En olekaan kirjoittanut tänne vielä kirjallisesta kysymyksestäni järviruo'on hyödyntämisestä. Jätin maaliskuussa kirjallisen kysymyksen, jossa kysyin: "Mitä hallitus aikoo tehdä edistääkseen järviruo'on hyötykäyttöä, joka samalla vähentää vesistöjen rehevöitymistä?". Itse aiheesta kirjoitin blogissani jo aiemmin. 

Sain Etelä-Afrikan matkani aikana ministerin vastauksen kysymykseeni. Alla kysymykseni ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen vastaus. Oli mukava huomata, että ministeri oli suhtautunut aiheeseen positiivisesti, ja erityisen ilahtunut olin vastauksen viimeisistä lauseista: "Hallitus aikoo selvittää mahdollisuutta edistää järviruo´on hyötykäyttöä maatalouden ympäristötuen avulla sekä mahdollisuutta käynnistää pilottihanke, jossa testataan järviruo´n korjuuketjua."

Toivottavasti tämä asia lähtee nyt tosiaan etenemään. Joskus pieneltäkin kuulostavilla asioilla voi olla isoja vaikutuksia.

KIRJALLINEN KYSYMYS 195/2008 vp
Janina Andersson /vihr ym.

Järviruo'on hyötykäytön edistäminen

Eduskunnan puhemiehelle
 
Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hallinnoima kolmivuotinen EU:n Interreg IIIA:n hanke "Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa" on päättynyt äskettäin. Hankkeessa tutkittiin järviruo"on hyötykäyttöä, jossa merkittävässä roolissa olisi järviruo"on hyödyntäminen bioenergiana. Järviruo"on käyttö bioenergiana samalla parantaisi työllisyyttä ja hyödyttäisi vesistöjä.

Järviruoko on laajalle levinnyt kasvi rannikollamme. Varsinais-Suomen kunnissa keskimäärin 1 % pinta-alasta on ruo"on peitossa. Järviruoko viihtyy parhaiten rehevissä vesissä, ja erityisesti maanviljelyksen aiheuttama ravinnekuormituksen kasvu on johtanut ruovikkojen merkittävään laajentumiseen viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan ruo"on hyötykäyttö maataloudessa on loppunut lähes kokonaan.

Ruovikkostrategian mukaan Etelä-Suomen rannikkoalueen noin 30 000 ruovikkohehtaarista arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiana ja rakennuskäyttöön ja 7 500 hehtaaria tulisi kunnostaa merenrantaniityiksi. Yhdellä hehtaarilla kasvaa vähintään 5 tonnia ruokoa, ja yhden hehtaarisadon on arvioitu vastaavan energiasisällöltään 1,5-2 sähkölämmitteisen omakotitalon sähköntarvetta.

Järviruokoa voidaan energiakasvina verrata ominaisuuksiensa puolesta ruokohelpeen. Ruokoenergiaa voidaan tuottaa muiden biomassojen tavoin joko polttamalla kuivana biomassana (sellaisenaan tai jalostettuna pelleteiksi tai ruokopaaleiksi) tai tuottamalla tuoreesta ruo"osta biokaasua mädätysprosessin kautta.

Järviruoko sitoo tehokkaasti rantaveden ravinteita, ja siksi oikein tehdyllä korjuulla voidaan poistaa vesistöistä ravinteita. Samalla voidaan siis sekä saada bioenergiaa että vähentää vesistöjen ravinnepitoisuutta.

Ruovikkostrategiassa esitetään myös muita käyttömahdollisuuksia järviruo"olle, ja näistä merkittävin on sen käyttö rakennusmateriaalina. Ruokokatoille on jo olemassa markkinat Keski-Euroopassa.

Järviruo"on hyödyntämisessä merkityksellinen vaihe on ruo"on niitto. Oikein tehdyllä niitolla voidaan ravinteita kerätä tehokkaasti vuosittain, mutta väärin tehtynä niitto ei hyödytä tai se jopa haittaa vesiensuojelua. Biokaasutuotannolle ja ravinteiden keräämiseksi vesistöistä paras niittoaika on loppukesällä ja polttomateriaalia varten talvella.

Koska korjuuvaihe on kriittinen ruo"on hyödyntämisessä, tulisi korjuumenetelmiä kehittää ja luoda korjuuketjuja. Järviruo"on hyödyntämisen edistämiseksi tulisi kartoittaa myös muun Suomen korjuukelpoiset ruokovarat sekä selvittää parhaat menetelmät kaikkien kotimaisten biopolttoaineiden (ruoko, ruokohelpi ja olki) korjuuseen ja polttoon. Järviruo"on bioenergiakäyttöä edistäisi hallitusohjelmaan kirjatun biokaasulla tuotetun energian syöttötariffien lisäksi energiakasvituen ulottaminen koskemaan myös energiakäyttöön tulevia ruovikoita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä edistääkseen järviruo'on hyötykäyttöä, joka samalla vähentää vesistöjen rehevöitymistä?
Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2008

Janina Andersson /vihr
Erkki Pulliainen /vihr
Jouko Laxell /kok

Vastaus:
Eduskunnan puhemiehelle
 
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Janina Anderssonin /vihr ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 195/2008 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä edistääkseen järviruo´on hyötykäyttöä, joka samalla vähentää vesistöjen rehevöitymistä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

EU:n komission ehdotuksessa uusiutuvan energian puitedirektiiviksi Suomelle asetettiin tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuutta 38 % loppukulutuksesta. Tavoitteen saavuttamiseksi on tarkasteltava kaikkia käytettävissä olevia keinoja ja raaka-aineita. Järviruoko on arvokasta biomassamateriaalia ja sillä voidaan edistää myös vesiensuojelua, jos sen niitto ja keruu tehdään oikea-aikaisesti. Oikein tehdyllä niitolla voidaan kerätä ravinteita vesistöistä merkittäviä määriä.

