Nyt olen auringossa seurannut kun Inter rökitti TPS:n ja tuulessa kun Åbo IFK pelasi tasan ennakkosuoikki SalPaa vastaan kakkos divarissa. Yhdestä yksityiskohdasta jäi huono jälkimaku TPS-Inter ottelusta, kun TPS:n pelaaja tahallaan astui Interin keskikenttäpelaaja Chatton haarojen väliin hänen maatessa kaatuneena selällään. Valitettavasti tuomari ei näköjään nähnyt tätä törkeää käytöstä, jota kuulemma kutsutaan merkkaamiseksi.

Aikuisten matsit ovat muuten olleet oikein suositeltavaa viihdettä, mutta kyllä omien junnujen seuraaminen voittaa kaiken muun ;o). Työmatkani takia missasin Åbo IFK:n oman turnauksen ja Kultanummi turnauksen, mikä todellakin harmittaa kun joukkueemme -95 pojat voittivat kultaa toisessa ja hopeaa toisessa rankkarikisan jälkeen -94 sarjoissa.

Ilokseni sain nyt eilen olla katsomassa kun poikamme voittivat Inter mustat 5-2. TPS mustille he sitä vastoin hävisivät. Valitettavasti Inter-pelissä oli myös jonkin verran tönimistä ja aggressioita, joita ilman jalkapallo olisi paljon hauskempaa kaikille. Tunteet selvästi kuumenevat helpopsti liiankin paljon matseissa. Jonkin verran se vain lisää jännittävyyttä, mutta liika on liikaa.

Förra söndagen tillbringade vi i Caribia med ÅIFK-95 pojkarnas futsal lag. De fick silver i vinterns distriktsserie, efter en match mot PiPS som slutade 4-2. Samma PiPS från Pikis hade också kommit till final i de ett år äldre pojkar -94:ornas serie. De fick inte spela med samma spelare i de bägge matcherna, så de hade valt sina bästa spelare mot oss ;o).

Efter pojkarna var det flickornas tur att spela final och ÅIFK flickor -95 vann Lundo med 1-0. Speciellt omnämnande vill jag ge åt deras målvakt som länge tappert höll sitt mål tomt trots hårda anfall. Nelly från Lundo var verkligen en hård anfallare, men Åbo vann!

Pojklaget hejade hela flickornas match så vilt och högljutt att bänkarna bara gungade. De var roligt att se hur flickornas vinst gladde alla pojkarna. Grattis och tack allihop för en rolig futsal-dag.

Vi har varit på Barkplan sen klockan 8.15. idag på Turun Weikots fotbolls-turnering. Hittills har Åbo IFK vunnit alla sina fem matcher. Nu har vi bara finalen kvar. Det har småduggat mest hela dagen, men humöret är på topp. Pojkarna spelar poker mellan alla matcher och ljudnivån här i omklädningsrummet är ytterst hög. Det är härligt avkopplande att stå under ett stort paraply och se på ivriga fotbollsspelare. Efter en vecka med gruvlags diskussion med minister Pekkarinen och u-landsbistånds diskussion med minister Väyrynen så är det hälsosam omväxling att hurra på plankanten. Sen har vår yngre pojke ännu träningar genast efter att finalen slutar klockan 18. Men dit får nog Kim gå utan mig. Sen cyklar jag nog hem och tänder en brasa. VI VANN GULD EFTER STRAFFSPERK och silver fick duktiga Pips.

Eilen olin katsomassa kun TPS rökitti FC Viikingit Turussa 5-0 ja TPS:n fanikatsomon into teki minuun suuren vaikutuksen :o)

Olin itse pelaamassa TPS:ää vastaan Turun kaupunginteatteri viikinkien puolella perjantaina ja viimeinen ottelumme Viikingit All Stars vastaan TPS päättyi 3-3. Eli Turun viikingit olivat selvästi paremmat kuin Hesan viikingit...

