Jag hade äran att öppna Carl-Gustav  Lilius utställning Årsringar i Hangö museum tillsammans med hans fru Irmelin Sandman-Lilius. Irmelin är en alldeles ljuvlig aktiv och engagerad kvinna som cyklar omkring på Hangö gator. Jag hoppas jag skulle kunna vara ens litet som hon då jag blir äldre. 

Irmelin och jag träffades senast då Una Wikléns dansgrupp uppträdde på ÅST:s lilla scen med dansteatern Kubb Karagg. Una och Irmelin är kusiner, vilket jag inte viosste då som 13-åring. Det var verkligen roligt att få träffas nu på nytt och verkligen prata litet mera och lära känna Irmelin och hennes dotter Mulle.

Carl-Gustav måste också ha varit en mycket intressant person, som det sku ha varit trevligt att lära känna. Hans förkärlek för balett och senare mera afro-dans syns i hans verk och det är kanske inte så vanligt bland äldre finländska män.Med Irmelins egna ord var han: konstnär, pappa, skulptör, störare, europé, författare, samhällsaktivist, poet, världsmedborgare, mumlare, med mera.

Vi gjorde också en promenad till Mini Lilium och bekantyade oss med detta lilla galleri, som nu är i farozonen p g s penningbrist. På väggen fanns där ett foto av Carl-Gustav Lilius i sjuttioårs ålder, där han poserade med en turkos t-skjorta med texten: FREE TIBET. Lilius konst och person är alltså mycket aktuell än idag och säkert ännu om hundra år.

Mitt förra veckslut var ganska fartfullt, för utom de regelbundna två fotbollsträningarna och söndagens barn & föräldrafotboll hade vår yngre pojke ännu en match på söndag förmiddag. Domaren var rejält försenad och då Kim fungerar som tränare, så måste jag inleda min nya karriär som fotbollsdomare. Det sku nog ingen ha trott om mig för 15 år sedan ;o).

Förutom dessa idrottsevenemang så njöt vår familj också av Crique de Soleils mycket estetiska och stämningsfulla multi-show. Utbudet var så stort och kraftigt, att man inte riktigt visste vart man skulle titta...Vår äldre pojke var dessutom med sin moffa på The Real Groups konsert, som alldeles tydligt gjorde stort intryck på honom.

Mitt kulturutbud kryddades också av en kulturell fest på Dynamo. Åbo Gröna Vänster och Feministpartiet vid Åbo Akademi ordnade en födelsedags fest studentkåren till ära som de kallade Kårens Alternativa Årsfest. Jag fick äran att hålla årsfesttalet. Programmet bestod av dikter, trubadurer, tal och dans...

Så det veckoslutet gick i ett nafs. Nu får barnen smälta det lugnt hemma på sitt sportlov och jag fortsätter med riksdagens dagsaktuella mindre och större tvister.

Tänään on ollut todella kulttuuripainotteinen päivä. Aamuni aloitin avaamalla Tyttöjen päivän Turun Kirjamessuilla kertomalla, mitkä kirjat teki vaikutuksen minuun tyttönä.

Samalla tuli pohdittua sitäkin, miten vanhojen tyttökirjojen arvomaailma on paljon suvaitsevampi kuin esimerkiksi 50-luvun poikakirjoissa. Olen viimeaikoina lukenut pojillemme äänen vanhoja poikakirjoja ja niiden rasistisuuden takia joudun välillä keksimään omaa tarinaa väliin, kun en voi lukea kaikkia kauheita tekstejä juutalaisista ja mustista.

Suoraan avauksen jälkeen osallistuin keskusteluun Kirjan Talo-projektista otsikolla "Inspiraatio - strategia vai tragedia? - voiko kirjallisuutta kehittää?". Mukana keskustelemassa olivat tutkija Siru Kainulainen ja kirjailija-kustantaja Ville Hytönen Savukeitaasta. Keskusteluamme johti läänintaiteilija Emma Puikkonen. Olen taas kerran otettu siitä sydämen palosta ja innosta, jolla turkulaiset tekevät elävää kulttuuria, vaikka kaupungin taloudellinen satsaus ja ehkä myös henkinen tuki ei aina ole paras mahdollinen. Turussa leijuu vielä selvästi jokin historiallinen sivistyksen liekki, joka saa ihmiset palaamaan halusta tehdä kulttuuria.

Tietenkin kirjamessuilta ja ruokamessuilta tarttui kaikennäköistä mukaan kotiin. Eniten innossani olen pellavaisesta vihreästä Uusi aika -olkalaukustani, joka kuuluu Agricola 2007 -tuotteisin. Sain äsken tekstiviestin Roosa Meriläiseltä, että hänkin oli ostanut samanlaisen laukun kuin minä. Se tuntui hauskalta, samaten kuin iltateetä odottava Piikkiössä tuotettu minttuhunaja...

