliikenteessä saa surmansa noin 400 ihmistä. Rattijuoppojen onnettomuuksissa kuolemantapaukset ja vammautumiset ovat tavallisempia kuin muissa onnettomuuksissa. Niissä kuolee vuosittain noin 80 ja loukkaantuu noin 1000 henkeä. Muissa päihdetapauksissa kuolee keskimäärin 14 ja loukkaantuu 100 ihmistä vuosittain. Sesonkiaikoina, esimerkiksi pikkujoulujuhlien ja uuden vuoden aikaan, liikkeellä on joidenkin laskelmien mukaan jopa neljä kertaa enemmän rattijuoppoja kuin normaalissa liikennevirrassa.

Rattijuopumus ja siihen suhtautuminen on monien mielestä maamme vakavin liikennekulttuuriongelma, mutta sitä vähätellään usein. Jälkinauttimisväitteiden mahdollistaminen lainsäädännössä olevien puutteiden vuoksi ei ainakaan lisää vakavaa suhtautumista tähän ongelmaan.

Minulle soitti äsken mies Pöytyältä ja antoi tärkeää palautetta autoverotuksesta. Hän sanoi, että mieluummin tulisi nostaa bensan veroa kuin käyttömaksuja, sillä on esimerkiksi paljon naisia joilla on pieni auto jolla he ajavat vain lyhyitä matkoja eivätkä kuluta paljon bensaa, mutta käyttömaksu olisi kuitenkin heillä yhtä suuri kuin ihmisellä joka ajaa paljon.

Hänen mielestää pitäisi myös poistaa autojen dieselvero ja samalla nostaa dieseli polttoaineen veroa. Hän oli huolissaan siitä, että verotus rakennetaan niin että se kuitenkin suosii uusia kaupunki maastureita suhteessa vähän vanhempiin vähemmän bensaa kuluttaviin autoihin...

Olen kiitollinen palautteesta ja tässä vähän lisää omista kannoistani autoverotukseen:

-Miten autoverotusta pitää mielestänne muuttaa?

Autoverotus on porrastettava päästöjen mukaan, jotta se kannustaa ihmisiä valitsemaan vähäpäästöisiä autoja. Biopolttoaineiden käyttöä on vauhditettava ja niiden käytölle on luotava kestävyyskriteerit. Dieselvero on poistettava. Suomen nykyinen autoilun verotusjärjestelmä on valitettavan typerä. Auton hankinnasta perittävä autovero ja käytöstä perittävä ajoneuvovero (käyttömaksu) eivät ota huomioon energiatehokkuutta ja päästötasoa. Vähäpäästöisiä autoja verotetaan siis yhtä ankarasti kuin runsaasti saastuttavia. Dieselautoja verottaja rokottaa jopa ankarammin kuin enemmän ilmastopäästöjä tuottavia bensa-autoja.

Teknologian kehittymisestä huolimatta autojen energiatehokkuus on edennyt hyvin hitaasti. Turvallisuutta parantavat tekniset ratkaisut ovat lisänneet autojen painoa, mikä lisää polttoaineen kulutusta. Kuluttajat valitsevat myös yhä isompia ja suuritehoisempia autoja. Vuosina 1980-90 autokannan keskikulutus pysyi käytännössä muuttumattomana kahdeksassa litrassa sadalla kilometrillä.

Vielä vuonna 2003 uusien bensa-autojen keskimääräinen kulutus oli melkein kahdeksan litraa ja dieselautojenkin kulutus runsaat kuusi litraa satasella. Monet kaupunkimaasturit kuluttavat selvästi enemmän polttoainetta kuin Fordin historiallinen T-malli (8-9 l/100 km).

Esimerkiksi auton painon putoaminen kymmenyksellä leikkaa polttoaineen kulutusta viisi prosenttia. Autoja voidaan keventää valitsemalla kevyempiä materiaaleja. Uudet komposiittirakenteet ovat sekä kevyempiä ja kestävämpiä kuin metallit.

Merkittävä tehokkuuspotentiaali on saavutettavissa hybriditeknologialla. Hybridiautot käyttävät sähkömoottoria kaupunkiajossa ja kiihdytyksessä, polttomoottoria taas maantieajossa. Akkuija ladataan jarrutuksesta saatavalla energialla ja osin polttomoottorilla. Amerikkalainen tutkimus kyseenalaisti äsken hybridi-autojen ympäristöystävällisyyttä verrattuna esim amerikkalaisiin kaupunkimaastureihin. Onko tämä viimeinen sana vai propagandaa? Ainakin asiaa on syytä kunnolla tutkia. Toivottavasti autoa kaipaaville ihmisille tulisi markkinoille aina ympäristöä vähemmän kuluttavia vaihtoehtoja.

Useat valmistajat ovat tuoneet markkinoille autoja, jotka syövät polttoainetta vain kolme litraa sadalla kilometrillä, ja jo 90-luvun alussa kehitettiin vaivaisella litralla kulkeva malli. Ilman kunnollisia taloudellisia kannustimia huipputehokkaiden autojen kaupallinen menestys on kuitenkin ollut heikkoa.