Meidän peli erosi kuitenkin normaalista sillä että pelasimme karvajalkapalloa ja tuomarikin oli aika puolueellinen ;o) Todella hauskaa oli pelata ja yrittää täysillä oikeita ammattilaisia vastaan, kun yleensä pelaan junnujen ja heidän isiensä kanssa. Sinänsä meidän junnut ja isät ovat kylläkin todella hyviä. Mutta kyllä Marco Casagranden ärsyttäminen puolustajana oli todella hauskaa ja One Armandiaa kai taklasin vähän liiankin kovin kun vastustaja sai siitä vaparin.

Illan lopuksi molemmat joukkueet saivat nauttia kaupunginteatterin viikinki musikaalista, jonka pääosan esittäjä pelasi myös omassa joukkueessan pelipaidassa, jonka selässä luki Luukka.

Seuraavana päivänä pyöräilin 18 km Itä-Turussa autottoman päivän "Polkua kaupunkiin" -tapahtumassa ja jatkoin sieltä suoraan Kupittaan 5 kentälle pelaamaan poikien ja isien kanssa. Olin todella heikoin lenkki siinä matsissa, sillä kunto rupes loppumaan pelin loppua kohden.

Tänään mene vielä katsomaan meidän -95 ottelua TPS blackia vastaan ja huomenna pelaan itse eduskunnan joukkueessa rokkareita vastaan Käpylän 3 kentällä. Eli ei päivääkään ilman jalkkista.

Igen en gång ordnades den traditionella Åbo Uniteds säsongavslutning på TPS stuga i Runssala. I år var fotograferingen av alla spelare på en gång en ny upplevelse. Förvånansvärt lugnt ställde alla de olika lagen upp sig och placerades utspridda på ett stort fält och fotografen stod på en kulle bredvid. Det verkade som om barnen bara sku bli fler och fler för varje år som går... Det är roligt att fotbollen föränar så många svenska familjer i Åbo.

 

De senaste veckorna känns det nu, som om de har varit en blandning av fotboll och massmedia.

De här bilderna är från Kimito gräsplanscup där vårt ena lag fick silver och de andra blev sjunde efter otrevliga benskador. Jag hade äran att fungera som cuppens beskyddare, vilket innebar ett tal som hördes över hela Amos-parken. Jag tänkte att min egen pojke blig generad då mamma pratar om fotis så att ingen kan undvika att höra det. Därför var jag nöjd över att han just då råkade vara och simma på folkhälsans strand.

Solen gassade båda dagarna och spel-glädjen smittade av sig på ett härligt sätt. Kimitoborna har en jätte fin talko-anda och speciellt maten var super lyckad. Sex euro per varje gott och hälsosmat mål mat är inte något vanligt.

 

Litet jobbigare var det, då Kim och jag litet i misstag blev ansvariga för Åbo IFK:s fotbollsskola. Två dagar underhöll och undervisade vi litet på 30 barn sex timmar per dag på en otroligt het Barkplan. Till all lycka kom några vuxna och sex stycken juniorer med och skötte skolan.

Vi hade barnen att doppa huvudena i vattenämbaren emellanåt, så att de inte skulle svimma av hettan under dessa värme-rekords dagar. Till all lycka gick allt bra och de flesta barnen verkade nöjda. Vi var totalt slut efter de här dagarna. Jag lyfter verkligen på hatten åt alla dagislärare och lärare som gör liknande arbete hela tiden...

Vädret var mycket kallare då vi i juli simmade bastu-maratonen från bastu till bastu i Kims släkts sommarparadis Bergvik. I år var åtta av nie bastun uppvärmda och hade något gott att bjuda på oss simmare.

Ganska kallt var det också då Kim och jag simmade två varv runt min mammas ö för några veckor sedan.

Rejät regnigt väder har det nästan varit under alla de massmedia grejer jag varit med om. Den här sommaren har jag givit flera intervjuer tror jag än någon sommar förut. Vi cykla i ösregn och pratade om cykling i morgon TV och sen rodde jag i ösregn och pratade om Östersjön för FST. Litet uppehållsväder var det då Åbo TV bad mig berätta om mitt barndoms Åbo. Sen ösregnade det igen då Eeva tidningen skulle ta foton utomhus. Få se hur det går då Kodinkuvalehti kommer nästa fredag...