Kirjamessuilta siirryinkin sitten Pyhän Henrikin ekumeeniseen kappeliin roadaamaan äänityslaitteita Kimin kanssa isäni kuorokonserttia varten. Joudun nimittäin toimimaan äänitysteknikkona, koska Kimi lähti Kouvolaan keikalle. Nyt on kaikki mikit ja piuhat paikoillaan ja luulen tietäväni, mitä nappeja minun kuuluu painaa. Konsertti alkaa pian ja ainakin ÅSMA:n treenit kuulostavat miehekkäiltä.

Valitettavast en ehtinyt tänään -95 junnujen jalkapallotekniikka kisoihin, mutta sain pojaltani iloisen raportin sieltä äsken. Ehkä se oli hänestä vain hyvä, ettei paikalla ollut isää tai äitiä...

Turun nuorisotoimi sai tuntea ylpeyttä eilen NRJ-radioaseman kanssa järjestämässään konsertissa. Meidän lapsia, nuoria ja joitakin vanhempiakin viihdytti mm. Antti Tuisku huippuhyvällä ja tyylikkäällä esityksellään. Hänen oma esiintymisensä oli erittäin hyvällä maulla toteutettu jokaista välispiikkiä myöten. Välispiikeistä paistoi itsevarmuus muttei kuitenkaan minkäänlaista ylimielisyyttä, mikä on joskus näissä piireissä harvinaista. Mutta selvästi paras anti Antin esityksessä oli tanssiryhmän ja hänen viimeistelty show.

Muutenkin ilta sujui mukavasti ja yleisö vaikutti iloiselta ja tyytyväiseltä. Kiva että nuorille halutaan tehdä näin laadukasta ohjelmaa.

Viime viikolla pidimme siis eduskuntaryhmämme kesäkokouksen Savonlinnassa, ja palaan vielä mahtavasti järjestettyyn kokoukseen. Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme junamatkan varrella metsämuseo Lustoon. Museoon tutustuimme Luston johtaja Timo Kukon opastuksella ja lisäksi kuuntelimme metsien suojelusta ja käytöstä alustuksia Metlan Punkaharjun yksikön johtajalta Juhani Häggmanilta ja Itä-Savon Metsäkeskuksen toiminnanjohtaja Harri Huupposelta. Sen jälkeen jatkoimme junamatkaa Savonlinnaan asti ja tapasimme paikallisia vihreitä ja muita paikkakuntalaisia Savonlinnan torilla.

Iltaohjelmana oli risteily Saimaan Pihlavedellä, aivan käsittämättömän upeissa maisemissa. Mukana risteilyllä oli mm. valokuvaaja ja norppa-asiantuntija Juha Taskinen. Hän opasti meidät hyljealueille ja näytti ainutlaatuisia vedenalaisia videoita saimaannorpista. Valitettavan monen kuvissa esiintyneen kuutin kohtaloksi koituivat kuitenkin verkot. Verkkopyynti on kielletty norppien keskeisillä pesimäalueilla, mutta sitä tulisi laajentaa edelleen ja siirtyä vaihtoehtoisiin tapoihin pyytää kaloja. Illan kohokohtana onnistuimme näkemään yhden maailman 280:stä norpasta, tai tarkemmin sanoen norpan pään :o).

Toinen päivämme oli varsinainen kokouspäivä. Valmistauduimme budjettineuvotteluihin Olavinlinnan upeassa Linnantuvassa. Kuvassa taustalla kokouspaikkamme Olavinlinna ja kuvan edessä mahtava uusi avustajani Riikka, joka aina yrittää pakoilla kameraa...:o)

Kokouksen päätyttyä edessä oli vielä 6,5 tunnin paluujunamatka, ja evääksi ostimme Savonlinnan torilta lörtsyjä.

Kiitos vielä upeista kokousjärjestelyistä kerimäkeläiselle kansanedustajallemme Helille, hänen avustajalleen Tiinalle, ryhmämme sihteerille Markolle ja paikallisille vihreille!

Onneksi mieheni ei soita Anna Erikssonin bändissä, sillä jokainen varmasti ihastuu Annaan. Tuleva uusi avustajani Riikka Kyläheiko on käynyt samaa lukiota Annan kanssa ja ihastunut Annan ääneen lukion kouluesityksissä. Päätimme lennosta käydä katsomassa ja kuuntelemassa Annan keikan Down by the Laituri-festareilla. Ja esitys oli todella nautittava sekä korville että silmille. Miten ihminen voi olla samalla niin viehättävä ja laulaa niin suurella voimalla ja tunteella?