Kolmivuotinen, jo päättynyt Interreg IIIA -hanke "Suomen ja Viron ruovikkostrategia" pyrki löytämään yleissuunnittelun avulla optimaalisen tasapainon ruovikkojen säilyttämisen, niiden poistamisen ja merenrantaniityiksi peruskunnostamisen välillä. Hankkeessa arvioitiin, että Etelä-Suomen 30 000 ruovikkohehtaarista noin 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiana ja rakennuskäytössä sekä 7 500 hehtaaria olisi mahdollista kunnostaa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiksi merenrantaniityksi. Kun yhdellä hehtaarilla kasvaa vähintään 5 tonnia ruokoa, ja yhden hehtaarisadon on arvioitu vastaavan energiasisällöltään 1,5-2 sähkölämmitteisen omakotitalon sähkötarvetta, on käytettävissä oleva 12 500 hehtaaria energiasisällöltään merkityksellinen.

Ruokoa voidaan käyttää silppuna puuhakkeen kanssa ja sitä voidaan paalata ja pelletöidä. Myös kesäruoko kelpaa lähitulevaisuudessa biokaasukäyttöön. Yhdellä leikkuulla pystytään saamaan talteen noin 4,5 kg fosforia ja 50 kg typpeä hehtaaria kohden. Muutaman vuoden talvikorjuun jälkeen voidaan materiaalia hyödyntää kattorakentamiseen, kun ylivuotista ruokoa ei ole seassa. Ruovikoiden ravinteita ja hiiltä voidaan sitoa pitkäksi aikaa kattoihin ja eristemateriaaliksi.

Hallitus aikoo selvittää mahdollisuutta edistää järviruo´on hyötykäyttöä maatalouden ympäristötuen avulla sekä mahdollisuutta käynnistää pilottihanke, jossa testataan järviruo´n korjuuketjua.

Helsingissä 10 päivänä huhtikuuta 2008

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Östersjöns och speciellt Skärgårdshavets situation och möjliga åtgärder har jag på senaste tid diskuterat med Pargas gröna och i Obs aktualitetsprogrammet. Båda diskussionerna handlade långt om hur vi kunde göra jordbrukets miljöstöd bättre styrande, så att det verkligen minskar effektivt näringsutsläppen i Östersjön.

Forskningsresultat visar nu att det nuvarande miljöstödet inte varit effektivt utan snarast fungerat som ett direkt inkomststöd. Det här systemet kan vi inte ändra på förräntidigast år 2013, men tills dess kan vi få tillstånd förbättringar med hjälp av lokala specialprojekt. Nu har vi ju på gång ett specialprojekt längs Auraå och Euraå där man skräddarsyr personligen skyddsåtgärder för varje gård. En viktig sak att minnas, är att ca 80% av alla näringsutsläpp kommer från sluttande marker vid vattendrag. Då dessutom dessa mest avgörande utsläpp med tanke på Östersjön sker i Syd-Västra Finland så borde man ju verkligen styra stöd pengarna till dessa mesta avgörande problemområden.

I Pargas kom vi fram till att vi borde föreslå att den nya skärgårdsstaden Havskronan/Pargas eller vad den nu ska heta borde anhålla om att få ett likadant vattenskyddsprojekt som det vi nu har längs Auraå. Det allra mest frustrerande är att jag redan i början av 1990-talet talat och skrivit om just detta att miljöstödet inte är tillräckligt styrande för att verkligen rädda Östersjön. Varför ska det alltid gå så långsamt att få tillstånd effektiva styrmedel för att rädda våra hav och vårt klimat. Allt för länge nöjer man sig med något som låter bra men som inte egentligen gör någon större ändring på det sätt vi smutsat ner hittills. Personlig och vänlig rådgivning med medföljande pennigstöd borde ha tagits i bruk för länge sedan vid våra kustvatten. Istället spreds alla stödpengar ungefär jämt åt alla som idkar jordbruk i vårt land.

***
Olen viime päivinä ollut keskustelemassa Paraisten vihreiden luona sekä Obs-televisio-ohjelmassa maatalouden ympäristötukien riittämättömyydestä, ja siitä, miten maataloustukia voitaisiin kehittää niin, että niillä olisi enemmän vaikuttavuutta maatalouden päästöihin Itämereen. Tässä pari tuoretta tiedotetta aiheesta Ympäristökeskuksen sivuilta:
Ympäristötuella saatu aikaan myönteisiä, mutta hitaita muutoksia
Maatalouden ympäristötukijärjestelmää kehitetään seurantatutkimuksen pohjalta

Olin torstaina 28.2. Ruoko-seminaarissa, jossa käsiteltiin kaislana paremmin tunnetun järviruo'on hyötykäyttöä. Kyseessä oli Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämän ja EU:n Interreg IIIA -rahoitteisen "Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa" -projektin päätösseminaari.