Nu har det varit så vackert väder länge, att vi klockan 11.45. en solgassande dag gick för att se på  den dystar nya Harry Potter filmen. Den påminde skickligt oss människor om riskerna att vi blunder för världens ondska och hot för att vi inte vill ta tag i problemen i tid... En mycket sevärd film, som man inte blir upprymd utan snarare deppig av.

Jalkapallo on taas täysillä mukana. Kesätauon jälkeinen ensimmäinen ottelu oli tänään sateisessa Halikossa. Järjestäjäseuralla FC Halikolla oli erittäin mukavat puitteet ja ei johtunut pelkästään voitostamme, että retki oli nautinnollinen. Meillä katsojilla oli hieno katettu katsomo ja ruohokenttä oli upeassa kunnossa. Samaten WC:t olivat harvinaisen siistit. Ehkä yksi syy FC Halikon hyvään toimintaan on vahvan vihreän vaikuttajan varapuheenjohtajuus seurassa ;o). Kiitos mukavasta illasta.

Fotot är taget av Pia Kankare under senaste Aura Cup med härlig junior fotboll. Förutom fyra dagar där har vi också varit aktiva åskådare i Pepsi Soccer Cup, Alastaro turnering o s v. Spännande fotbollsmatcher har jag fått njuta av så mycket nu, att TPS mot Tampere United kändes som en liten match, fastän de är etta och tvåa i ligan.

Min egen kondis försöker jag litet få upp också, fastän jag hittills kanske ändå läst mera än sportat. Vi spelade föräldrar mot barn på Satava gräsplan och jag var högerback och följde vänster anfallare som en skugga överallt. Litet har vi joggat också men bästa resultatet har korgbollskastningen hittills gett. Vi är många som försöker kasta korg och om någon lyckas måst alla de som inte lyckats göra armhävningar, magmuskelträningar eller något annat jobbigt. Enadera är jag inte speciellt bra på att kasta korg, eller så är de andra bra, för jag hamnar allt som oftast att kämpa så att musklerna darrar... och det känns ännu några dagar efteråt.

I förrgår var vattnet så varmt att vi kunde spela vattenboll länge utan att frysa. Det ger också kondition att kämpa om en boll i vattnet och sen emellanåt simma långt ut i kapp med Kim ;o)

I går åkte vi till Virkby och hälsade på min mommo. Hon var väldigt länge sportig och höll igång, men nu rör hon sig med rollator. Tiden går och vi blir alla gamla.

Våra pojkar har nu fotismatcher och -kupper hela tiden, så att tiden inte räcker till nästan något annat. Idag hade jag ansvar för buffeten på matchen och kaffet, som Kim kokat, tog tyvärr slut före halvleken. Munkarna jag köpt på Helsingfors tågstation gick inte åt, så jag gav dem åt lagets spelare efter att de vunnit över ett år äldre PIFens pojkar, som var jättestora i förhållande till våra spelare.

Fredag, lördag och söndag tillbringade laget på Kuppis konstgräsplan och tyvärr skadade sig flere pojkar ganska illa. Det var nog en jätte skillnad att se på ÅIFK -95:ornas matcher jämfört med Åbo United -00:ornas spel. Det är otroligt vad fem år kan påverka lagspeles utveckling. Det är en viktig lärdom för livet, som spelarna får då de inser att lagspel gårut på att lita på varandra, dela på ansvaret och passa åt varandra. 00:orna springer i en klump och glömmer att sparka bollen ;o)

ÅIFK:n jalkapalloturnajaiset sattuvat aina olemaan juuri sinä viikonloppuna, kun sataa räntää :o(

Meidän onneksemme -95 sarja on Impivaaran hallissa eikä ulkona kuten muut. Siksi hieno buffetimmekin toimii oikein hyvin. Olemme niin ylpeitä, kun saimme aikaan arpajaisetkin ja myymme hedelmiä ja hienoja täytettyjä sämpylöitä munkkien ja muun makean lisäksi...