Jotenkin tuntuu epätodelliselta kun pyöräilin kotiin ja ajattelin että olen eilen uinut kaksi kertaa äitini saaren ympäri Paraisten portilla ja nyt olen keskellä Turun todella sykkivää yötä. Kyllä elämä täällä saariston ja sopivan kokoisen elävän kaupungin sydämessä on aika ihanaa.

Äiti on suunnitellut myyvänsä saarensa vähitellen. Eli ehkä se oli viimeisiä kertoja kun uin meölkein hehtaarin kokoisen saaremme ympäri... Sitä tule kyllä ikävä.

Esiinnyin tänään noin 2,5 minuuttia Turun Nuoren Teatterin kesäteatteri-hupailussa Haarakonttori. Tanssin "ripaskaa" ja kerroin Itämeren saastumisesta... Roolihahmoni oli pizzakuski ja jokaisessa esityksessä tämä hahmo vaihtelee.

Teatterin omilla kotisivuilla kerrotaan, että Haarakonttori on Marika Vapaavuoren käsikirjoittama ja Juha Antikaisen ohjaama toimistomaailmaan sijoittuva hulvaton musiikkihupailu. Katsojat pääsevät sukeltamaan suoraan yrityksen hermokeskukseen, ja saavat todistaa aitiopaikalla, mitä tapahtuu, kun pääkonttori ilmoittaa siirtävänsä yrityksen toiminnan Kiinaan. Puhelimet pirisevät, johtoportaat narisevat ja faksit laulavat kun työntekijät ottavat ohjat omiin käsiinsä ja perustavat kukin oman Haarakonttorinsa. Luvassa taattuun tapaan hulvatonta menoa, hauskoja hahmoja, upeita asuja ja loistavaa musiikkia!

Ainakin minulla oli hauskaa :o). Paitsi kun en meinannut millään päästä perille Samppalinnan ravintolaan polkupyörälläni kun joen ranta oli suljettu DBTL:ää varten. Jouduimme jättämään pyörät lääniviraston eteen ja kiipeilemään Samppalinnan puiston kautta. 

Olen juuri nyt Porissa Suomi Arena tapahtumassa joka on sattumoisin Pori Jazzien kanssa samaan aikaan. Nyt istun kaatosateessa Suomen Pankin järjestämässä seminaarissa. Onneksi meillä on telttakatto päämme päällä.

Eilen kuuntelimme äitini kanssa m m Paul Ankaa ja Natalie Colia. Oli todella hauskaa rokata yhdessä kaiken ikäisten iloisten ihmisten kanssa. Paul Anka sai todella aikaan hyvän fiiliksen, vaikka pidän enemmän alkuperäisistä Bon Jovi ja Nirvana kappaleista kuin hänen Swing Rock-versioistaan. Omat säveltämänsä kappaleensa hän sai mielestäni paremmin svengaamaan ja etenkin hänen Barbara Streisandille ja Fran Sinatralle tekemänsä kappaleet toimivat todella hyvin ja orkesteri todella rokkasi :o)

Itse keikalla luulin My Way kappaleen olleen kokonaan myös hänen tekemä, mutta nyt tiedän että englanninkielinen käännös on hänen tekemä. Joka tapauksessa koko esitys oli hieno kokemus...

Valitettavasti hyvä musiikki jatkui vuorokauden ympäri, sillä hotellihuoneemme sijaitsi discon yläpuolella. Ensimmäiset tunnit kun yritin nukkua nautin hyvästä musiikista, sillä DJ:t soittivat lempikappaleitani, mutta kolmannen tunnin jälkeen tärisevä lattia ja tiskijukkien kehotukset pomppia eivät enää tuntuneet ollenkaan hauskoilta. Nyt olen kuitenkin kolmen tunnin yöunen jälkeen ihan pirteänä seminaarissa...

Tosi harmittavaa, että Risrokin nykyinen alue kärsii festareista. Linnut eivät tietenkään voi käsittää mikä hirveä melu heidän kotinsa on valtanut. Itse festarit olivat taas oikein onnistuneet. Ismo alanko ja Teho tekivät kahden miehen showllaan minuun suuren vaikutuksen. Etenkin shamaanimainen intiaanilaulu oli mahtava. Heidän olisi kannattanut lopettaa esityksensä siihen, sillä nyt encore vähän latisti heidän huipputunnelman rakentamistaan, joka vain kohosi taitavasti loppua kohti.