Strategian mukaan Etelä-Suomen rannikkoalueen noin 30 000 ruovikkohehtaarista arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiaksi ja rakennuskäyttöön ja 7500 hehtaaria tulisi kunnostaa merenrantaniityiksi. Yhdellä hehtaarilla kasvaa vähintään 5 tonnia ruokoa ja yksi hehtaari riittää kattamaan yhden omakotitalon lämmitysenergian. Biovakka on aloittamassa ruo'on käytön biokaasun valmistamisessa.

Osassa Varsinais-Suomen kuntia jopa yli 10% pinta-alasta on ruokon peitossa, joten järviruoko on merkittävä kasvi rannikollamme. Järviruoko viihtyy erityisen hyvin rehevissä vesissä. Maatalouden aiheuttama ravinnekuormituksen kasvu on johtanut ruovikkojen merkittävään laajentumiseen viime vuosikymmeninä. Samaan aikaan ruo'on hyötykäyttö maataloudessa on loppunut lähes kokonaan. Järviruoko sitoo tehokkaasti rantaveden ravinteita, ja siksi oikein tehdyllä niitolla voidaan ravinteita kerätä tehokkaasti vuosittain. Samalla voidaan siis sekä saada bioenergiaa että vähentää vesistöjen rehevöitymistä.

Projektissa on esitelty bioenergian lisäksi muitakin käyttötarkoituksia järviruo'olle. Järviruokoa voidaan hyödyntää uudenlaisena ekologisena rakennusmateriaalina, esimerkiksi katoissa. Keski-Euroopassa ruokokatoille on jo markkinat olemassa ja Suomessakin ruokokattoja on nähty esimerkiksi Paraisten loma-asuntomessuilla vuonna 2005. Nykyaikaiset ruokokatot olivat kuvissa tosi hienon näköisiä, kuvia löytyy täältä. Ruokoa voidaan käyttää myös sisustuksessa ja taiteessa, kasvien peittoon vaikkapa mansikkamaalla tai nautojen laiduntamiseen. Jälkimmäisessä täytyy olla tarkkana, ettei liian iso nautakarja tuota enemmän jätettä kuin poista. Sopiva määrä on yksi lehmä hehtaarilla. 

Järviruo'on hyödyntämisessä merkityksellinen vaihe on ruo'on niitto. Oikein tehdyllä niitolla voidaan ravinteita kerätä tehokkaasti vuosittain, mutta väärin tehtynä niitto ei hyödytä vesiensuojelua. Loppukesän niitolla saadaan parhaiten ravinteita poistettua, ja loppukesällä niitetty ruovikko myös kasvaa seuraavanakin kesänä. Alkukesällä veden pinnan alta tehty niitto voisi johtaa siihen, etä juurakko pumppaa katkaistun korren kautta ravinteita veteen muutaman päivän ajan. Loppukesällä ravinteita ei enää siirry varteen. Polttoa ja kattomateriaaleja varten paras korjuuaika on talvella. Koska korjuuvaihe on kriittinen ruo'on hyödyntämisessä, tarvittaisiin tätä varten korjuuketjuja, ja näille korjuutuki.

Turun Sanomat uutisoi eilen, että Naantalista Turun Korjaustelakan edustalta on mitattu ennätyspitoisuudet orgaanisia tinayhdisteitä, joihin tributyylitina eli TBT kuuluu. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen, jossa kysytään, miksi Suomi ei ole vieläkään ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön sopimusta, jolla rajoitetaan myrkyllisen tributyylitinan käyttöä. Kirjallisessa kysymyksessä tiedustellaan myös, miten hallitus aikoo toimia, jotta Suomi ratifioisi sopimuksen mahdollisimman pian.

Olen kysynyt sopimuksen ratifioinnista aiemminkin lokakuussa 2006 ja lisäksi kalojen hälyttävän suurista orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista huhtikuussa 2005.

Alla kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan ja tässä linkki Turun Sanomien kirjoitukseen "Naantalin myrkkylöytö yllätti ympäristökeskuksen tutkijat".

***

KIRJALLINEN KYSYMYS
Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n tributyylitinan käyttöä rajoittavan sopimuksen ratifioiminen

Eduskunnan puhemiehelle

Jätin 11.10.2006 kirjallisen kysymyksen kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n myrkyllisen tributyylitinan eli TBT:n käyttöä rajoittavan sopimuksen ratifioimisesta. Silloisen ympäristöministeri Susanna Huovisen vastauksen mukaan tämän alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamiseksi tehdyn yleissopimuksen eli ns. AFS-sopimuksen oli tarkoitus tulla eduskunnan hyväksyttäväksi keväällä 2007. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut vaan Suomi ei ole vieläkään ratifioinut sopimusta. Tällä välin sopimuksen ratifioineiden maiden määrä on noussut jo 17 maasta 27 maahan.

Turun Sanomat uutisoi 5.3.2008, että Lounais-Suomen ympäristökeskus on mitannut Naantalista Turun Korjaustelakan edustalta suurimman Suomessa mitatun pitoisuuden orgaanisia tinayhdisteitä. Yhdisteitä oli peräti  47 000 mikrogrammaa kiloa kohden, kun 150 mikrogrammaa kilossa on ollut Airistolla ohjearvo, jota ylittävää sedimenttiä ei saa mereen läjittää.