Olimme klo 7.50 aamulla laittamassa sämpylöitä valmiiksi ja nyt käymme vaan kotona syömässä, sillä viimeinen peli on klo 19. Ja huomenna taas jatkuu. Huomenna on myös nuoremman poikamme ekat treenit ulkokentällä Åbo Unitedin -00 poikien kanssa.

Tuntuu varsin hyvältä ajatella välillä jalkapalloa ja lapsia, eikä koko ajan vaan veroja, budjettia sekä poliittisia vääntöjä.

 

No nyt on sitten hiihdetty perheen kanssa Impivaarassa ja Lausteella ja muut vielä ilman minua Paraisilla. Alkuviikosta kävimme uimassa sekä jalkapallotreeneissä. Eilen laskettelimme Teijolla ja kävin vielä illalla tanssimassa mukavan vihreän porukan kanssa. Nyt kyllä selkä ja niska tuntuvat jäykältä enkä tiedä miten pärjään vielä huomisissa jalkapallojoukkueen juoksu treeneissä... Täytyy vain yrittää venytellä ja nauraa itselleen :o)

Tänään joukkueemme järjesti turnajaiset johin olimme kutsuneet TPK sekä Inter -95 pojat. Valitettavasti omat kaksi joukkuettamme joutuivat pelaamaan vastakkain pronsista. Olisi ollut hauskempaa jos pojat olisivat saaneet pelata kaikki kolme peliänsä vieraita joukkueita vastaan. Mutta sellaista sattuu.

Fireball turnauksen voittajajoukkueen eli  TPS:n kapteeni Ville Lehtonen kantaa tässä Ian Rushin hänelle äsken antamaa pokaalia iloisena joukkueelleen.

Alla olevassa kuvassa Honka taistelee vielä tulisesti voitosta, mutta onni oli TPS:n puolella :o)

Minulle tärkein pelaaja tässä turnauksessa oli kuitenkin Interin uusi pelaaja vuonna 1990 syntynyt Felix Åkerlund. Suuri kiinnostukseni johtuu siitä, että hän on pelannut aivan samoissa seuroissa Åbo United ja Åbo IFK kuin oma poikani ;o) Lisäksi hänellä on ollut viisi vuotta sama juniorivalmentaja Kai Lallukka, joka nyt valmentaa poikani joukkuetta.

Mielestäni Felix oli tämän päivän tähtipelaaja ja kerroin sen myös hänen entiselle valmentajalleen kun kävimme kesken turnauksen Impivaara hallissa -95 poikien tavallisissa lauantai-illan treeneissä.

Fireball-tapahtuman kansainvälinen ystävyysottelu pelattiin juuri ennen itse turnauksen finaaliottelua. Fireball All Stars koostui kokeneista jo aktiiviuransa lopettaneista huippupelaajista. Vastaansa All Stars -joukkue sai tapahtuman yrityscupin voittajajoukkueen Lemminkäisen.

All Stars joukkueeseen kuului neljä erityisesti Englannin Liverpoolin kaupungin joukkueissa loistanutta pelaajaa. Ian Rush ja Ronnie Whelan muistetaan nimenomaan Liverpoolin punapaidasta, Peter Reid ja Kevin Ratcliffe puolestaan Evertonin sinipaidasta.

Timo Nummelin ja Petri Sulonen edustavat TPS-historiaa, Steven Pollack muistetaan Turussa FC Interin topparina ja Atik Ismailia, Alexei Eremenkoa ja Markku Palmroosia yhdistää menestykäs HJK-ura. Raitapaitoja siis kaikki.

Atik Ismail oli ottelun hauskin pelaaja, mutta hän ei ollut pelkkä hauskuuttaja vaan hän teki myös kaksi maalia. Ottelun ensimmäisen maalin syötön hän toimitte perille ensin jonkun matkaa pallo paitansa alla ;o) Ian Rush teki hattu-tempun. Mutta pelin tempo oli kylläkin varsin hidasta verrattuna päivän muihin otteluihin.