Maija Vilkkumaa on taattua nautintoa, joka lisääntyy vielä sillä kun katsoo nuoriamiehiä, jotka sydämensä kyllyydestä laulaa prinessaleikeistään ja muita tyttö-biisejä. Maija ei yritä olla muuta kuin tyttö ja se näköjään puree myös hienosti poikiin. Ei tarvitse olla seksipommi tai kova jätkä ollakseen katu-uskottava rokki-festareilla...

The Ark viihdytti ja hymy oli minullakin herkässä, paitsi kun räkä-kännissä olevat tytöt vaikuttivat siltä, että itsesuojeluvaisto on jo mennyt reippaasti miinuksen puolella. Onkohan siitä oikeasti mitään iloa kun silmät seisoo päässä, eikä varmanakaan muista seuraavana päivänä mitään?

Ruisrock ja 30 000 ihmistä sekä venematka M/S Janinalla oli yksi kesän hauskoja muistoja. Enempää kun yhden päivän väsyneet jalkani eivät luultavasti olisi kuitenkan jaksaneet ;o)

Nu på den andra medverkade många keramiker, På plats var min gamla bekant Veli Matti Simonen, vars udu-trummor jag länge drömt om. Anna Nyreen från Nagu var på plats med sina föräldrar och dotter. Johanna Sarparantas föräldrar var också med. Johannas vackra Vinterträdgårds kakel sku jag villa ha i mitt kök. Keramik har alltid spelat en stor roll i mitt liv genom att mamma sålde keramik och vi åt alltid ur keramik då jag var barn. Nu är min svärmors man Cornelius Colliander keramiker och vi kan hemma njuta av hans vackra föremål. Dessutom ska jag i sommar för tredje gången vara konferensier på Savi Palaa-evenemanget i Somero den 11.8. Där är keramiken igen i mittpunkten. Utställningen idag var vacker och så kommer säkert de följande också att vara. Grattis Åbolands hantverk r.f. för 70 fina år! www.gullkrona.fi

Kiasmassa keskustelimme tänään siitä miten taide voi uudistaa hyvinvointiyhteikuntaamme. Yksi esimerkki oli asunnottomien miesten taidekokemusten aikaansaaminen museovierailulla ja sen jälkeen heidän oma tilataiteen tekeminen asuntolansa pihalla Villa Novassa. Hankkeiden rakenteellisten kotipesien löytäminen on ongelma. Kenelle tällainen kuuluu? Taiteen läsnäolo kaikkialla ja dialogi on tavoite mutta yhteiskunnan sektoreihin jakautuminen on tässä este. Rahaoitus on ainainen ongelma, kun kysymyksessä on rajatapaus taiteen ja esim sosiaalipolitiikan välillä. Jouko Skinnari kehui sivuja www.toukokuu.com Päivi Lipponen kertoi miten mielenterveys järjestö oli antanut yhden ihmisen oma sairauskertomus, jonka ammattiohjaja oli työstänyt esityksesksi, joka oli vaikuttava. Kiasman pääsponsori tekee myös sellaista että kaikki työntekijät käyttävät yhden päivän viedäkseen vanhuksia hoitokodista Kiasmaan katsomaan. Nämä vanhukset eivät muuten olisi päässeet kokemaan tätä. Tämä oli taas mukava inspiroiva keskustelu taiteen tekijöiden ja organisojien kanssa.

Osalistuin eilen Taideakatemian opiskelojoiden keskusteluun oppilaitoksensa kriisistä kun rahat eivät enää riitä edes perusopetukseen. Samasta aiheesta puhuimme joku aika sitten Turun johdon kanssa kuten myös Akavan tilaisuudessa. Oli aika surullinen olo kun jouduin vain toteamaan, että monta vuotta on valtion tasolla pohdittu että taideopiskelupaikkoja tulisi vähentää työllisyden kanssa parempaan sopusointiin. Mutta Opetusministeriössä ei sitten näköjään haluttu tehdä näitä vaikeita päätöksiä, vaan rahaa on tasaisesti leikattu ja työnnetty vaikeat päätökset alaspäin. Nyt ne tehdään ilman koko maan kattavaa suunnitelmaa ja ilman kunnollisia kriteerejä. Jos oltaisiin katsottu työllistymistä koko maassa, niin Turun Taideakatemialla olisi paljon parempi tianne tänään kun nyt jossa asiat etenevät ilman mitään suurta suunnitelmaa :o(

Vi var tio stycken släktingar på Abba musikalen Mamma Mia och fastän jag var ganska trött efter vår partikongress så drog den medryckande musiken mig helt in i sin värld. Aldrig har jag sett en musikal med så bra musik förut. Storyn fungerade också förvånansvärt bra. Kultur är en effektiv energispruta då allting fungerar och man glömmer tid och rum...