Orgaanisiin tinayhdisteisiin kuuluvaa TBT:tä on käytetty laajasti kiinnittymisenestomaaleissa estämään merieliöiden kiinnittymistä laivojen ja veneiden pohjiin. TBT:n kielteisiin vaikutuksiin alettiin kiinnittää huomiota 1960-luvun lopussa. TBT on endokriininen eli umpieritystä ja siten hormonitoimintaa häiritsevä kemikaali, jonka on havaittu aiheuttavan sukupuolenvaihdoksia kotiloille. TBT:n käytön vuoksi on jouduttu sulkemaan äyriäisten viljelylaitoksia, ja se on aiheuttanut osterikannan romahduksia muun muassa Ranskassa.

TBT kulkeutuu ravintoketjun kautta myös ihmisten ruokaan ja elimistöön. WWF julkaisi vuonna 2006 "Altistumisketju kemikaaleille: Ravinnon merkitys" -selvityksen, jonka mukaan TBT:tä ja sen hajoamistuotteita havaittiin elintarvikkeissa ympäri Eurooppaa. Orgaanisia tinayhdisteitä havaittiin kalapuikoissa, tonnikalassa ja silakassa. Nisäkkäillä TBT-yhdisteet voivat suurina annoksina aiheuttaa keskenmenoja, sikiön kehityshäiriöitä, hermostovaurioita sekä hormonaalisia häiriöitä, ja ne voivat vaurioittaa immunologista puolustusjärjestelmää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi Suomi ei ole vieläkään ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön TBT:n käyttöä koskevaa sopimusta ja miten hallitus aikoo toimia, että Suomi ratifioi sopimuksen mahdollisimman pian?

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2008
Janina Andersson /vihr

Vihreän eduskuntaryhmän huolena järjestelyissä on korkeatasoisen merentutkimuksen turvaaminen. Erityisesti olemme huolissamme Itämeren tilaa koskevasta tutkimuksesta ja sen tulevaisuudesta.

Olemme kuulleet kaikkia osapuolia, joita nämä muutokset koskisivat. Vaikutelmamme on, että jos todella halutaan tehostaa Itämeren tutkimusta ja tuoda kaikki toisiinsa vaikuttavat elementit saman katon alle, niin silloin pitäisi yhdistää monia laitoksia. Itämeren näkökulmasta myös ilmasta tulevat päästöt pitäisi tutkia samassa paikassa kuin valuma-alueilta tulevat päästöt.

Merentutkimukselle on luotu uusia kansainvälisiä haasteita: EU:n vesipuitedirektiivi, meristrategia ja meristrategia-direktiivi sekä Itämeren suojelukomission (HELCOM) uusi, viime vuoden marraskuussa ministerikokouksessa hyväksytty, toimenpideohjelma (BSAP) edellyttävät kaikki meren tilan tutkimusta ja seurantaa. Näiden haasteiden valossa merentutkimuksen asemaa Suomessa tulisi vahvistaa.

Itämeren takia on tärkeää, että Suomessa tehty merentutkimus on mahdollisimman korkeatasoista ja että kaikki toimijat kokevat voivansa tehdä työtä mahdollisimman hyvässä työyhteisössä, jossa myös kaikki tutkimusfasiliteetit sekä tutkijakollegat ovat mahdollisimman lähellä toisiaan. Siksi haluamme lisäselvitystä siitä, miten merentutkimus aiotaan turvata jatkossa.

Kaipaamme lisätietoa seuraavista asioista.

- Miten merentutkimuksen tähän asti hyvin toiminut yhteistyö yliopistojen kanssa jatkuu niin, että yliopistot voivat lähettää oppilaita suorittamaan käytännön osaa opinnoistaan niin maisteri- kuin tohtoritasollakin?

- Miten HELCOM:n mahdollisuus saada fysikaalis-kemiallista tietoa yhdistettynä biologiseen tietoon avoimen Itämeren tilasta jatkuu samanlaisena kuin nyt?

- Miten järjestelyissä turvataan meren tulevaa tilaa koskevien, pitkälle vietyjen mallinnusten kehittäminen jatkossa?

Esillä olevissa suunnitelmissa Merentutkimuslaitoksen biologista ja kemiallista tutkimusta sekä palvelutoimintoja ollaan liittämässä Suomen ympäristökeskukseen (SYKE) ja fysikaalinen meritiede ollaan liittämässä osaksi Ilmatieteen laitosta. Biologis-kemiallinen merentutkimus tarvitsee tuekseen fysikaalista osaamista. Meren ekologista tilaa ei voida tutkia ilman fysiikkaa, esim. sinileväkukinnat ja niiden synty riippuvat voimakkaasti meren fysiikasta ja meteorologisista oloista.
- Kaipaamme lisäselvitystä siitä, miten tämä fysikaalisen ja biologis-kemiallisen tutkimuksen yhteistyö ja vuorovaikutus turvataan.

Merivesianalytiikka tarvitsee oman laboratorioyksikön korkeiden laatuvaatimusten takia. Saamamme tiedon mukaan näiden analyysien herkkyyskriteerit ovat aivan eri tasolla kuin rannikko- ja sisävesianalyyseissä. Tutkimus tarvitsee analyysituloksia välittömästi toiminnan yhteydessä eikä voi odottaa tuloksia tilauslaboratoriolta.

Tietojemme mukaan SYKEn merentutkimus käyttää nykyään yliopiston kenttäasemaa (Tvärminne) oman Hakuninmaan laboratoriokeskuksen sijaan juuri näiden laatuvaatimusten takia, ja yliopiston merentutkijat käyttävät Merentutkimuksen laboratoriopalveluja.
- Millaista ratkaisua ja tehostamista tähän on suunniteltu?