Våra pojkar Åbo IFK -95 halva lag spelade igår 1-1 mot TPS -95. Före matchen var vi litet oroliga för hur spelet skulle gå då tre aktiva pojkar var sjuka, men vi fick några inhoppare och spelet blev en njutning att se på.

Det är jätte givande att höra på tränarens mycket pedagogiska förklaringar innan matchen och sen se att spelarna faktiskt förstått vad han menade. Vi har haft verkligen god tur att då vi fått en lugn och mycket sakkunnig tränare.

Eilen ÅIFK -95 keltaisilla oli futsal-turnaus Alastarolla ja minullakin oli harvinaisen tärkeä rooli, tai tarkemmin sanottuna jalassani olleilla lenkkareilla oli tärkeä rooli ;) Oikean laitahyökkääjän toinen sisäpelikenkä kokoa 35 oli jäänyt Turkuun, mutta onneksi minulla oli jalassani mummoltani perimäni tennistossut kokoa 37. Nämä ylisuuret tossut jalassaan hän pelasi todella hyvin ja teki ainakin neljä maalia. Soitin mummolleni, joka asuu palvelutalossa Virkkalassa ja kerroin hänen tossujensa voimasta ja kiitin taas kerran lempilenkkareistani, jotka perin häneltä kun autoimme hänen muutossaan juuri tähän palvelutaloon jokunen vuosi sitten. Mummoni nauroi ja kertoi tennistossujen olevan noin 50 vuotta vanhat. Joukkueemme voitti kaksi peliä ja pelasi tasan Alastaron pienen, mutta todella vahvan joukkueen kanssa. Heillä oli varsin hyviä tyttöjä joukkueessaan, joista yksi teki toisen heidän kahdesta maalistaan.

Tyypillistä - kun joululoma alkoi niin kurkkuuni alkoi sattua ja nyt ääni on jo useamman päivän ollut käheä. Näin toivottavasti saan hoidettua talvi-flunssani loman aikana.

Uskaltauduin kuitenkin eilen jääkiekkoa pelaamaan ja yllätin muut ja etenkin itseni tosi hienoilla syötöillä... On hauskaa miten helposti kentällä löytää halukkaita poikia ja isiä, joiden kanssa saa hyvän pelin aikaiseksi. Joulupukki oli tuonut vanhemmalle pojallemme lupauksen uusista luistimista, jotka ostimme hänelle eilen. Hän valitst erittäin kovasti käytetyt luistimet, jotka selvästi ovat olleet jonkun ahkeran jääkiekkoilijan käytössä. Nyt uskomme että näihin luistimiin on jäänyt edellisen käyttäjän vauhti.

Tänään menemme impivaaran jalkapallohalliin pelaamaan joukkueen vanhemmat ja lapset yhdessä. Säälin Kimiä, joka on keikalla Caribiassa eikä pääse mukaan pelaamaan... Saan siis laittaa hienot punaiset nappikseni jalkaan ja toivoa, että syöttöni toimisivat yhtä hyvin kun eilen jäällä ;o)

Igår klockan 8.15. på morgonen var vi i Nunnavuori bollhall med vårt nya footbollslag inom Åbo IFK. Klockan 9 spelade pojkarna mot Kaapo och vann. Sen måste jag tyvärr redan ta mig iväg till en politisk diskussion, så jag missade matchen mot Pips. Ett textmeddelande berättade att vi förlorat den. Futsal är nog ett ganska annorlunda spel än fotboll. Man har varken tid att tänka eller dribbla länge. Snabba passningar och hårt tempo är det som gäller. Vi har så många pojkar i laget, att de inte riktigt hann bli varma i kläderna innan matchen redan var slut...

Tuija Brax sanoi, että minun pitäisi nappulajalkapallohulluna mennä edustamaan meitä vihreitä huippu-urheilufoorumiin. Kun saavuin paikalle, näin vain yhden toisen kansanedustajan ja pohdin oliko tämä oikea valinta käyttää arvokkaita tunteja... Puheenvuorot olivat kuitenkin niin mielenkiintoisia, etten enää yhtään harmittele päätöstäni. Yksi alustajista oli Kansainvälisen olympiakomitean markkinointipäällikkö Timo Lumme, joka viisivuotiaana muutti pois Suomesta, mutta puhuu vielä sujuvaa suomea.