Eduskunnan avajaisten oopperaesitys oli tällä kertaa Aulis Sallisen Punainen viiva. Vaikka esitys oli hyvä. niin en pystynyt nauttimaan siitä kun koko ajan tiesin, että lopussa perheen kaikki lapset kuolevat ja muutenkin oli kauhean ankeaa alusta loppuun saakka. Tällaista on valitettavasti ollut Suomessa. Tuntuu hieman absurdilta istua kalliissa oopperaesityksessä ja tulla muistutetuksi siitä, kuinka eriarvoisuus ja köyhyys on suuri vääryys. Kansanedustajien penkit ammottivaan suurelta osin tyhjyyttään katsomossa. Luultavasti syy tähän oli vaalien aiheuttama väsymys, eikä halu säästää valtion rahoja, sillä saman verranhan esitys maksoi vähemmällekin yleisölle.

Huomenna alamme kirjoittelemaan vastauksia hallitustunnustelija Matti Vanhasen kysymyksiin.Onkohan niissä mitään eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamisesta?

Eduskunnan viralliset päättäjäiset huipentuivat David Pownalin näytelmään Mestariluokka Helsingin kaupunginteatterissa. Valitettavasti sali oli turhan väljäästi kansoitettu ja kylmä, kun niin moni edustaja oli mieluummin vaalikentillä. Ilmastointi oli selvästi mitoitettu täydelle salille ja nyt olisi vilustunut luultavasti oikein kunnolla, ellen olisi väliajalla käynyt pukemassa villakalsarit jalkaan. Lasse Pöysti oli todella uskottava Stalinina ja hyviä olivat myös Esko Roine Prokofjevina ja Asko Sarkola Šostakovišina. Martti Suosalon esittämä Ždanov oli niin liiotellun inhottava että hän oli enemmänkin farssinomainen tyyppi. Pelottavan realistinen tunnelma sopi hyvin demokraattisen eduskunnan juhlaan, sillä diktatuurin mahdollisuus ei aina tunnu todelliselta kun demokratiamme haukutaan eri syistä. Onneksi meillä on sananvapaus ja mahdollisuus pelkäämättä kannattaa ketä haluamme ja kritisoida päättäjiä... Tämä systeemimme ei aina ole tehokas ja se maksaa myös jonkun verran, mutta vaihtoehdot eivät eivät todellakaan houkuttele tämän näytelmän jälkeen. Meillä päättäjien on vähintään neljän vuoden välein opittava nöyriksi. Sillä muuten me olemme nopeasti entisiä päättäjiä.

Olin äskein bar Rennossa Martti Wallasvaaran vaali-bileissä, jossa m m Suurlähettiläät esiintyivät. Oli todella rento ja hyvä fiilis, mukaansatempaavaa musiikkia, hauskoja puheita sekä asiaa m m omakotitalojen  lämmitysvaihtoehdoista sekä siitä miten tutkimuksen ja kuluttajan välillä tarvittaisiin välittäjiä, jotta tekniikan hyödyntäminen onnituisi niin optimaalisesti kuin mahdollista.

Tätä ennen olin Rannikkoseutu-lehden paneelissa Raisiossa, jossa yleisöllä oli todella paljon kysyttävää. Toinen paneeli tänään oli Auralan kansalaisopistossa, jossa keskityttiin vanhusten hoitoon.

PÅ förmiddagen var jag i Arken på Åbo Akademis studentkårs valtorg och lite på en timme hann jag också vara på stan och dela ut valmaterial. Tiden går alltför fort, Idag började redan förhandsröstningen!

Olen unohtanut mainita todella upean kulttuurikokemuksen Klubilla.

Fat Beat Sound Systems soitti niin mukaansatempaavaa ja ihanan sitkeää musiikkia, että olisin jaksanut tanssia vaikka kuinka kauan. Rytmi ja soundit olivat täysin paikallaan koko ajan.

Giant Robotsin keikka ei imenyt ihan yhtä tehokkaasti mukaan tanssimaan vaikka karismaattinen esitys muuten lumosi ja oli todella uskottava. Tällaisia kokemuksia lisää kiitos :o)

Avara, valoisa ja kodikas uusi Turun pääkirjasto on kuin tehty medäin kaikkien olohuoneeksi :o)

Avajaistilaisuudessa entinen arkkipiispa John Wikström piti taas erittäin antoisan puheen. Kun seisoin kauniissa avarassa tilassa ja katselin tuulessa huojuvaa puuta suurista ikkunoista, samalla kun Wikström puhui elämän tarkoiutuksesta, kulttuurista ja viisaudesta tunsin suurta onnea saada olla turkulainen. Tämä on valitettavasti aika harvinainen tunne kaupungissa, jossa toriparkki rakennetaan silläkin uhalla, että kulttuuripääkaupunkivuotenamme ainakin puolet torista on savinen kuoppa!