- Tiedustelisimme myös, voitaisiinko muutoksen edistämiseksi ja mahdollisimman hyvän lopputuloksen takaamiseksi perustaa nopealla aikataululla ulkopuolinen merentutkimuksen asiantuntijaryhmä? Asiantuntijaryhmässä voisi olla mukana esimerkiksi pari suomalaista merentutkimuksen professoria, HELCOM:n edustaja ja joku vastaavien instanssien edustaja esimerkiksi Ruotsista tai Virosta. Tälle ryhmälle voitaisiin antaa lyhyt toimikausi.

Yksi pohdittava ratkaisumalli olisi siirtää n. 20 SYKEn Itämeritutkijaa Merentutkimuslaitokseen ja Itämeren operatiivinen mallitustoiminta Ilmatieteen laitokseen. Näin Merentutkimuslaitos ja Ilmatieteenlaitos olisivat edelleen samassa talossa ja SYKEn tutkijat vahvistaisivat laajaa Itämeriosaamista Suomessa samaan taloon integroituna.

Vihreän eduskuntaryhmän puolesta,
Janina Andersson
varapuheenjohtaja

Turkulaisen Mobimarin marketing manager Hannu Tiainen vei minut tänään tutustumaan SEPTIKON-kelluviin veneiden käymäläjätevesien keräysasemiin. Oli ilo nähdä miten turkulaisella innovatiivisuudella on taas otettu askel eteenpäin Itämeren pelastamisessa. Kun veneilijälle tehdään septitankintyhjennys helpoksi ja nopeaksi, niin mereen päästettävä jätemäärä taatusti pienenee.

Toivottavasti näitä käteviä tyhjennysasemia syntyy nyt kuin sieniä sateella saaristoomme!

Kävin eilen biologi Hanna Turkin ja dosentti Timo Vuorisalon kanssa Uudessakaupungissa puhumassa saaristoseminaarissa VaSon Myllyssä. Hanna kertoi Uudenkaupungin merialueen nykytilasta ja ongelmista, muun muassa Kemiran Grow How´n kipsivuoren suuresta fosfori-vuodosta. Timo puhui ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja minä yritin tuoda arjen tapoja vaikuttaa sekä henkilö- että maan tasolla Itämeren rehevöitymisen vähentämiseksi.

Puhuin ruuasta, liikkumisesta ja asumisesta, sillä kaikki vaikuttaa myös veden laatuun. Sali oli tupaten täynnä vaikka ulkona paistoi kaunis sunnuntai-aurinko :o)

Varsinais-Suomen Vasemmistoliiton toiminnanjohtaja Jukka Tamminen oli sitä mieltä (Kansan Uutiset, Viikkolehti 23.2.), että Vihreiden suhtautuminen Itämeren suojeluun vaikuttaa epämääräiseltä ja ettei Varsinais-Suomessa ole tullut yhtään avausta Itämeren pelastamiseksi vuoteen.

Tämä tuntuu todella kohtuuttomalta, kun olen taistellut Itämeren pelastamiseksi vuodesta 1991 eteenpäin.

Tähän asti olen ollut mukana vaikuttamassa nopeasti ajateltuna ainakin seuraaviin konkreettisiin askeliin Itämeren pelastamiseksi:

• Pietarin jätevesilaitoksen rahoittaminen,
• pilssivesien puhdistamisen kuuluminen satamamaksuun Itämeren alueella ja
• hieman parempaan tilanteeseen veneiden käymälätankkien tyhjennyspaikkojen suhteen.

Tammisen syytökset luettuani kävin läpi mitä olen ollut mukana tekemässä vihreiden kanssa Itämeren pelastamiseksi viime vuonna.

***

Olemme ottaneet monta kertaa kantaa siihen, että meillä on käsissämme tieto siitä, että nykyinen maatalouspolitiikka ei ole tarpeeksi ohjaavaa Saaristomeremme pelastamiseksi. Tällöin on toimittava, vaikka nämä toimenpiteet eivät olisikaan poliittisesti myyviä tai aiheuttaisivat itselle ongelmia omassa vaalipiirissä. Maatalousteknologiset keinot on mielestämme otettava velvoittavina käyttöön uuden hallituksen ohjelmassa.  Olen myös m m vaatinut, että Suomen olisi tullut EU-puheenjohtajuutensa aikana ajaa osana Pohjoisenulottuvuuden ohjelmaa toimenpiteitä joilla maatalouden ravinnepäästöt Itämereen saadaan kuriin.

Viimeisen parin vuoden aikana olen käyttänyt erittäin paljon aikaa rannikkomme pohjien ja kalojen myrkkypitoisuuksien selvittämiseen. Orgaanisten tinayhdisteiden (mm. TBT ja TPT) on todettu aiheuttavan lisääntymiskyvyttömyyttä ja hormonitoiminnan häiriöitä, vaurioittavan vastustuskykyä ja altistavan syövälle. Kun olin saanut haltuuni uusia tutkimustuloksia, pyysin Elintarvikevirastolta lausuntoa, Vuosaaren edustalta pyydettyjen kalojen syömäkelpoisuudesta liittyen niiden huolestuttavan suuriin orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksiin. Elintarvikevirasto katsoi 23.2.2005 päivätyssä vastauksessaan, että todetut pitoisuudet olivat niin korkeita, että on vaarana, että kalaa paljon ravinnossaan käyttävien kuluttajien tinayhdisteiden saantimäärät helposti ylittävät orgaanisille tinayhdisteille hyväksytyn päivittäisen annoksen.