Kun hän kertoi sponsoreista, niin en voinut olla kysymättä onko Coca-Cola ja Mc Donaldsin ruoat urheilijalle suositeltavaa ravintoa, kun nämä kuuluvat kisojen pääsponsoreihin. Hän vastasi, että nämä firmat ovat sitoutuneet 15 vuoden perspektiivillä parantamaan nuorten syömistottumuksia.

HMMMM... sinänsä hyvä asia, mutta kun edes lapseni eivät tänä päivänä suostu syömään hampurilaisia tai juomaan kokista, koska tällainen pikaruoka ei heidän mielestään ole terveellistä, niin miksi nämä firmat saavat antaa mielikuvan, että  pikaruoka kuuluu urheilumaailmaan tai että se olisi jopa suositeltavaa ja terveellistä ravintoa?

Hämmästyin hieman kun Turun Sanomien urheilusivuille ilmestyi STT:n uutinen tästä urheilu-seminaarista, jossa kerrottiin, että Timo Lumme asetettiin tukalaan tilanteeseen kyselemällä juuri näistä kola- ja hampurilaissponssoreista... eli kysymystäni ei siis pidetty ihan turhana :o)

Om inte min yngre pojke börjar spela fotboll i lag, så var det idag sista gången jag deltog i Åbo Uniteds säsongavsluning. I så fall är det vemodigt, för vi har haft en så jätte stor glädje av Åbo United.

Idag fick jag också spela med i vår traditionella match med föräldrarna mot pojkarna. Och om igen märkte jag att jag är mycket bättre på att störa andras spel, än att bygga upp det själv. D v s att jag kan var en nästan effektiv back, men att passa och skjuta mål klarar jag inte alls av...

Jag hoppas innerligen att mina prestationer i lagspel på den politiska arenan är mera uppbyggande än de jag presterar på fotisplanen ;o) 

Hela lördagen och söndagen spelade Åbo United i Jukka Paatelos minnes-turneringen och imorgon har vi ännu en match mot Hirvensalo. Hur ska pojkarna orka då en skadade stortån, en har rivit sönder sina knän, en har ont i magen, en har ont i hälen och alla är verkligt trötta? Och hur ska vi föräldrar orka efter alla dessa rysar matcher som slutade med straffsparkar? Det har sällan varit så här spännande på någon turnering...

Snart är vår tid i Åbo United slut och vi övergår till Åbo IFK. Hoppas vi kommer att ha det lika roligt tillsammans i vår nya förening. Det är lustigt vilken gemenskap en boll och en hop pojkar kan få till stånd för både pojkarna själva och alla de vuxna, som sköter om pojkarna.

TPS-Inter ottelussa ei tullut yhtään maalia :o(

Isäni ja Alec jaksoivat kuitenkin katsoa tarkkaavaisina, Aron sen sijaan tykkäsi enemmän pyöräilystä kentälle ja kotiin.

Minun täytyy myöntää että nappula-ottelut herättävät vahvempia tunteita kuin tämä.

Hangö sandstränder är ljuvliga och inga blå-gröna alger!

Fotis och simning dagarna långa och trevliga föräldrar att umgås med, vad kan man mera önska sig?

Ja förresten gick matcherna jätte bra också, vilket känns förvånansvärt viktigt.

Mera info om turneringen här!

Sommarens höjdpunkt: Dalecarlia-cuppen i Borlänge!

Fotboll, simning och slappande med hela gänget av föräldrar och barn. Första gången kunde hela vår familj vara med och Kim stortrivdes också, då han fick leka för fullt, fastän han var litet nervös för sin egen match mot de andra lagens tränare, som t ex brasilienare, argentinare, ester och förstås svenskar.
Vårt favorit motståndar lag var dalakurdernas spelglada grupp, fastän så klart Argentina och Brasilien var stora upplevelser, som pojkarna säkert aldrig glömmer!