Suosittelen todella Tanssiteatteri Erin Samberi - tervalatinoa sisulla -teosta. Nauroin esimerkiksi ihan kippurassa, kun Eeva Soini esitti humalaista naista sambakarnevaaleissa.

Mukana oli vierailijana Taideakatemiasta Kaisa Rajala, jonka jännä rento ballerinamainen olemus superpitkine jalkoineen ja käsineen lumosi minut. Toivottavasti tulemme näkemään hänet vielä tämänkin jäkeen Tanssiteatteri Erin produktioissa!

En tiedä muistanko oikein, että Lassi Sairela aloitti joskus kilpatanssijana, mutta ainakin katsoessani hänen lattarityyliään, se olisi helppo uskoa. Tanssii tähtien kanssa -ohjelma kalpeni aivan!:o)

Eniten hämmästyttää se, miten Eri aina keksii uusia hauskoja ideoita. Eikö ideapankki koskaan tyhjene?

Olin eilen illalla bar Kuka:ssa (entinen Down Town) tuomaroimassa Impro-kilpailua. Paikka oli aivan loppuunmyyty ja tunnelma huikean hyvä!

Seuraava välierä on muistaakseni ensi keskiviikkona bar Kuka:ssa klo 19, mutta kannattaa tosiaan mennä ajoissa, sillä kaikki eivät mahdu sisään... Tuomariparina minulla oli Martti Wallasvaara ja tehtävämme oli todella hauska sekä vaikea.

Joukkueet heittäytyivät täysillä peliin ja luovuus sekä nopeaälyisyys tekivät minuun suuren vaikutuksen. Minäkään en erityisemmin pelkää mokaamista, mutta en pystyisi noin nopeasti kehittämään hulvattoman hauskoja kohtauksia.

Ensimmäinen tehtävä oli,että joukkueelle annettiin yleisön ehdottamat paikka, tilanne, henkilöt, joilla heidän oli esitettävä pieni kohtaus. Impron juontajan avustaja antoi sopivissa kohdissa yleisön keksimiä tyylilajeja. Tämän jälkeen joukkueet yrittivät pistää paremmaksi suurentelemalla toistensa tarinoita yleisön antaman aiheen pohjalta. Tarkoituksena oli kertoa aina parempi ja suurentelevampi juttu.

Ystävänpäivä-jutut menivät todella hervottomaksi ja yleisä ulvoi naurusta. Runonlausunta oli ehkä vaikein tehtävä. Joukkueen jäsen lausuu runon annetusta aiheesta, kuten Paavo Nurmen kirjoittama runo Rakkaani ja Freudin kirjoittama runo Isä. Hänelle annetaan yksi lappu, jossa on lause. Runon tulee päättyä tähän lauseeseen. Kaikkein nopeatempoisin ja luovuutta mittaava tehtävä on nimeltään Jäädy!

Annetaan alkutilanne, johon kummastakin joukkueesta osallistuu yksi. Joukkueen toinen kilpailija saa milloin tahansa keskeyttää kohtauksen huutamalla Jäädy!, jolloin hän ottaa kenen tahansa kilpailijan paikan, ja seuraavalla toiminnallaan pyrkii muuttamaan kohtauksen suunnan. Esineiden käyttötarkoitukset -tehtävässä sain aivan uusia ideoita esimerkiksi pyöräpumpun käyttötarkoituksista ;o)

Musiikkitehtävä taas oli aivan yhtä viihdyttävä kuin Idolsin alkukarsinnat... Jos kilpailijoiden taso pysyy näin korkeana niin suosittelen lämpimästi Improja! Juontaja Valtteri Lipasti on ainakin niin mahtavan hyvä, että jo ihan hänenkin takiaan kannattaa tulla paikalle.

Jag sitter flunssig och tittar på pojkarna och några pappor som tränar springning. Jag vågar inte riskera att springa med, då huvudet känns tungt och näsan är täppt.

Jag borde ha tagit med något att läsa här...

Under jullovet läste jag Kjell Westös Där vi engång gått. Sedan dess har jag inte läst något annat än arbetspapper :o(

Westös bok passar tyvärr väldigt bra att läsa som en varning just nu för hur det kan gå om man lever i ett verkligt klass-samhälle. Länge har vi levat jämställda i Finland, men nu lyfter tyvärr tudelningens obehagliga skepnad sitt huvud från kudden. I boken är t ex fotbollsspelarna hårt indelade i arbetarklassens och borgarnas lag. I dagens Finland ser det litet annorlunda ut. Bara de välbärgade familjernas barn i t ex Åbo har råd med de ca 1 000 euro/år som det kostar att höra till TPS.