Vuosaarta koskevassa lausuntopyynnössäni toin myös esiin, että korkeat orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet eivät koske vain Vuosaarta, vaan sama ongelma on havaittu myös muualla rannikollamme, esimerkiksi Turun, Naantalin ja Rauman merialueilla.
Ilokseni Varsinais-Suomen ympäristöviranomaiset tarttuivat ripeästi tähän esiin tuomaani ongelmaan ja nyt Pohjois-Airiston kalojen huomattavan suuria tinayhdistepitoisuuksia tutkitaan ja ongelmaan yritetään todella löytää ratkaisu.

Olen tehnyt kaksi kirjallista kysymystä näistä hälyttävän suurista orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista kaloissa. Viimeisen jätin lokakuussa hallitukselle jossa kysyin: "Miksi Suomi ei ole ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön TBT:n käyttöä koskevaa sopimusta?".

Olen myös järjestänyt useamman asiantuntijakeskustelun löytääksemme ratkaisun orgaanisten tinayhdisteiden uhkaan.

Vihreä eduskuntaryhmä on myös tehnyt oppositiokaudellaan joka syksy vaihtoehtobudjetin valtion talousarvioon, joissa on esitetty valtion talousarvioon nähden toimenpiteitä Itämeren pelastamiseksi.

Varsinais-Suomen maakuntahallituksessa ja -valtuustossa vihreiden edustajat ovat olleet erityisen aktiivisia Itämeren suojelun edistämiseen, maatalouden ja kalankasvatuksen ympäristöhaittojen vähentämiseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja joukkoliikenteen kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä.

***

Sen sijaan, että alamme osoittelemaan toisiamme sormella kuka on tehnyt eniten Itämeren pelastamiseksi, voisimme yhdistää voimamme ja ruveta yhdessä entistä määrätietoisemmin toimimaan sen puolesta, että myös Turun saaristossa olisi puhdasta vettä.

Eilen olin Uponorin järjestämässä seminaarissa puhumassa haja-asutusalueiden jätevesihuollosta. Kaikkin haja-asutuskiinteistöihin, joihin tulee vesi sisään, pitää ennen vuotta 2014 järjestää jäteveden puhdistus, jotta vesistöjen rehevöitymistä voitaisin vähentää.

Nyt vaikuttaa siltä, että ensimmäisen innostuksen jälkeen kaikki jäävät odottelemaan viimeistä deadlinea ennen kuin hoitavat tämän asian. Tilanteessa voi käydä niin, että silloin tulee niin kova ruuhka, ettei ammattitaitoisia ihmisiä meinaa saada tekemään näitä muutostöitä ja hinnat nousevat.

Otin tilaisuudessa esiin sen, että olen erityisen ilahtunut ministeri Stefan Wallinin esityksestä ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että olisi syytä selvittää kotitalousvähennyksen laajentamista kattamaan jätevesijärjestelmän suunnittelun kustannukset, tehdasvalmisteisten puhdistamoiden asennuskustannukset sekä jätevesijärjestelmien hoidon ja huollon ostopalvelut. Jotta laajennettu kotitalousvähennys toimisi kannustavasti, se voisi supistua vuosittain tullakseen nykyisen laajuiseksi vuoteen 2014 mennessä.

Kevään eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tehtäväksi jäävät merkittävimmät päätökset niistä lisätoimista, jotka valtio toteuttaa haja-asutuksen talousjätevesiasetuksen toimeenpanosta aiheutuvien rakennustoimenpiteiden liiallisen ruuhkautumisen välttämiseksi vuosille 2012-2013.

Den här texten har jag skrivit till De gröna unga och studerandenas förbunds VINO:s förnyade hemsida www.vino.fi

Jag har alltid älskat att hoppa ner i rent vatten och simma i solglittrande vågor... Speciellt då solen värmt vattnet så att man inte genast börjar frysa. Men så länge mina barn kunnat simma har jag varit tvungen att förbjuda dem att njuta av simning då vattnet värmts så mycket att också de blågröna algerna trivs.

Det här känns verkligen hemskt, då jag kämpat mot Östersjöns övergödning ända sedan år 1992 då jag började studera Östersjökunskap. Redan då visste vi att Europas största öken finns på Östersjöns botten, d v s döda områden som täcks av en vit "mössö" som luktar ruttna ägg och kan tränga igenom t o m en dykardräkt.

I min gradu jämförde jag sedan Finlands, Rysslands, Polens och de baltiska ländernas Östersjö-politik. Just nu är det här minst lika aktuellt som då. Polens och EU:s jordbrukspolitik är verkligen avgörande för Östersjön då de polska småbrukarnas jordplättar nu köps upp av jordbruksproducenter, som vill odla storskaligt och intensivt. Utan miljöstyrning kan det här bli Östersjöns dödsstöt.

År 1996 besökte jag St Petersburgs avloppsreningsverk Vodokanal och senare som gruppordförande för den gröna riksdagsgruppen fick jag vara med och förhandla pengar till utbyggandet av just det här superviktiga reningsverket. Nu behövs igen en satsning för att slutföra det här reningsverket.

Vi har nog en hel del att göra i våra egna knutar också. Vår jordbrukspolitik är inte tillräckligt miljöstyrande och via täckdikena rinner näringsämnena allt för snabbt ut i havet.