-Miten muutos pitää toteuttaa ja millä aikataululla?

Verotusta on melko yksinkertaista korjata niin, että se kannustaa ihmisiä valitsemaan energiatehokkaita ja vähäpäästöisiä autoja. Tämä voidaan toteuttaa porrastamalla auto- ja ajoneuvovero tiukasti päästöjen mukaan. Verotuksen ohella vähäpäästöisiä autoja voidaan suosia mm. julkisilla hankinnoilla ja ilmaispysäköinnillä.

Veron taso määräytyisi kolmena edellisenä vuonna myytyjen autojen keskimääräisen hiilidioksidipäästöjen tason perusteella. Pakettiautoille ja moottoripyörille vero määriteltäisiin samalla tavalla ajoneuvoluokan keskipäästöjen mukaan. Päästötaso suhteessa keskikulutukseen tulisi velvoittaa mainitsemaan selvästi myös kaikissa automainoksissa.

Biopolttoaineiden hiilidioksidia ei laskettaisi, koska biopolttoaineiden raaka-aineen kasvatuksen voidaan katsoa sitovan saman verran hiiltä, kuin vapautuu polttoaineen polttamisesta. Vähäpäästöisten veroluokkaan pääsisivät biopolttoaine-, sähkö- ja vetyautot sekä tavallisten autojen tehokkuudeltaan kaikkein terävin kärki.

Tämä muutos olisi jo pitänyt tehdä kauan sitten, eli se tulee toteuttaa mahdollisimman pian.

Vihreä eduskuntaryhmä on tehnyt vain kaksi välikysymystä tällä vaalikaudella. Ensimmäinen tehtiin minun nimissäni hallituksen epäonnistumisesta joukkoliikenteen edistämisessä ja toinen puheenjohtajamme Tarja Cronbergin nimissä hallituksen saamattomuudesta lapsiperheiden köyhyyden pysäyttämisessä.

Liikenneministeri Susanna Huovinen (sdp) on puhunut paljon ja kauniisti esimerkiksi tarpeesta lisätä joukkoliikenteen tukea ja pohjoisen yö-junien pelastamisesta, mutta mitään ei ole oikeasti tapahtunut. Päinvastoin joukkoliikenteen kilpailukyky on heikentynyt koko ajan.

Nyt viimeksi ministeri otti esiin tarpeen aloittaa junien henkilöliikenne uudestaan Uudestakaupungista Turkuun helpottamaan työntekijöiden siirtymistä Turun telakalle. Nyt todella toivon, että saamme muutakin kuin kauniita sanoja tällä kertaa. Asialla alkaa olla jo aika kiire, sillä nykyinen hallitus ei istu enää monta kuukautta.

Muistan hyvin viimeisen henkilöjunanmatkan Turun ja Uudenkaupungin välillä ja istuisin mielelläni ensimmäisessä vuorossa kun juna taas alkaa kulkea…

Ilmastonmuutoksen edetessä ensimmäinen välikysymyksemme koko ajan tulee tärkeämmäksi, mutta hallitus ei valitettavasti näytä välittävän siitä.  Toinen välikysymyksemme koski siis kasvavaa eriarvoistumista maassamme. Köyhyysrajan alapuolella elävien lapsiperheiden suuri määrä on todellinen häpeä maassamme, joka on nyt rikkaampi kuin koskaan ennen sitten sotien.

1990-luvun puolivälissä tehtyihin lamaleikkauksiin, me vihreät saimme lievennettyä lapsiperheille kohdistettuja leikkauksia 130 miljoonalla eurolla. On mielenkiintoista, kuinka tämä tekomme aina jaksetaan tunnustaa, mutta esittää se väärinpäin syyttäen meitä muihin ryhmiin kohdistuneista leikkauksista. Ei koskaan sen todellisessa muodossa. Vihreät pelastivat lapsiperheille 130 miljoonaa euroa vuodessa! Ja lisäksi saimme uuden päivähoitolain.

Lama voitettiin kansainvälisestikin arvioiden nopeasti, mutta laman seurauksia ei. Lipposen toisen hallituksen puolenvälin paikkeilla, siis yli viisi vuotta sitten, vihreät näkivät, että etenkin köyhimmät lapsiperheet ovat vaarassa syrjäytyä todella kohtalokkaasti. Ministeri Soininvaaran johdolla vuonna 2002 tehty lapsipoliittinen selonteko osoitti, että ongelmat olivat ylivoimaisesti suurimpia pienten lasten perheissä ja yksinhuoltajaperheissä. Siitä lähtien vihreät ovat vaatineet, että valtion talouden liikkumavara on suunnattava juuri heikoimmassa asemassa oleville. Vaan toisin on käynyt.

Vaikka valtiontalous oli ja on hyvällä tolalla, lapsiperheille on annettu lähinnä symbolisia eleitä. Samaan aikaan hallitus on poistanut esimerkiksi kokonaan varallisuusveron.