Jag hade litet svårt att komma igång med Westös bok, men då jag äntligen började få grepp on alla de olika personerna så ville jag inte sluta läsa... Men vad ska jag läsa här näst....

Ihana ystäväni Irina Krohn oli kutsunut meidät Suomen elokuva säätiön vieraiksi kuuntelemaan ohjaajia John Websteriä sekä Markus Seliniä ja tietenkin säätiön puheenvuoroja elokuvan akuutista rahapulasta. Vaikka kaikki näyttää ulospäin hyvältä, niin käytännössä elokuvarahoitus on pienenemässä Suomessa kun YLE vähentää omaa osuuttaan. Ohjaaja John Webster olisi todella hyvä vihreä poliitikko, sillä hänen sydämensä on täysin mukana samalla kun asiatiedotkin ovat hallussa. Hänen tuleva ilmastopoliittinen dokumenttinsa on taatusti herättävä ja hauska. Se kertoo siitä, kun hän perheensä kanssa päätti elää ilman öljyä vuoden. Eli ilman bensaa, kerosiinia ja myös ilman muovia y m. Eli tämä filmi on katsottava heti kun se tulee elokuvateattereihin :o)

Gamla minnen väcktes på Kåren då jag fick glädjen att delta i en mycket avspänd och sångglad årsfest. De två sångledarna var så profsiga att jag inte sku bli helt förvånad om de hittar sig själva inom show-businessen inom en snar framtid. Det kändes emellanåt som om vi sku ha varit på Floras och BD:s gemensamma sits och inte på SF-klubbens årsfest ;o)

Tyvärr glömde jag att fota något till bloggen, men kanske jag får någon bild hit i efterskott. Efter att ha varit på en futsal-match på morgonen, en kärnkraftsdiskussion på dagen och då jag ska åka till Bangkok nu, så försökte jag att komma iväg hem i någorlunda god tid. Så på "jatkot" blev ca 8 minuter lång för min del... men ändå var ju klockan massor.

Min belevade bordskavaljer var SF-klubbens ordförande Anton Lagerstedt.

Foton: Benedict Slotte

Igår hade jag två kavaljerer på svenskadagenfesten i Åbo konserthus, min 6-åriga pojke och min litet äldre pappa. Programmet var alldeles tydligt gjort närmast för mig av oss tre, för Ruben Stiller och Lisa Nilsson hör till mina favoriter. Det märktes också på publiken att programet var planerat så här, för aldrig förut har jag sett så mycket jämnåriga med mig på en svenskadagenfest. Tack Ruben och Lisa för att ni båda bjöd så starkt på er själva. Min tro på att äkthet där man inte låtsas vara trovärdigare och sakkunnigare än vad man är varar längst. Dessutom är Rubens sjävlironi alldeles härlig. Då han bad om att bli kollektivt adopterad av oss finlandssvenskar, så tror jag att han redan många gånger om bevisat att han är mera finlandssvensk än många av oss. För en äkta finlandssvensk är inte rädd för att "moka" och skratta åt sig själv.

Vi var tretton stycken vänner och släktingar på ÅST:s Urinetown ikväll, som fyllde upp en hel rad. En nästan lika stor släkting-grupp satt några rader längre bak och firade min svärmors kusins 65-års dag.

Det här var en del av våra förra julens julklappar, som gick ut på att ge upplevelser tillsammans med vår familj åt olika släktingar. Så nu bjöd vi först på mat och sen på musikal...

Jag tror vi ska fortsätta med att ge upplevelser åt våra nära också den här julen istället för några prylar. Sloganen, Mera tid - färre prylar eller Enemmän aikaa - vähemmän roinaa, blir på det här sättet verklighet och alla verkar nöjda :o)

Firman piikkiin ensi-ilta on nyt ollut ja Johanna Sumuvuori oli daamini Club 51:ssa. Olipa taas kivaa ihailla omaa miestään lavalla. Parisuhteelle tekee ihmeen hyvää kun katsoo toista hänen nauttiessaan työnteosta. Eija Ahvo, Susanna Haavisto, Jaana Järvinen, Jussi Lampi ja Tatu Sihvonen hoitivat homman hienosti hyvän bändin säestyksellä. On todella kiva olla Kimin vaimona jossain eikä aina toisin päin!

Koko päivä messuilla rupeaa tuntumaan niin jaloissa kun silmissä. Ensin pieni rupatteluhetki lavalla ja sitten ilmastonmuutosesitteiden jakamista vihreiden osastolla. Meidän pihalta pomitut luomuomenat olivat loppuneet jo messujen toisena päivänä!