Tyvärr verkar alla inte förstå ännu, att alla motorer som går med olja också spyr ut kväve och ökar övergödningen av våra hav och sjöar. Därför är det inte bara klimatförändringen som kräver mera gående, cyklande och kollektivtrafik utan också Östersjön mår bättre utan så mycket körande. Det gäller förstås både båtar, bilar, gräsklippare mm. Om vi ändå måste åka, så minns att bättre motorer också har mindre utsläpp.

På fiskodlarnas initiativ tillbringade jag nyligen en dag med dem och besökte en odling. Tiden går så snabbt att det redan var 8 år sedan jag senast besökte en fiskodling. Då var det en med stängda kassar. Jag sku ännu gärna se att odlingarna flyttades till stängda system, men redan om alla fiskodlare övergick till att använda bästa möjliga fiskfoder så sku mycket vara bättre...

Min dröm är att ännu kunna njuta av att simma och dyka med min familj i Östersjöns varma sommar vatten, utan någon som helst oro för vattnets renhet. Jag älskar rent vatten.

Onpas kännykkäkuvani, presidentistämme Tarja Halosesta Saaristomeri 2006-teemavuoden päätöstilaisuudesta Åbo Akademin Arkenissa, valitettavan epätarkka.

Onneksi tilaisuuden viesti oli kaikkea muuta kuin epätarkka. Ilokseni Halosen puheen viesti oli myös niin kirkas kun toivoisi merenkin olevan.

Olen taistellut Itämeren pelastamiseksi vuodesta 1991 eteenpäin. Tähän asti olen ollut mukana vaikuttamassa pieniin konkreettisiin askeliin Itämeren pelastamiseksi: Pietarin jätevesilaitoksen rahoittaminen, pilssivesien puhdistamisen kuuluminen satamamaksuun Itämeren alueella ja hieman parempaan tilanteeseen veneiden käymälätankkien tyhjennyspaikkojen suhteen. Mutta kun todella paljon pitää vielä tehdä ja meren tila on vain heikentynyt, niin välillä meinaa menettää toivonsa. Silloin pitää taas kuunnella esim professori Erik Bonsdorffia, joka itse on ollut professori Erkki Leppäkosken oppilaita, niinkuin minäkin. Hän sai minuun taas valettua uutta voimaa taisteluun, joka varmaankin jatkuu koko elämäni...

Oli muutenkin innostavaa tavata esim opiskelukaveriani, joka nyt tekee käytännön ruohonjuurityötä meremme pelastamiseksi lasten parissa. Paikalla oli todella monta sydämellään ja aivoillaan meremme pelastamiseksi toimivaa ihmistä, joita arvostan suuresti. Ihan muutamana esimerkkinä voisin mainita tutkijat Tuula Kohonen ja Johanna Mattila.

Tapasin tänään pikimmiten John Nurmisen säätiön tehokkaita ihmisiä. Valitettavasti tapaaminen jäi lyhyeksi, mutta jatkan mielelläni yhteistyötä teidän kanssanne. Blogini kuva, Auringon leikkiä Jurmon pohjoisrannan kivipohjalla, on juuri tämän säätiön materiaalia. Linkki Puhdas Itämeri -hankkeen sivuille löytyy myös tämän blogin oikealta oikeasta reunasta.

Ehdokaspalaverissa kerroin aikaansaannoksistani tällä vaalikaudella muille ehdokkaille. Eli esille tuli mm. opiskelijoiden vuokrakaton nostaminen 252 euroon, pientalojen energia-avustus maalämpöön ja pellettiin siirtymiseen, TBT-taistelu puhtaamman Airiston puolesta, septitankkien tyhjennyspisteiden rahoitus.

 Kiitos ehdokas Urpo Lehtimäelle nimipäiväporkkanakakusta. :o)

Jätin lokakuussa hallitukselle kirjallisen kysymyksen Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n tributyylitinan käyttöä koskevan sopimuksen ratifioiminen ja vihdoin vastaus on luettavissa eduskunnan uusilla kotisivuilla myös sähköisesti.

Kysymyksen kokonaisuudessaan ja vastauksen sekä suomeksi että ruotsiksi löydät täältä.

Voi ei!

Itämeren suojelukomissio HELCOM on päättänyt olla puuttumatta välittömästi matkustajalaivojen jätevesipäästöihin. Suomi oli tehnyt HELCOM:ille esityksen siitä, etteivät matkustajalaivat saisi enää laskea jätevesiään Itämereen kansainvälisilläkään merialueilla. Rehevöitymisen vakavasta uhkasta huolimatta muut Itämeren maat eivät olleet valmiita ryhtymään Suomen esittämiin ripeisiin toimiin heti. HELCOM:in meriliikenteen työryhmä kokoontuu parhaillaan Tallinnassa.

Yläkuvassa näkyy Aamu Airistolla  merimiestanssi, Taimon koulun oppilaiden esittämänä ja alakuvassa on taas Myrskyluodon Maija, Naantalin lukion opiskelijoiden esittämänä.

Molemmat esitykset olivat osaa Lasten ja nuorten ympäristöviikon avausjuhlaa tänään Maijamäen liikuntahallissa, jossa minulla oli ilo puhua siitä mitä me voimme tehdä Saaristomeren pelastamiseksi. Kun yleisössä oli sekä lukioloaisia että pienempiäkin koululaisia, niin huomasin kuinka vaikeaa on puhua niin eri ikäisille. Kun yritin herättää lukiolaisia vähän kovemmalla tekstillä niin samaan aikaan pohdin oliko se sopivaa nuoremmille...