Kenellekään ei tässä vaiheessa voi tulla yllätyksenä, mitä tästä on seurannut. Suomeen on syntynyt lasten ja nuorten luokkayhteiskunta, jossa lapsilla ja nuorilla ei enää ole yhtäläisiä mahdollisuuksia kasvaa ja käydä koulua, harrastaa tahi löytää paikkaansa työelämässä ja yhteiskunnassa.

Nyt tarvittaisiin sosiaalista ilmastonmuutosta maassamme.

Juttelin eilen VRn edustajan kanssa siitä, miten superhyvä junayhteys Aasiasta Eurooppaan Venäjän ja Suomen kautta nyt tökkii Venäjän taksapolitiikan takia. Tämä junayhteys olisi muuten erittäin toimiva ja selvästi kasvava kuljetusreitti. Tänään pyysin SITRAn hallintoneuvoston kokouksessa pyysin Ahoa, jolla on nyt hyvät kontaktit SITRAn puitteissa Venäjälle, jatkamaan tämän reitin toteuttamisen edistämistä. SITRAlla on ollut korkean tason ja suorapuheinen logistiikkaseminaari Venäjällä. Mutta näin hyvä reitti kaipaa vielä enemmän paimentamista. Eli jatketaan työtä kaikilla mahdollisilla tasoilla...

Kiitos Risto Räikkä tästä kuvasta, jonka sain vain pari tuntia Critical mass -tapahtuman loputtua! Maailmassa löytyy onneksi paljon kilttejä ihmisiä, jotka tekevät palveluksia muille ilman mitään ilmeistä syytä...

Nyt voin näin vain joitakin tunteja Turun hienon Autoton päivä -tempauksen jälkeen näyttää muillekin iloista kulkuettamme. Ja meitä oli paljon!!!

Onneksi Turussa pyöräilijän perspektiivistä paljon on jo mennyt parempaan suuntaan, jos vertaan ensimmäisiin pyöräilytenpauksiin joihin osallistuin 90-luvun alussa. Silloin talvella pyöräilijää pidettiin vähän outona eikä mitään pyöräteitä pidetty kunnossa talvella. Jopa joitakin uusia pyöräteitä on ilmestynyt kaupunkiimme, mutta paljon on vielä tekemättä. Suunnitelmia on, mutta rahan puute hidastaa kevyen liikenteen parantamishankkeita Turussa.

Joukkoliikenteen osalta tilanne näyttää surullisemmalta. Valtio ei tue, muista EU-maista poiketen, yhtään suurten kaupunkien joukkoliikennettä Suomessa. Turussa lippujen hintoja uhataan taas korottaa sekä palveluja heikentää. Yksityisautoilu on lisääntymässä kaupungissamme ja joukkoliikenne on taantumassa. NÄIN EI VOI JATKUA!!!

Lämpimässä syyskuun illassa seisoimme joukko ihmisiä vilkuttamassa hyvästit yöjunalle matkalla Joensuuhun...

Jotenkin tuli vähän déjà vu -olo, kun muistelin vuotta 1991: silloin vihreät matkustivat viimeisellä junalla Turusta Uuteenkaupunkiin. Joskus tämä taistelu raideliikenteen puolesta tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan, vaikka myös taistelu tuulivoiman puolesta tuntuu joskus vaikealta...

Tässä lähettämämme lehdistötiedote

Jäähyväiset yöjunille

Tänään illalla seisomme Turun rautatieasemalla vilkuttamassa hyvästit näillä näkymin viimeiselle yöjunalle Turusta Joensuuhuun. Tätä junayhteyttä eivät tule kaipaamaan pelkästään turkulaiset ja joensuulaiset, vaan yhtä paljon radan varrella sijaitsevien kuntien asukkaat. Hekin ovat tarvinneet tätä legendaarista yhteyttä voidakseen kätevästi olla yhteydessä muuhun Suomeen.

Olemme todella pettyneitä hallituksen haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen satsata joukkoliikenteeseen, joka johtaa nyt muun muassa yöjunaliikenteen lopettamiseen reitillä Turku-Joensuu 3.9.2006 alkaen.

Yöjuna on monille ainoa tapa matkustaa edullisesti ja aikaa säästäen pitkiä matkoja. Yöjunaliikenteen lopettaminen ohjaa ihmisiä siirtymään auton tai lentokoneen käyttöön, mikä lisää huomattavasti energiankulutusta ja ilmastonmuutosta aiheuttavia hiilidioksidipäästöjä.

Liikenneyhteyksien karsiminen on kehnoa aluepolitiikkaa, koska se vähentää syrjäseutujen houkuttelevuutta asukkaiden, yritysten ja matkailijoiden silmissä.

Yöjunavuorojen lopettamista perustellaan niiden tappiollisuudella. Jos todella haluamme pysäyttää ilmastomuutoksen ja Itämeren tukehtumisen, niin joukkoliikennettä on tuettava. Jopa silloin kun se ei ole markkinavoimille kannattavaa.

Tavataan Turun juna-asemalla lauantai-illalla 2.9.2006 klo 20.58.

Janina Andersson (vihreä kansanedustaja joka rakastaa junia)
Mirka Muukkonen (Tulenkantajanaisten puheenjohtaja joka haluaa liikenteen raiteilleen)