Kun me jaoimme ilmasto-faktaa ja Vihreitä Lankoja niin kokoomus jakoi karkkeja ja ilmapalloja. Kotiin viemisinä poikani osti Herra Oz -kirjan sekä mansikka-maito-trippejä, joita saimme maistaa.

Onneksi Ville-Veikko Mastomäen ja Elina Rantasen kanssa oli niin hauskaa jakaa matskuja, että mielelläni menen taas Osaava Nainen -messuille jonkun ajan kuluttua.

Pitäisiköhän meidänkin jakaa ilmapalloja siellä, kun nyt kokoomuspalloja oli ärsyttävän paljon kaikkialla. ;o)

Oli mukavaa nähdä otteita monesta eri Aurinkobaletin teoksesta, sillä en ole pitkään aikaan oikein raaskinut käydä missään heidän esityksessään lasteni takia. Kun muutenkin on pakko olla niin paljon poissa kotoa, niin oman huvini vuoksi en ole käynyt paljon missään moneen vuoteen.

Yllätysnumerona esitetty Kimppu sinisiä silmiä, olen kylläkin nähnyt 80-luvun alkupuolella, kun vielä kuvittelin että minustakin tulee tanssija... Silloin ahmin kaikkia esityksiä, joihin vain pääsin katsomaan. Sitten kun ymmärsin ettei minusta tulekaan tanssijaa, niin meni useampi vuosi niin, etten oikein nauttinut tanssi-esityksistä. Syy oli se, että olisin halunnut olla itse esiintymässä ja olin kateellinen niille jotka saivat tanssia. Nyt se aika on jo kauan sitten ohi ja lapsetkin hyväksyvät jo, että käyn joskus vain itseni takia katsomassa esityksiä. Eli ehkä tanssi, joka joskus oli elämäni ykkös-asia on taas palaamassa mukaan kuvioon? Olenhan nyt käynyt jopa ensimmäisellä Pilates-tunnillani...

Nuorimmalla pojallani oli tänään elämänsä eka keikka Konservatorion poika-muskarin kanssa. Oli kyllä aika nopeasti esiintyminen, kun heillä on ollut vasta kolme kertaa muskari..., mutta minkä sille mahtaa, että Turun-päivä on näin aikaisin syksyllä.

Meille oli annettu pukeutumis ohjeet poikien konserttia varten, jotka vähän harmittivat 6-vuotiastamme. Kaiken muun hän sulatti, mutta ettei saanut laittaa paikattuja mustia farkkuja jalkaansa oli vaikea niellä. Hieman huolissaan hän sitten kysyi ekan keikkansa jälkeen: "Ei kai mun ole pakko olla sitten yhtä paljon keikalla kun isi?"

Kaupunginteatterimme 60-vuotisjuhlia vietettiin lauantaina Elisabeth-musikaalin voimin, ja yleisö nautti suunnattomasti. Piste i:n päälle oli, että Mika Kujala, joka loisti Kuolemana, sai esityksen jälkeen Turun kaupungin vuoden 2006 taidepalkinnon, joka on arvoltaan 3 400 euroa.

Esitys oli todella visuaalinen elämys ja laulu sekä musiikki toimivat myös täydellisesti. Kyllä täällä Turussa osataan tehdä hyvää viihdettä!

Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertti Sigyn-salissa oli harvinaista herkkua; Moskovan kamariorkesteri ja nautinnollista saksofonin rentoa soittoa.

Kaunis viileä pianisti, Basinia Shulman, liikutti käsiään koskettimilla kun tanssija, ja kylmät väreet nousivat jo hänen ensimmäisen kappaleensa aikana, kun hän esiintyi yhdessä elämäniloa pursuavan saksofonisti Federico Mondelcin kanssa.

Illan ohjelmisto koostui seuraavista teoksista:

Boccherini: Sinfonia 6 "La casa del diavolo"
Glazunov: Saksofonikonsertto
Molinelli: Four Pictures from New York
Bizet-Schedrin: Carmen-sarja

Sinnemäen Annin ja Paasion Helin kanssa hengailtiin Ruisrockissa, ja meillä oli kertakaikkiaan niin hauskaa, että en hetkeäkään pohtinut esim. sitä, miten lapset voivat (he olivat tietysti turvallisessa hoidossa), vaan keskityin viettämään mukavaa päivää mukavassa seurassa.

Välillä on ihanaa olla ihan itsekäs ja unohtaa olevansa äiti, jolla tuntuu aina olevan jotain mistä pitäisi huolehtia.

Toivottavasti teemme tämän taas uudestaan ensi vuonna; kesäisestä rokkailusta onkin jo tullut miltei perinne (kuten alla oleva kuva jonkun aiemman vuoden Ruisrockista osoittaa...)!