Katsellessa kaikkia hienoja koululaisten esityksiä juhlassa tuli mieleen oma lapsuus ja nuoruus ja ne kymmenet ja taas kymmenet juhlat joissa esiinnyin juuri samalla tavalla. Myrskyluodon Maijaa kuunnellessani tuli mieleen yksi tilaisuus Kårenilla, jossa Lasse Mårtensson esitti juuri sen kappaleensa ja minä taas tanssin 11-vuotiaana luultavasti oman koreografiani Naisen tie. Silloin Jan-Magnus Jansson piti jonkun puheen, josta minulle ei jäänyt mitään mielee.

Toivottavasti tänään esiintyneet nuoret edes muistavat jotain siitä mitä yritin heille puhua ;o)

Kuvissa näkyvien esiintyjien lisäksi näimme:

• Kuorolaulua, Lietsalan koulun 4B-luokan kuoro
• Nukketeatteri, Kaarinan Piispanristin koulun oppilaat
• "Viher-TV" / musiikkinäytelmä, Kaarinan Kotimäen koulun 6B-luokan oppilaat
• Yesterday, Samuli Virtanen, kitara & Erica Giagoletto, laulu, Kuparivuoren koulu
• "Elämysmatka saaristoon" / multimediaesitys, Naantalin lukion opiskelijat

Sain tänään yllättäen WWF:lta tiedon siitä, ettei Suomi ole ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n sopimusta tributyylitinan eli TBT:n käyttökiellosta!

Soitin välittömästi WWF:n Suomen meriasiantuntijalle Anita Mäkiselle, koska halusin kuulla asiasta lisää. Sain häneltä myös luvan käyttää kysymyksen pohjana WWF:n tietoja.

Jätin tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen nimikkeellä "Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n tributyylitinan käyttöä koskevan sopimuksen ratifioiminen" ja lähetin medialle ja muutamille asiantuntijoille myös tiedotteen.

Laitan tiedotteen oheen ja totean jo nyt kiinnostuneille (myöhemmin takuuvarmasti unohdan...), että kysymys on toivoakseni piakkoin luettavissa myös eduskunnan nettisivuilla, kunhan käsittelijät saavat sen rekisteröityä järjestelmään.

Olen ollut jo pitkään huolestunut TBT:sta, olen kirjoittanut asiasta säännöllisesti ja onnekseni olen päässyt myös julkisuudessa kannanotoillani läpi. Tässä on eräs vanha kirjallinen kysymykseni aiheesta.

Tosin muutaman kerran on käynyt niin, että minut on tulkittu kalastuksen tai kalojen vastaiseksi (mitä en todellakaan ole!), mutta onneksi nämäkin väärinkäsitykset on saatu selvitettyä saman tien! :)

Janina Andersson: Suomen ratifioitava sopimus tributyylitinan käyttökiellosta

 

Kansanedustaja Janina Andersson (vihr) jättää tänään hallitukselle kirjallisen kysymyksen "Miksi Suomi ei ole ratifioinut kansainvälisen merenkulkujärjestön TBT:n käyttöä koskevaa sopimusta?"

 

"EU:n puheenjohtajana sekä Itämeren suojeluun panostavana valtiona Suomen olisi näytettävä tässä asiassa esimerkkiä ja ratifioitava kielto ensi tilassa" Andersson vaatii.

 

Myös WWF vaatii, että IMO:n jäsenvaltiot vihdoin ratifioivat oman, jo viisi vuotta sitten laaditun sopimuksensa ja tekevät lopun merien järjettömästä saastuttamisesta tributyylitinalla. Suomi ei ole ratifioinut sopimusta, mikä on häpeäksi maallemme. Myrkyllisen tributyylitinan eli TBT:n käyttöä käsitellään tällä viikolla IMO:n kokouksessa Lontoossa.

 

Vain 17 IMO:n 166 jäsenvaltiosta on ratifioinut TBT:n käyttöä koskevan sopimuksen: Antigua & Barbuda, Bulgaria, Espanja, Japani, Kreikka, Kypros, Latvia, Luxemburg, Meksiko, Nigeria, Norja, Puola, Romania, Ruotsi, Saint Kitts ja Nevis, Tanska ja Tuvalu.

 

Itämeren maista neljä ja Euroopan unionin maista kahdeksan on ratifioinut sopimuksen.

 

Valtaosa varustamoista tukee TBT:n käyttökieltoa. Johtavat laivojen ja veneiden pohjamaalien valmistajat, kuten International Paints, Hempel, Jotun ja Chugoku, lopettivat TBT:n käytön tuotteissaan vuonna 2003 ja ovat sen jälkeen kehittäneet ja markkinoineet vaihtoehtoisia tuotteita.

 

Viisi vuotta sitten sovittiin kansainvälisesti lainsäädännöstä, jolla TBT:n käyttö kielletään, mutta sitä käytetään yhä laivojen ja veneiden myrkkymaaleissa. TBT saastuttaa meriluontoa ja kulkeutuu ravintoketjun kautta myös ihmisten ruokaan ja elimistöön. Kyseessä on kaikkien aikojen myrkyllisin kemikaali, jota on päästetty tarkoituksellisesti meriympäristöön, eikä sen käytölle ole puolusteluja.